Värtsilä ja Pälkjärvi

Täällä oli korkea aika saada kahvia. Tien varressa oli viitta, jossa oli kahvikupin kuva. Sinne siis. Pihapiirissä oli paitsi kuvan vanha aittarakennus, kesäteatteri, hotelli ja Värtsilän pitäjäyhdistyksen kylätalo, josta sitten saimme kahvia ja voileipiä. Reissukaverin murheeksi munkkeja ei ollut. Pihassa keskellä nurmikkoa oli Nils Ludvig Arppen rintakuva korkean pylvään päässä, Karjalan teollistajan kunniaksi pystytetty Johannes Takasen luomus.

Värtsilä on niitä kuntia, jotka menettivät kyllä alueitaan Moskovan rauhassa mutta kykenivät jatkamaan itsenäisenä kuntana tälle vuosituhannelle saakka. Kunnalla on teollisuusyhdyskunnan historia. Arppe osti 1836 pari vuotta aiemmin perustetun sahan ja perusti sen rinnalle rautaruukin. Yritysten yhteiskuntavastuu ymmärrettiin tuohon aikaan aika laajasti. Arppe sai aikaan mm. sen, että Värtsilään perustettiin kansakoulu 1859. Perikunta jatkoi toimintaa osakeyhtiönä Ab Wärtsilä Oy, joka hyötyi ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjän sotatarviketilauksista. 1920-30-luvuilla yhtiö tuotti tappiota mutta onnistui pelastautumaan konkurssilta ja kasvoi nykyiseksi suuryritykseksi. Tehdas selittää myös sen, että Pohjois-Karjalan ainoa sisällissodan taistelu käytiin Värtsilässä. Moskovan rauhassa kirkonkylä ja tehdasalueet jäivät Neuvostoliitolle. Valimo siirrettiin Uusi-Värtsilään ja sinne rakennettiin työläisille asunnot. Wärtsilä luopui valimosta mutta uusi omistaja jatkoi toimintaa Tohmajärven Rautavalu -nimellä 1980-luvulle saakka.

Pälkjärvestä Suomen puolelle jäi vainVepsänvaaran pari tilaa, jotka liitettiin naapurikuntaan. Luovutetun alueen väestön viralliset sijoituskunnat olivat lähialueella. Pälkjärven pitäjäseura perustettiin 1949 ja se on edelleen elinvoimainen ja toimii aktiivisesti. Se julkaisee omaa lehteä ja vaalii karjalaisia perinteitä, mm. rotinoita. Karjalassa oli tapana vauvan synnyttyä tulla onnittelemaan perhettä ja tuoda ruokaa tullessaan. Pyöreä tai soikea pullarinkeli kuului vakiotuomisiin ja muutakin syötävää tuotiin helpottamaan perheen ruokahuoltoa. Uusimmassa lehdessä on muisteluita entisestä Pälkjärvestä ja pälkjärveläisten uusia saavutuksia. Sarlundien suvun vanhaan juureen tehtyä ruisleipää tarjoillaan Ranskan Rivieralla maailman ykkösravintolassa kaviaarin kanssa samppanjan kyytipoikana.