perjantai 29. heinäkuuta 2022

Metsämaa


 

Osmankäämejä näin luonnossa ensimmäisen kerran Päijänteellä 60-luvulla. Minusta ne olivat niin hienoja, että naimisiin mentyäni ostin korkean maljakon ja laitoin kuivattuja pötkylöitä sisustuselementiksi yhteiseen kotiimme. Niitä oli silloin kymmenen kilometrin säteellä vain yhdessä paikassa. Vuosien varrella ne ovat levinneet laajemmalle. Metsämaalla niitä kasvoi tien varren ojassa. Missään ei näkynyt järveä. Alueen halki virtaa Kojonjoki, jonka varrelta ne ovat ilmeisesti levinneet vähänkin kosteampiin ojiin. Reissukaveri huomautti jo aiemmin, että keli tuntuu syksyiseltä. Sanoin hänelle, että tuollaisia puheita saa aloittaa aikaisintaan lokakuussa. Kulttuurimaisemaa katsellessa tulee kyllä väkisinkin mieleen, että jos syksy ei lähene niin ainakin kesä etenee. Vehnäpelloilla vihreä alkaa saada aavistuksen keltaista väriä ja rukiin keltainen alkaa taittua ruskeaan. Pääskyset lentävät vielä ja kurjet tepastelevat viljapelloilla joten “vielä on kesää jäljellä”. Työkaverina oli aikanaan eräs Päivi ja hän lauloi seuraavat sanat “Vielä tulee kauniita Päiviä” siten, että P kuulosti selvästi isolta kirjaimelta.

Metsämaalla on käynyt syntymässä kaksikin Tuntemattoman sotilaan näyttelijää. Laineen versiossa Kosti Klemelä näytteli Koskelaa ja Mollbergin versiossa Risto Salmi Korpelaa. Myöhemmin Salmi teki näyttävän roolityön Raidin Perse-Arskana.

Koski Tl


 

Lähdimme liikkeelle tälle pätkälle unikeonpäivänä. Ajoimme Korpilahdella olevan Nelospirtin ohi ja aloin muistella tapahtumia vuodelta 1968. 54 vuotta sitten aamulla en osannut aavistaa, että illalla tapaisin nykyisen reissukaverini. Lautakkojärvi, jonka rannalla Nelospirtti edelleen sijaitsee, näkyy 9-tielle. Kun tanssiessa tuli hiki, sen rannalla oli ihan hyvä vilvoitella. Edelleen se on kaunis.

Koski Tl on oman ilmoituksensa mukaan “Mahtava kunta keskellä kaikkea”. Erityisen mahtavaksi sen tekee se, että se ei ole muuttanut nimeään niin kuin Koski Hl, joka muuttui Hämeenkoskeksi ja lakkasi kuntana olemasta reilu parikymmentä vuotta myöhemmin. Turun lääni on hävinnyt historian hämärään mutta Koski Tl pysyy. Hämeen härkätie kulkee kunnan halki ja kunnantalo on sen varrella. Valtuuston pöytäkirjoihin en muista missään muualla päässeeni yhtä helposti. Koskella menee hyvin sillä tilinpäätös osoitti reilun miljoonan ylijäämää, joka jätettiin pahojen päivien varalle. Jäteveden puhdistamon saneeraus odottaa toteutumistaan ja siihen on varattu rahat. Nuorisovaltuuustolla on ollut edustaja lautakunnissa ja jatkossa näillä edustajilla on myös puheoikeus lautakuntien kokouksissa. Valtuustoon ei nuorisovaltuustolaisilla ole kuitenkaan asiaa. He voivat toki seurata kokouksia niin kuin kaikki muutkin kuntalaiset ja vaikuttaa sitten valtuutettujen kautta. Lautakuntien kokouksethan eivät ole samalla tavalla julkisia. Kunnan markkinoimiseksi on tehty Koski Tl. aurinkolaseja, joita jaettiin valtuutetuille kesäkuun kokouksen päätteeksi.

Pilapiirtäjä Eino-Olli eli professori, taidemaalari, taidegraafikko Olavi Hurmerinta on lahjoittanut hallussaan olleen tuotantonsa kunnalle. Pieni osa siitä on nähtävillä kirjastossa. Toinen taiteilija, jonka teoksia pääsee täällä ihailemaan on professori, kuvanveistäjä Yrjö Liipola. Hänen nimeään kantavassa museossa on myös Hurmerinnan ja Martti Vainion taiteen pysyväisnäyttely. Vainion taidetta on myös kunnan valtuustosalissa. Tarkoituksena oli ehtiä kuntaan niin ajoissa, että ehtisimme käydä katsomassa näyttelyt. Sattuneesta syystä tapasimme tuttavan, joka kestitsi meitä viiden ruokalajin lounaalla ja siihenhän meni niin paljon aikaa, että yövyimme matkalla. Forssassa on museoviraston suojelema Hotelli Maakunta, jonka Suomi-Filmi huoneessa nukuimme makeasti keskellä sota-ajan elokuvahistoriaa. Siksi olimme Koskella varhain aamulla emmekä jääneet odottamaan Yrjö Liipola taidemuseon avautumista.

torstai 21. heinäkuuta 2022

Pirttikylä


 

Pirttikylän vaakunassa on pirtin pääty, joka heijastuu veteen. Se kuvaa hyvin asutuksen kehittymistä. Pirttikylä on tyypillistä jokivarteen syntynyttä maanviljelyseutua. Pirttikylässä on nykyisin mansikka- ja vadelmaviljelmiä, jotka ovat riippuvaisia ulkomaisesta, lähinnä ukrainalaisesta työvoimasta. Ukrainan sota alkoi huolestuttaa paikallisia viljelijöitä jo helmikuussa sillä työvoimaa ei ole juuri muualta saatavilla. Koronan aikaan yritettiin mutta heikoin tuloksin. Rikkakasvien poistoon tarvitaan ihmisiä jo huhtikuusta alkaen. Poiminta on sitten oma lukunsa. Tien varressa näkyi todella iso joukko ihmisiä pellolla. Vaikutti siltä,että ainakin kyseiselle tilalle on työvoimaa saatu.

Pirttikylän teollisuushistoriaan kuului olennaisena osana Bergan lasitehdas. Se toimi 1796-1883. Sen puhaltajat tulivat Saksasta ja Ruotsista. Merkittävin tuoteryhmä oli apteekkilasi. Esineistöä on esillä Pirttikylän kotiseutumuseossa. Tehtaalla tehtiin paljon muutakin ja museon kokoelma on vaikuttava. Se on esillä tehtaan omistajan rakennuttamassa Ahlholmin kartanossa, joka on siirretty museoalueelle. Alueella on myös koulumuseo jaViktor Dahlbon ateljee. Hän eli 1883-1957 ja maalasi maisema-aiheisia tauluja ekspressiiviseen tyyliin. Viktor oli opiskellut kansakoulunopettajaksi ja palasi lapsuudenkotiinsa 1940-luvulla ja muutti sen ateljeeksi. 1955 hän osallistui neljällä taululla Roomassa pidettyyn Pohjoismaiseen taidenäyttelyyn. Hagelstamilla on ollut muutamia hänen taulujaan myynnissä. Pirttikylään sukujuurensa johtanut Zunya Smeds Davies on käynyt kuvaamassa Dahlbon teoksia ja on tekemässä niistä kirjaa. Se on vielä työn alla.

Ylimarkku


 

Korsnäsista Ylimarkkuun johtava tie oli aluksi melkoisen heikkokuntoinen. Jännityksellä odotin, missä vaiheessa alkaa soratieksi kunnostettu osuus. Ei alkanut. Sen sijaan alkoi lähes uudenkarhea asfaltti, joka oli vedetty vanhan tiepohjan päälle. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että mutkia riitti. Koska oltiin Pohjanmaalla, mäkiä ei ollut. Liikenne oli niin hiljainen, että lähes ajattelin, että tie on suljettu, jotta saamme ajella rauhassa. Aloin jo miettiä, kenelle lähetän kiitokset ystävällisestä palvelusta, kun vastaan tuli kaksi (=2) autoa. Pieniä kyliä ja kasvihuoneita oli matkan varrella ja reissukaveri tunnisti jopa metsän ruotsalaisen näköiseksi. Ihmisiä näimme vasta Ylimarkussa. Ensin kuulimme hautuumaalta puhetta ja sitten huomasin portin pielessä istuvan pojan. Seutua sai ihailla ihan rauhassa.

Lapsia täällä ainakin arvostetaan. Upea kiipeilyteline-leikkipaikka ihan vanhan Ylimarkun vaakunan läheisyydessä. Vaakunassa on kuvattu joki, jonka varrella Ylimarkku sijaitsee ja maataloutta kuvaavat lyhteet. Kunta ei ulottunut aivan mereen saakka ja suurin osa väestöstä sai elantonsa maataloudesta. Kunta lakkasi olemasta kuntana 1973. Ylimarkussa voi tutustua postimuseoon,joka on kotiseutumuseon yhteydessä. Postitoimisto avattiin 1883. Rannikon kaupunkien välille tarvittiin postitoimipaikka ja Ylimarkku oli sopivasti melkein puolessa välissä. Postilaukku, kirjevaaka, pakettivaaka ja postisäkki ovat tuolta ajalta. Postileimassa on lukenut Yttermark ruotsiksi ja venäjäksi ja kun venäjänkielistä tekstiä ei enää tarvittu, se viilattiin pois sen sijaan, että olisi hankittu uusi leimasin. Kotiseutumuseossa voi tutustua myös kellosepän työkaluun ja kelloon joka on valmistettu 1773. Paikallinen kelloseppä Hedman teki myös ompelukoneita ja polkupyörän. Hänen tekemänsä ompelukone on myös museossa. Ylimarkussa oli myös teollisuutta. Limonaaditehtaan korkitus ja hiilihapotuskoneet ovat myös esillä museossa.


Korsnäs


 

Uutisissakin on kerrottu, että majoitus- ja raitsemispalveluissa on pulaa työvoimasta. Kahdessa paikassa, joista olisimme kysyneet majoitusta, puhelin kyllä soi mutta hetken kuluttua alkoi piipata varattua. Onneksi kolmassa tärppäsi. Vähän reitiltä sivuun ja muutama kilometri soratietä ja matkan päässä odotti lähes uusi piharakennus, jossa oli tämän kesän isoin huone ja halvin hinta. Pelkästään pöydän ympärille olisi mahtunut tusina juhlijaa eikä edes olisi ollut tungosta.

Tämän lännemmäksi ei Manner-Suomessa pääse. Saaristossa toki. Korsnäs on Pohjanmaan pienin maalaiskunta. Pienempiä kaupunkeja täältä kyllä löytyy, ainakin yksi. Korsnäsistä tuli kaksikielinen vajaa kymmenen vuotta sitten, kun valtionosuuksissa otettiin käyttöön huomattava kerroin. Suomenkielistä nimeä kunnalle ei otettu käyttöön. Niistä olisi ollut laaja valikoima; Ristiniemi, Korsnees, Korsnääs, Ristitaipale. Suomen tuulivoimapuistojen alku sijoittuu Korsnäsiin. Uusia tuulivoimapuistoja on yritetty kaavoittaa yhteistyössä naapurikunnankin kanssa ja erikseen oman kunnan puolella. Ne eivät ole menestyneet kovin hyvin. 2020 aloitettiin meriperusteisen tuulivoimapuiston kaavoitus. Menestystä sille. Yritystoiminta on muutenkin vilkasta. Lähes puolet väestöstä saa elantonsa omasta yrityksestä. Majoituspalveluista meillä onkin hyviä kokemuksia. Kävimme ottamassa kuvan kunnantalosta niin varhain aamulla, ettei Bistro Kahvila ollut vielä auki. Onneksi meillä on aina eväskori mukana siltä varalta, ettei majoituksen yhteydessä ole aamupalaa tarjolla ja kokemus on myös osoittanut, ettei pikkuteiden varrella ole juurikaan ravitsemuspalveluita. Reissukaveri sai odottaa Jalasjärvelle saakka ennen kuin sai ensimmäiset munkkikahvit.


Bergö


 

Bergö oli ennen vanhaan Vargö mutta petoihin viittaava nimi todettiin jo 1800-luvun alussa huonoksi ja se muutettiin muotoon Bergö 1830. Suomeksi se oli Susiluoto. Kunnalla ei ollut suomekielistä nimeä. Saaarella on enimmillään 1930-luvulla asunut vajaa tuhat henkeä. Nykyisin kylän asukasluku on säilynyt vakaana. Puolet väestöstä käy muualla töissä, mikä on nykyään helpompaa. Lauttayhteys saareen saatiin 1960-luvulla ja 1996 päiväsaikaan ympäri vuoden kulkeva vaijerilossi. Yöllä sen voi tilata erikseen puhelimella. Matkailusivusto mainostaa merta ja sen mukanaan tuomaa kulttuurien moninaisuutta: “suomalaisuus, ruotsalaisuus, amerikkalaisuus ja muu maailma sekoittuvat”. Bergön oma murre lähenee jo kieltä. Väitän olevani aika hyvä ruotsissa, luen auttavasti tanskaa ja paikoitellen ymmärrän norjaa mutta tämä menee yli ymmärryksen. Koska oltiin ruotsinkielisellä alueella, asioin ruotsiksi kahvilassa. Kun reissukaveri tuli paikalle, henkilökunta vaihtoi oitis suomeen, koska keskenämme puhuimme sitä. Olisimme olleet yötäkin saaressa. Mökkien varaaminen olisi pitänyt tehdä joidenkin sivustojen kautta. En edes yrittänyt. Jos puhelimella tai paikan päällä asioiden ei asia onnistu niin menen muualle.
Jo ennen lähtöä tälle pätkälle, reissukaveri tarkisti, että näemme merta. Lupasin. Saaren tiestö kulki vain paikoitellen meren läheisyydessä. Myöhästyimme vähän lossista, joten aikaa jäi ihastella merta rannassa ja tietysti lossissa. Lossirannassa oli iso työmaa, jolla parannettiin lossirannan rakenteita.


keskiviikko 20. heinäkuuta 2022

Petolahti


 

Rannikolla entisiä kuntia on paljon, koska kalastus ja merenkulku toivat elämisen mahdollisuuksia ja siten väestöä. Kun väestöä oli riittävästi, jotta pystyttiin rakentamaan infrastuktuuria ja isoja rakennuksia, alettiin haikailla oman päätösvallan perään. Petolahdella tämä tapahtui 1800-luvun alkupuolella. Petolahti ei ole niin eläimellinen kuin miltä se kuulostaa. Nimessä on tapahtunut siirtymistä suomenkielestä ruotsinkieleen ja takaisin. Vanhimman nimen oletetaan olleen Petäjälaksi. Laksi on vanha suomen sana, joka aikojen kuluessa on muuttunut muotoon lahti. Kun paikan nimeä on sitten kirjoitettu ruotsiksi niin kuin asiakirjoihin aikaisemmin kaikki kirjoitettiin se tuli vaihdellen muotoon Peto-, Pete- tai Petalax. Siitähän se sitten “suomentui” helposti Petolahdeksi. Petolahden kylä on nykyisin melkoisen kaukana merestä. Esihistoriallisena aikana se on kuitenkin ollut merenpohjaa. Maankohoaminen on täällä voimakasta. Merenkulku on edellyttänyt ajan tasaista tietoa uusien karien syntymisestä. Vähitellen niistä tuli luotoja ja saaria, joista osa kasvoi mantereeseen kiinni. Jossain matkan varrella näin kyltin, jossa luki “här växer din mat”. Siitä sain idean Petolahden maalaismaiseman kuvaan.

Petolahdelta on kotoisin Viktor Smeds, joka oli mukana 1908 Lontoon olympialaisissa. Hän oli voimistelija ja mukana voittamassa Suomelle joukkuevoimistelun olympiapronssia. Hän harrasti myös nyrkkeilyä ja toimi kansainvälisen painiliiton puheenjohtajana. Mies ehti paljon muutakin, minkä vuoksi hän oli jonkin aikaa Ruotsissa omaehtoisessa maanpaossa Moskovan välirauhan solmimisen jälkeen.


perjantai 15. heinäkuuta 2022

Kontiolahti

 

Kontiolahti täyttää ensi vuonna jo 150 vuotta. Kun Joensuun viimeisintä laajenemista suunniteltiin 2007, Kontiolahti päätti pysyä itsenäisenä. Kunnan väkiluku on tällä vuosituhannella kasvanut. Suurin taajama on tosin kiinni Joensuun keskustaajamassa. Valtuustoa kutsutaan kuuntelemaan valtuustosaliin. Korona-aikana kokoukset on pidetty sähköisinä ja siksi kokouspaikkakin on ollut eri paikassa. Jossain tuossa pienessä kuvassa. Lähemmäs olisi ehkä päässyt jotain kiertotietä. Emme yrittäneet. Syksyksi luvataan taas koronan lisääntymistä, mistä on merkkejä jo olemassa. Neljättä rokotusta on suunniteltu syyskuun alkuun ja parhaillaan pohditaan aikaistetaanko rokotuksia. Voi olla, että valtuustosaliin ei ihan kohta palata. 

Tuoreimmassa kokouksessaan valtuusto vahvisti Kontiolahden matkailustrategian. Siinä korostetaan laadukkaiden majoitus- ja ruokailupalveluiden ja vesistömatkailun kehittämistä. Myös naapurikunnan Kolin vetovoimaa ajatellaan käytettävän oman kunnan matkailun kehittämisen voimavarana. Matkailun kestävyyttä pidetään myös tärkeänä. Kunta pitää itseään ekoturismin edelläkävijävänä. Linnunsuon entinen turvesuo on ennallistettu. Höytiäinen on siitä kuuluisa järvi, että kanavatyömaan onnettomuuden vuoksi sen pinta laski. Tarkoituksena oli kyllä laskea järven pintaa, jotta saataisiin lisää viljelysmaata, mutta kanavan sulkujen pettäminen aiheutti suunniteltua suuremman veden pinnan alenemisen. Järven pinta-ala pieneni kolmanneksella ja saarien määrä kasvoi. Kun aikaisemmin järvessä oli ollut 80 yli hehtaarin suuruista saarta niin nykyään tämän kokoisia saaria on 170. Se on silti 15:nneksi suurin järvi Suomessa. Sen rannoilla kesämatkailu kyllä kukoistaa. Mietittävää on siinä, miten saadaan väkeä tulemaan myös talvisin. Majoituspalveluita kyselimme. Sattui festivaaliviikonloppu ja hintoja oli korotettu. Joensuusta löysimme hotellin, josta saimme tarjoushinnalla huoneen vaikka sielläkin oli tapahtumaviikonloppu.

Konnevesi


 

Nyt on kolmannes Suomen kunnista käyty. Eikä siihen kulunut kuin kuusi ja puoli ajelukautta. Tasaisen taulukon mukaan 2035 olemme heti Äänekoskella. Tämähän taitaa toteutua. Täytyy toivoa, että koppimopo kestää, terveyttä riittää ja lääkäri on ymmärtäväinen.Uutisissa luvattiin tosin, että väkiluvun väheneminen aiheuttaisi ensi vuosikymmenellä kuntaliitoksia. Jos ne ajoittuisivat vuosikymmenen alkupäähän, voisi tavoite häämöttää jo aikaisemmin.

Konneveden kunta täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Onnittelut! Viime vuonna kuntaan muutti enemmän ihmisiä kuin sieltä pois. Tämä ei ole kovin tavallista maaseutukunnissa. Osasyynä siihen on varmasti se, että Konnevesi on Keski-Suomen yrittäjäystävällisin kunta. Konneveden yritystoimintaan törmäsimme Ahvenanmaalla. Samalle lautalle, jolla menimme Föglöhön tuli kaksi Konnekuljetuksen autoa, jotka veivät saarelle elävää kalaa. Maailmassa on ihmeellisisä asioita. Saharaan viedään rakennushiekkaa, saaristoon kalaa. Konnevesi on ottanut tosissaan vieraslajien torjunnan. Se järjestää poistotalkoot. Alkukesän aikana on kartoitettu ja merkitty omatoimikitkentäpaikat maastoon kyltein. Näitä kylttejä emme huomanneet mutta tarvetta niille kylläkin. Komealupiini rehoitti kuin viimeistä päivää, toivottavasti.

Matkailijalle luontokohteita on runsaasti: Etelä-Konneveden kansallispuisto, Konneveden koskireitti, luontopolkuja, lintutorneja, laavuja ja nuotiopaikkoja, joista voi valita mieleisensä. Häyrylänrannan satamaan voi saapua vesitse vaikka kuinka kaukaa. Galleria Käpy on tulvillaan paikallisten taiteilijoiden ja käsityöläisten teoksia.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2022

Kolari


 

Kolari kasvaa luonnosta kerrotaan nettisivuilla. Kolari lupaa luoda “elämisen edellytyksiä lapsille ja lapsenlapsille”. Kaunis lupaus. Kuntalaisista yli 200 on kertonut kehittämisajatuksiaan kunnan strategiatyötä varten. Myös yhdistyksiä halutaan aktivoida, koska hyvinvointialue valmistelee yhdistysten avustusperiaatteita. Yleishyödylliset yhdistykset voivat hakea avustuksia toimintaan, jolla edistetään hyvinvointisuunnitelman tavoitteiden toteutumista.

Ylläksellä kävelimme joskus vuosia sitten. Kesäaikaan silloinkin. Haikeana katselin kylttejä, joissa ohjattiin pitemmille reiteille Pallakselle ja Äkäslompoloon. Jäivät käymättä tälläkin kerralla. Ylläs Outdoor Week alkoi samana päivänä, kun saavuimme Kolariin. Todella houkutteli jäädä kokeilemaan maastopyöräilyä ja koskimelontaa. Reissukaveria olisi kiinnostanut kalastus. Siihen sitten olisikin mennyt tämän kesän budjetti, joten luovuimme, ah niin houkuttelevasta, vaihtehtoisesta harrastuksesta koppimoporeissun hyväksi.

Sillat ovat ihania paikkoja, koska niistä näkee vesistöä molempiin suuntiin. Niiden kohdalla aina hidastan, jos takana ei ole autoja. Pysähtyä ei kuitenkaan tavallisesti voi. Asfaltointityöt ovat nyt mahdollistaneet senkin ihmeen. Saattoauton perässä oleva jono pysähtyi juuri niin, että kottero oli pysäytettävä melkein keskelle siltaa. Onneksi reissukaveri seurasi edessä olevaa autoa. Perässä tullut ei ehtinyt töötätä. 

Osoitteista opin Lapissa jotain uutta. Etelämpänä haja-asutusalueen talojen numeroinnin perusteella voi päätellä kuinka pitkä matka on tien alkuun. Talo numero 320 on 3,2 kilometrin päässä tien alkupäästä. Varasin puhelimella yöpaikan, jonka numero oli 56. Vanhan opin mukaan päättelin, että hotelli on 560 metrin päässä risteyksestä. Ei ollut. Kun muualla numerot vaihtuvat dekametrin välein, Lapissa nre vaihtuvat hehtometrin välein. Ajoimme siis 5,6 kilometriä. Reissukaveri ehti jo olla sitä mieltä, ettei täällä mitään hotellia ole, pelkkää metsää  vain. Oli se. Hieno viihtyisä mökin puolikas. Oppia ikä kaikki.  

Lappiin on tänä kesänä päästy kiitettävästi. Kullerot olivat kukintansa kukkineet. Yritin löytää siemenkotia, jotka olisin voinut tuoda siskolleni hänen tiluksilleen. Hän on joskus hankkinut kulleron siemeniä ja saanut ne kasvamaan pihassaan jopa muutaman vuoden ajan. Uudet siemenet olisivat olleet kiva tuliainen. En löytänyt, harmi. Lapin matkat ovat aina reisun kohokohta. Seuraavan kerran Lappiin pääsee vasta parin vuoden kuluttua. Siellä ei ole l:llä alkavia kuntia, joita on muualla Suomessa ihan kiitettävästi. Niissä riittää ainakin ensi kesälle kierrettävää.

Karunki


 

Kukkolankoskella olen käynyt jo joskus 1970-luvulla. Koskea katsellessa tulin ajatelleeksi, ettei se nyt ihan mahdoton olisi laskea kanootilla. Kun kävin ensimmäisen kerran Kilpisjärvellä, pohdin jopa kanoottiretkeä Kilpisjärveltä merelle. Siispä aloin tutkia karttaa. Netistä löysinkin sellaisen, johon oli merkitty koskien vaativuusasteet. Kun muutaman kilometrin välein oli IV-tason koskia niin luovuin ajatuksesta. Turhan märkä reissu olisi ollut tiedossa. Viimeiset halut karisivat Tornionjoen ja Muonionjoen yhtymäkohtaa ihaillessani. Edelleen Kukkolankoski on näkemisen arvoinen. Myös Karunki menetti puolet alueestaan, kun Venäjä laajeni Tornionjoelle saakka. Kukkolan kosken lisäksi myös Matkakoski on tunnettu lohen- ja siiankalastuksesta. Molemmissa paikoissa käytetään menetelmänä lippoamista. Kokenut lippoaja tuntee pohjan muodon ja varren kautta tulee käsiin tieto siitä, milloin kala on osunut lippoon. Kalojen reitti vaihtelee veden korkeuden mukaan, joten lippoajan pitää osata lukea jokea ja tuntea pohja, koska veden alle ei näe.   Rannalta kalastettaessa käytetään myös ns. Punttikalastusta, jossa on pohjapainon ja perhon yhdistelmä. Matkakoski ei ole samalla tavalla turistirysä kuin Kukkolankoski, jossa voi nauttia varrassiikaa ja seurata kalan perinteistä valmistustapaa aina lippoamisesta valmiiseen ruokaan saakka.

Reissun varrella olevat entisetkin kunnat on noteerattu joskaan ei aakkosjärjestyksessä. Lapin maakunnan kaikista entisistä kunnista olen nyt jotain kirjoittanut. Niitä ei ole kovin montaa.

Alatornio


 

Suomen sodan rauhassa vedetty rajalinja jätti kolmanneksen Alatornion pitäjästä Ruotsin puolelle. Siitä tuli myöhemmin isoimman kylänsä mukaan Haaparanta. Myöhemmin Alatornio menetti alueitaan pikkuhiljaa naapurikaupungille, joka laajetessaan viimein kahmaisi koko kunnan. Kuvassa Tornuionjoki, Väylä, kohtaa jo meren.  

Haaparannassa olen ollut Pohjoismaisella tutkijakurssilla, jossa perehdyttiin kirkonkirjojen erilaiseen käyttöön. Ruotsin kirkonkirjoja siirrettiin tietokoneille ja tiedostoista oli mahdollista saada esille erilaisia asioita. Ryhmä, jossa olin jäsenenä, tutki muuttoliikettä. Kuvitelmat siitä, että muuttaminen on jotenkin uusi ilmiö, ovat virheellisiä. Syksyisin oli pestuumarkkinat, mikä tarkoitti sitä, että piikojen ja renkien työsopimukset olivat katkolla. Jos isäntä ei ollut tyytyväinen, hän ilmoitti, ettei seuraavana vuonna ole enää paikkaa ja tietysti palkollisetkin saattoivat hakea uutta taloa. Vuoden työsopimuksen merkiksi palkollinen sai pestirahan. Pestuumarkkinoita on ollut keskiajalta saakka ja paikoitellen niitä oli vielä 1920-luvulla. Palkollisten vaihtuvuus oli ainakin sillä seudulla, jonka aineistoon tutustuimme, yllättävänkin suurta. Isommassa määrässä näkyi, miten ihmiset aluksi muuttivat lähitalojen välillä, sitten pitäjänrajan yli ja myöhemmin aina kauemmas. Paikoilleen asettuminen edellytti vähintään torpan saamista. Tilanne oli samanlainen myös Väylän itäpuolella. Oltiinhan samassa pitäjässä.


lauantai 9. heinäkuuta 2022

Pattijoki


 

Hiekkateitä pelkäämättömän kannattaa käydä katsomassa Pattijoen Kastellia eli Kastellilinnaa. Se on Suomen suurin jätinkirkko. Alueelta on löytynyt kivikautisia kvartsi-iskoksia ja liuske-esineitä, jotka on ajoitettu myöhäiskivikaudelle. Oletetaan, että rakennelma liittyy hylkeenpyyntiin. Lähistöltä on löytynyt myös asuinpaikan jäänteitä. Me uskaltauduimme ihailemaan vain Pattijoen vanhaa kiviholvisiltaa, joka rakennettiin 1896-1897. Sitä on nimitetty myös Rännärin sillaksi, koska sillan lähistöllä oli viinanpolttimo eli rännäri.

Sukulaistyttöni muistelivat Pattijokea lämmöllä. Hän oli asunut siellä joskus 1980-luvulla. Pattijoen koulussa ei esiintynyt koulukiusaamista päinvastoin kuin paikkakunnalla, jonne he muuttivat. Uuden kotipaikan opetustoimella oli hyvin rajoittunut näkemys koulukiusaamisesta. Koska opettajat eivät olleet havainneet kiusaamista ja tyttö menestyi hyvin, häntä ei ollut kiusattu. Tämänkin vuoksi sukulaistyttöni piti uuden kotipaikkansa väkeä sisäsiittoisena eikä suostunut käymään siellä enää lukiota vaan suuntasi avarammille aloille.

Saloinen


 

Aikaisemmin samoja nimiä oli eri paikkakunnilla pitkin laajaa Suomenmaata. Saloinenkin oli aiemmin Salo Ol. Tämä Salo oli yksi vanhoista Pohjanmaan emäpitäjistä. Se on perustettu jo 1300-luvun alkupuolella. Sen alue ulottui etelässä Siiponjokeen saakka, pohjoisessa Hailuodon saari kuului myös siihen ja idässä pitäjä ulottui Oulujärveen saakka. Se syntyi hyvän sataman ympärille ja sen nimi oli aluksi Ranta. Vähitellen asutuksen tihentyessä pitäjästä erosivat Kalajoki, Hailuoto, Vihanti ja monet muut kunnes myös Saloinen liitettiin siitä aiemmin irrotettuun kaupunkiin. Saloinen ei ole ihan sitä tavallista laajaa Pohjanmaata vaan selvästi mäkisempää ja löytyypä täältä muutama vaarakin. Ukkovaara kohoaa peräti 103 metriin. Siellä on näkötorni mutta liian paljon hiekkatietä välissä, jotta sinne olisimme edes yrittäneet. Yritin katsella mäkimaisemia kuvaa varten. Tien varrella oleva metsä kuitenkin esti huomaamasta niitä. Sen sijaan tällaisia bussikatoksia, joissa oli ystävällisesti nimi, oli runsaasti.


Lohtaja


 

Ellen nyt aivan väärin muista, niin Jyväskylän maakunta-arkiston entinen työkaverini alias Pauli Ankkakorpi oli kotoisin Lohtajalta ja huhun mukaan seudun suurin metsänomistaja. Mitähän hänellekin kuuluu. Vanhemmiten alkaa miettiä ihmisiä, joita on joskus vuosia sitten tavannut ja joista vielä muistaa jotain. Hän nimitti minut ja kollegani takamakasiinin julmiksi naisiksi. Ei liene ollut väärässä, ainakaan minun kohdallani.Kuvien rajauksessa on minulla vielä opettelemista. Kun varmistan jonkun kohdan näkymisen, niin sitten toinen kohta menee poskelleen. Siskostani on kuva, jossa hän istuu talon seinustalla olevilla tikapuilla. Hän varmisti kuvan ottajalta, että näkyyhän kello ja kengät, jotka molemmat olivat uusia. Ne näkyvät. Pää oli jäänyt kuvasta pois.

Tämä Rumpalipoika-patsas on myös Risto Saalastin tekemä kuten oli Kauno Kleemolan patsas. Se on pystytetty Kuninkaallisen Pohjanmaan rykmentin muistoksi. Jalkaväkirykmentti perustettiin 1626 30-vuotisen sodan aikana ja lakkautettiin Suomen sodan jälkeen 1810. En olisi patsasta kovin helpolla löytänytkään ilman paikalle sattunutta herrasmiestä. Hän huomasi patsaan vaikkei tiennyt siitä aiemmin, koska oli toispaikkakuntalainen. Hän oli vain huomiokykyisempi. Kiitos siitä.


Kälviä


 

Kälviän tunnetuin asukas lienee Lucina Hagman, koulunjohtaja, naisasialiikkeen pioneeri, Martta-järjestön perustaja ja yksi ensimmäisistä naiskansanedustajista. Hänen mielestään tyttöjä ja poikia tuli kasvattaa yhdessä ja siksi hän ajoi yhteiskouluja. Tämän päivän armeijassa on todettu, että yhteistuvat vähentävät seksuaalista häirintää. Lucinan oppeja on siis viety koululaitosta pidemmälle. Hän toimi suomen ensimmäisen suomenkielisen yhteiskoulun rehtorina. Ansioistaan hänet palkittiin professorin arvonimellä 1928. Suomessa kukaan nainen ei ollut aiemmin saanut professorin arvonimeä. Hän oli siis uranuurtaja monella alalla. Kälviällä on hänen mukaansa nimetty peruskoulu. Aiemmin oli myös lukio. Myös kansanedustaja, ministeri ja eduskunnan puhemies Kauno Kleemola on Kälviältä. Hän on saanut jopa patsaan paikkakunnalle ja puiston. Hän ehti toimia seitsemässä hallituksessa ministerinä vuosina 1950-1962. Tuolloin hallitukset tosin olivat melko lyhytaikaisia vaikka eivät viimeaikaisetkaan hallitukset ole istuneet koko vaalikautta. Kleemola oli myös urheilumies.

Pientareita on paikoitellen niitetty. Aivan tien varren lupiinit on katkottu. Leikatun alueen takana on sitten tiheää lupiinikasvustoa mutta pientareella kukkivat apilat, kellokukat ja monet muut, mikä ilahduttaa matkaajaa.


perjantai 8. heinäkuuta 2022

Kokkola

Kokkolassa kyllä käytiin mutta jostain syystä kännykästä ei Kokkolan kuvaa löydy. En kyllä mene sinne uudestaan. Saatte uskoa tai olla uskomatta, että siellä käytiin. Kuva vielä otettiin kotteron sisältä, koska risteykseen ei uskaltanut jäädä pitemmäksi aikaa. Siksi en myöskään tarkistanut, että kuva on tullut. Voi rähmä. Takana tuleva soitti jo torvea.

Silloin, kun Kaarlela oli vielä itsenäinen kunta, Kokkolan ruotsinkielinen nimi oli Gamla Karleby. Kun Kaarlela liitettiin kaupunkiin, Kaarlelan ruotsinkielinen nimi Karleby omittiin koko kunnan ruotsinkieliseksi nimeksi. Näin osia liitoskunnista säilyy isommassa kokonaisuudessa. Kokkola saa kiittää Anders Chydeniusta vaurastumisestaan 1700-luvun loppupuolella. Chydenius sai Kokkolalle tapulikaupunkioikeudet 1765 eli Kokkolan porvarit saivat viedä tervaa suoraan ulkomaille. Voitot kotiutettiin ja se näkyy edelleen Kokkolan vanhassa kaupungissa. Maanantaisin voi osallistua vanhan kaupungin kävelykierrokselle. Kokkolalaisista monet olivat merimiehiä ja tuliaisina tuotiin posliinikoiria kotiin. Jos koira ikkunalla katsoi ulos, talon isäntä oli merillä, jos sisään, niin kotona. Selkeä viesti mutta kenelle. Noihin aikoihin ikkunasta ulos katselu ei kuulunut hyviin tapoihin ja siksi ikkunan pieleen asetettiin peili, josta kadun tapahtumia saattoi seurata. Näitä juorupeilejä näkee Kokkolan vanhassa kaupungissa edelleen.

Kokkolan valtuusto päätti viime kokouksessaan Kruunuportin teollisuusalueen asemakaavasta ja tonttien vuokra- ja myyntihinnoista. Ensisijaisesti tontit vuokrataan ja vain erityisistä syistä ne myydään. Kokkola ei ilmeisestikään tarvitse rahaa välittömästi vaan pitää parempana saada tuloja jatkuvasti. Tulevaisuudessakin on kaupungilla kuluja ja vuokria nostetaan elinkustannusindeksin mukaan. Ihan järkevän tuntuista. Kun kaupungin edun mukaista on myydä tontteja tai sen osia, se tehdään. Samassa kokouksessa käsiteltiin myös valtuustoaloitetta, jossa esitettiin koulumatkakuljetusten lisäämistä nykyisestä. Asiaa on mietitty ja muutoksia pohditaan jatkossa sivistyslautakunnassa. Voi olla, että joillakin kriteereillä esiopetus- ja koulukuljetussääntöä muutetaan joskus tulevaisuudessa.



Öja


 

Olisihan se ollut hienoa, jos reissu olisi voinut olla Akaa – Öja. Olisi matkattu Suomi a:sta ö:hön. Tämä mahdollisuus hävisi jo 1969, jolloin en edes osannut kuvitella koppimopoa. Muita ö:llä alkavia kuntia ei Suomessa suomeksi olekaan ollut, kuntien ruotsinkielisissä nimissä niitä kyllä löytyisi. Me kuitenkin matkustamme Suomea suomeksi. Öja on Öja sekä ruotsiksi että suomeksi.

Öjan kalastajakylästä lähtee saariston luontopolku, jolle meidän kuntomme ei tässä vaiheessa riitä. Siellä on myös kalastajamuseo, jonka mökissä oli vakituinen asukas vielä 1964. Esineistö on suurimmaksi osaksi hänen perujaan ja lisäksi on kerätty kalastukseen liittyvää esineistöä. Mökin lisäksi voi tutustua rysä- ja suola-aittaan, venevajaan, savusaunaan ja puuliiteriin. Etukäteen pitää sopia, milloin haluaa museoon tutustua. Meidän reissulla ei ole aikatauluja, joten emme sopineet. Ihailimme paikkaan vain ulkoapäin. Rakennuksesta olisi ollut mukava ottaa kiuva mutta kauniina päivänä paikalla oli sen verran paljon väkeä, etten viitsinyt vaivata heitä joko poistumaan kuvan ottamisen ajaksi tai suostumaan siihen, että he päätyvät nettiin. Siksi kuva on rannasta, missä on muutama juuri sellainen vene, jota haikailin joskus 1970-luvulla sen jälkeen, kun olin todennut, ettei meillä ikinä olisi varaa kesämökkiin. Toisaalta silloin asuimme saaressa joten mitäpä sitä olisi tehnyt kesämökillä.

Öjan vaakunan aihe on Tankarin majakasta. Paikalla on ollut merimerkki jo 1750-luvulla. Vanha kiviröykkiö kasvaa kaiken aikaa, koska ensimmäistä kertaa saareen tulevan pitää viedä kasaan niin iso kivi kuin minkä jaksaa kantaa.


Kaarlela/Kokkolan maalaiskunta


 

Anders Chydenius on ehkä kuulusin kaarlelainen. Hän kehitteli vapaakauppa-ajatusta ennen Adam Smithiä, joka on saanut maailmanmaineen liberalismin kehittäjänä. Chydenius vaati jo reilut kymmenen vuotta ennen Smithiä elinkeinovapautta. Hänellä oli tosin vähän oma lehmä ojassa. Pohjanmaan terva piti viedä Tukholmaan, mistä sen tukholmalaiset kauppiaat sitten veivät maailmanmarkkinoille ja määräsivät sekä ostohinnan pohjanmaalaisilta ostaessaan että myyntihinnan englantilaisille myydessään. Ne rahat olisivat kelvanneet myös Pohjanmaalle. Chydenius sai aikaan maailman laajimman painovapauden Ruotsiin 1765, mikä ei ollut vähäinen saavutus. Kaikkialla maailmassa painovapaus ei toteutdu vieläkään edes tuossa yli 250 vuotta vanhassa muodossa, joka ei siis ollut mitenkään täydellinen. Saavutusten kunniaksi hän sai kuvansa tuhannen markan seteliin ja kymmenen euron juhlarahaan. Kummastakaan en ole nähnyt kuin kuvia. Tässä rakennuksessa Chydenius kehitteli teorioitaan. Rakennus on edelleen asumiskäytössä. Pyykinkuivausteline on huomattavasti Chydeniuksen aikoja nuorempi.


Alaveteli


 

Runoilija Alexander Slotte syntyi Alavetelissä 1861. Hänelle on pystytetty muistopatsas. Slotte kirjoitti runoja mm. kansansävelmiin. Youtubesta löytyy hänen runonsa Slumrande toner Jesse Kaikurannan esittämänä.

“Står inunder rönnen lutande stugan,

mossbeväxt är trappan och ogräsen gro.

Innanför rutornas gröngamla stängsel

minnena de sova i ljudlösan ro.”

Kuviahan ei pitäisi ottaa näin mutta patsaan selkäpuoli ei olisi kiva vaikka sen valaistusolosuhteet olisivatkin ehkä olleet paremmat.

Seljes harjulla on luontopolku ja sieltä voi vuokrata veneitä. Tätä en kertonut reissukaverille, koska tarkoituksena ei ollut jäädä tänne pitemmäksi aikaa.

Åbackan riippusiltaa ihailen vain etäältä. Ikävä tunne, jonka tiedän tulevan korkeissa, seinättömissä paikoissa, estää kulkemasta yli. Miksi sitä olisi ilkeä niin läheiselle ihmiselle kuin itselleen, sanoi entinen työkaveri aikoinaan. Olen yrittänyt noudattaa sanontaan piiloutuvaa ohjetta.

Teerijärvi


Odoteltiin vähän kelien viilenemistä ennen kuin lähdettiin. Kotterossa voi toki pitää ikkunoita auki. Viima ei ole häiritsevä, koska vauhti on niin hiljainen. Se, mikä hirvittää tukalilla helteillä ajaessa ovat taukojen jälkeiset hetket. Kottero lämpenee paikallaan seisoessaan ja ennen kuin se on siedettävän viileä, vaikka molemmat ikkunat olisivat auki, kuluu liikaa aikaa.   

Teerijärven alkuperäinen nimi lienee ollut Tervajärvi mutta karttoihin se laitettiin ruotsiksi Terjärv, mistä se muuttui Teerijärveksi sujuvasti. Täällä ollaan ruotsinkielisen ja suomenkielisen alueen rajoilla. Ruotsinkielisiä kylännimiä on enemmän kuin suomenkielisiä. Aiemminkin olen ajellut Djupsjöbackan kylän kautta. Minulle on tullut aina hyvin musiikillinen olo tämän kylän kohdalla. Heimsjö-järven rannalla on kotiseutumuseo vanhassa sotilastorpassa. Ruotuväkijärjestelmässä ryhmä taloja antoi ruotusotiaalle torpan. Rauhan aikana sotilaat saivat elantonsa viljelemällä sitä. Kun käsky kävi torppa jäi vaimon ja lasten hoidettavaksi. Jos sotilas kuoli ja siihen aikaan sotilaita kuoli tauteihin jopa enemmän kuin taisteluissa, uusi sotilas tuli entisen tilalle torppaan. Tämä komea aitta on myös museoalueella. Luhtiaittoja on nähty ennenkin. Tässä on erityisen taidokkaasti tehty yläaukot. Siksi otin siitä kuvan sen sijaan, että olisin esitellyt sotilastorpan.