Here we come. Torin remontissa entinen patsaan jalusta, jossa olivat myös Juicen kädenjäljet oli korvattu graniittisella pylväällä. Juankoski laulua käytimme hyväksemme, kun onnittelimme karonkassa ystäväämme, joka oli väitellyt tohtoriksi. Kertosäkeen olimme tosin muuttaneet muotoon “Womanpower, here we come” ja sanat kuvaamaan ystäväämme. Sain kunnian pitää onnittelupuheen hänelle.
Reissukaveri muisteli, että Juicen tavoitteena olisi ollut päästä ensimmäisenä taksilla Mount Everestille ilman lisähappea. Sanoin, että sitten minun tavoitteeni päästä koppimopolla Äänekoskelle ei tunnu enää ollenkaan mahdottomalta tavoitteelta. Reissukaverin mielestä olen ihan tasoissa Juicen kanssa tavoitteen utopistisuudessa.
Juankosken ruukkialueen mainoksia näkyi tienvarressa. Alueella toimii hotelli ja ravintola, joka ei ollut auki. Torin laidasta saimme kahvia ja teetä. Pullia tai leivoksia ei silloin sattunut olemaan. Ruukin historia ulottuu 1700-luvulle. Se oli Suomen ensimmäinen järvimalmia käyttävä rautaruukki. Tehdasalue on säilynyt hyvin ja se on tutustumisen arvoinen. Siellä pääsee näkemään patruunapytingissä, miten tehtaan omistaja asui ja työväen asuinrakennuksetkin ovat säilyneet. Samoin kuin myös virkailijoiden ja mestareiden. Koko skaalaan asumiskulttuuria voi siis tutustua. Viehättävin kohde mielestäni on Pienen veturin talli. Tehtaalla oli oma kapearaiteinen rautatie ja siksi tarvittiin myös veturitalli. Alueesta löytyy hienoja kuvia myös eMuseosta, jos ei halua matkustaa paikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti