Täältä sentään pääsin kuvaamaan kanavaa. Pienessä
tihkusateessa. Rankempiakin sateita matkan aikana koettiin.
Itsenäisenä kauppalana Lauritsala ehti kasvaa 35 vuotta kanavan, rautateiden, tehtaiden ja sahojen ympärille. Tämä näkyy myös vaakunassa, johon on kuvattu varppivene. Puut kuljetettiin ennen uittamalla. Tällä varppiveneellä kuljetettiin varppaajan ankkuri kauas sen tulevaan kulkusuuntaan ja sitten varppaaja veti itsensä ankkurin luo. Kuljetus oli nopeampaa kuin hevospontoilla mutta hitaampaa kuin varsinaisilla hinaajilla, jotka vetivät tukkilauttaa potkurivedolla. Joidenkin mielestä Lauritsalasta ei olisi pitänyt tulla kauppalaa lainkaan vaan sen alue olisi pitänyt liittää Lappeenrantaan jo 1930-luvulla. Asiaa pidettiin vireillä koko Lauritsalan kauppalan ajan. 1960-luvulla sitten selvitysmies antoi sellaisen lausunnon, että parasta oli liittää Lauritsala Lappeenrantaan. Lauritsalalaiset olivat vankasti eri mieltä ja syyttivät selvitystä siitä, että se lähtökohtaisesti esitti perusteluja vain kuntaliitokselle. Valtioneuvosto teki pakkoliitospäätöksen, josta lauritsalalaiset eivät ihastuneet vaan valittivat siitä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, missä hävisivät jutun. Kauppalan maapinta-ala oli vain 24.7 neliökilometriä ja siksi se oli tiiviisti rakennettua, pääosin pientaloja ja matalia kerrostaloja. Vuonna 1956 rakennettiin seudun korkein kerrostalo, 7-kerroksinen Tornitalo. Nykyinen Lauritsalan kaupunginosa käsittää vain entisen kauppalan keskustan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti