Runon ja Rajan tie Ilomantsista etelään on rauhallinen. Ensimmäisen 30 kilometrin matkalla tuli yhden käden sormilla laskettava määrä autoja vastaan eikä yhtään takaa. Tie oli, ainakin suurimmaksi osaksi, hyvässä kunnossa ja saattoi keskittyä katselemaan maisemia. Huippuhetki! Tässä harrastuksessa on oppinut tarttumaan hetkeen. Olihan tiedossa, että tulee väistämättä vilkastakin tieosuutta mutta miksi murehtia sitä etukäteen.
Rajan pinnassa on rippeitä useista luovutetun alueen kunnista,joista osa liitettiin heti sodan jälkeen 1946 lähimpään kuntaan. Jos aluetta oli enemmän, kunta saattoi jatkaa itsenäisenä, ainakin jonkin aikaa. Korpiselkä on näitä rajan kiroista kärsineitä kuntia. 1500-luvulla Korpiselkä kuului Venäjään liitetyn Novgorodin Vatjan viidennekseen. Ruotsi ja Venäjä sotivat alueella 1500-luvulla ja Ruotsi miehitti aluetta 1580-luvulla. Stolbovan rauhassa 1617 alueesta tuli virallisesti Ruotsia. Ruptuurisodassa 1657 Venäjä yritti vallata alueen takaisin. Epäonnistumisen jälkeen alueen ortodoksiväestöä siirtyi Venäjälle vainojen pelosta. Suuren Pohjan sodan jälkeen solmitussa Uudenkaupungin rauhassa Korpiselkä siirtyi Venäjälle. Alue kärsi myös Hattujen sodassa 1741-1743. Keisarin määräyksellä Vanha-Suomi ja sen mukana Korpiselkä liitettiin autonomiseen Suomeen 1812. Moskovan rauhassa kunnan alueesta 93% siirtyi Neuvostoliitolle ja loput liitettiin 1946 Tuupovaaraan. Suomen puolelle jäi Hoilolan kylä, jonne matkailuhoukuttimeksi rakennettiin upea Korpiselkätalo. Se on välillä ollut tyhjillään mutta palvelee taas matkailua. Alueella on näköjään myös patikointireitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti