Minun suunnitelmani Kolin matkailun kohdalla olivat oivalliset. Jätän reissukaverin johonkin majoittumaan ja lähden kävelemään Ukko-Kolille. Otan upeita kuvia kansallismaisemasta ja eläydyn lukemattomien taiteilijoiden tunnelmaan maisemaa katsellessani. Toisin kävi. Koppimoporeissujen rajuin ukkoskuuro yllätti meidät Kolinportin jälkeen. Jos olisi ollut levike, niin olisin pysähtynyt odottamaan rajuimman sateen ja lähes hirmumyrskyksi yltyvät tuulen laantumista. Ei ollut levikettä,joten oli pakko jatkaa. Reissukaverin mielestä vettä oli tiellä jopa vesihiihtoon vaadittava määrä. Kolin kylään saavuttuamme sade alkoi jo näyttää heikkenemisen merkkejä. Lucky Lukessakin (Apashikanjoni) on todettu, että kun sataa rajusti, sade ei kestä kovin pitkään. Majoituimme ja söimme eväskorin sisältöä, koska avointa ravintolaa ei ollut enää siihen aikaan illasta lähistöllä ja odotimme sateen lakkaamista. Vaikka sade ei enää ollut rankkaa, niin kyllä se olisi sujuvasti kastellut. Odotellessamme meillä oli tilaisuus saunoa vanhassa kunnolla mustuneessa saunassa, joka sijaitsi pienen puron rannalla. Sade jatkui edelleen ja alkoi olla niin pimeää, ettei kunnon kuvia olisi saanut kuitenkaan. Siis kävimme nukkumaan. Aamulla sade jatkui eikä säätiedotuksen mukaan ollut toiveita sen loppumisesta. En viitsinyt kiusata koppimopoa ylämäessä ja siksi ajelimme satamaan, mistä takavuosina liikennöi autolautta vastarannalle. Ei liikennöi enää. Alus myytiin Norjaan, missä se oli rakennettukin. Suvityttö-vesibussi liikennöi väliä juhannuksesta elokuun alkupuolelle. Voi olla, että kunhan pääsemme L-kirjaimeen, katselen risteilyaikataulua uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti