Reissukaverin mielestä matka alkaa vasta ensimmäisistä munkkikahveista. Joutsasta hän sai sellaiset. Joutsan joutopäivät olivat samana viikonloppuna. Alue oli juuri aukeamassa, kun siellä kävimme tauolla. Satoi sen verran, ettemme käyneet tutustumassa vaan ajelimme eteenpäin. Ristiinassa huomasin konditorion. Minun lempiherkkujani kun ovat kakut. Sellaisia saa yleensä vain konditorioista ja niiden huonona puolena on se, ettei niissä tavallisesti ole munkkeja. Ei tässäkään. Kakku sen sijaan oli herkullinen.
Ristiinassa kannattaa tutustua, paitsi konditorion herkkuihin, Astuvansalmen kalliomaalauksiin. Ristiina on ruotsiksi Kristina. Sananalkuinen kaksoiskonsonantti ei oikein istu suomalaisen eikä savolaisen suuhun joten se on helpointa jättää pois. Alue oli Ruotsin vallan aikana läänitettynä eri henkilöille, myös Pietari Brahelle, joka rakensi sinne Brahenlinna-kartanon. Siitä ovat jäljellä enää rauniot. Niihin voi tutustua kiertämällä Kreivinpolkua. Sen varrella on myös muuta nähtävää. Ajattelimme jaloitella mutta sade muutti suunnitelmat. Vanhan kartan mukaan 15-tieltä olisi mennyt päällystetty tie tielle 62. Jossain vaiheessa se oli kunnostettu nimismiehen kiharaksi. Ei yhtään kiva juttu. Sateen ansiosta se tosin ei pölissyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti