Osmankäämejä näin luonnossa ensimmäisen kerran Päijänteellä 60-luvulla. Minusta ne olivat niin hienoja, että naimisiin mentyäni ostin korkean maljakon ja laitoin kuivattuja pötkylöitä sisustuselementiksi yhteiseen kotiimme. Niitä oli silloin kymmenen kilometrin säteellä vain yhdessä paikassa. Vuosien varrella ne ovat levinneet laajemmalle. Metsämaalla niitä kasvoi tien varren ojassa. Missään ei näkynyt järveä. Alueen halki virtaa Kojonjoki, jonka varrelta ne ovat ilmeisesti levinneet vähänkin kosteampiin ojiin. Reissukaveri huomautti jo aiemmin, että keli tuntuu syksyiseltä. Sanoin hänelle, että tuollaisia puheita saa aloittaa aikaisintaan lokakuussa. Kulttuurimaisemaa katsellessa tulee kyllä väkisinkin mieleen, että jos syksy ei lähene niin ainakin kesä etenee. Vehnäpelloilla vihreä alkaa saada aavistuksen keltaista väriä ja rukiin keltainen alkaa taittua ruskeaan. Pääskyset lentävät vielä ja kurjet tepastelevat viljapelloilla joten “vielä on kesää jäljellä”. Työkaverina oli aikanaan eräs Päivi ja hän lauloi seuraavat sanat “Vielä tulee kauniita Päiviä” siten, että P kuulosti selvästi isolta kirjaimelta.
Metsämaalla on käynyt syntymässä kaksikin Tuntemattoman sotilaan näyttelijää. Laineen versiossa Kosti Klemelä näytteli Koskelaa ja Mollbergin versiossa Risto Salmi Korpelaa. Myöhemmin Salmi teki näyttävän roolityön Raidin Perse-Arskana.
