Aina, kun olen nähnyt kyltin Juupajoelle, olen ajatellut sitä hyvin positiivisena kuntana ja miettinyt, ettei ole Eipäjokea. Kertoneeko Eipäjoen puuttuminen suomalaisten perimmäisestä positiivisuudesta. Toisaalta Lauri Viita on opettanut, etteivät sanat ole aina sitä miltä näyttävät. Hänellä on hyvin filosofinen runo On ja ei.
“On sanoo onko, onkohan
ja epäily täyttää maailman.
Ei sanoo eikö, eiköhän
ja näet vuorien siirtyvän.”
Sitten minulle kerrottiin, että juupa tarkoittaa mustikasta ja (vehnä)jauhoista jauhettua välipalaa. Ei siis mitään juupas – eipäs -juttua saakaan tästä.
Juupajoelle perustettiin Suomen ensimmäinen koneellinen kenkätehdas, jossa saivat oppinsa monet tulevat kenkätehtailijat. Nykyään Juupajoelle on ominaista sahateollisuus. Parinkin sahan ohi ajelimme kunnantalolle. Viime valtuusto käsitteli lähinnä lainojen takauksia ja hyvinvointiraporttia vuodelta 2020. Siinä todettiin koronan aiheuttamat muutokset palveluihin. Ikärakenne vanhenee, lapsiperheiden osuus pienenee. Syntyvyyttä on yritetty saada kasvuun tenavatonnilla. Lapsi tuottaa tonnin vuodessa viiden vuoden ajan, kunhan lapsi ja vähintään yksi vanhemmista on kirjoilla kunnassa. Mitään suurta syntyvyyden lisääntymistä ei ole saatu tällä aikaan, joten tämän vuoden jälkeen tenavatonniin ei ole enää oikeutta. Tietysti ne lapset, jotka ovat tonninsa ansainneet, saavat sen. Kunnassa toimii myös nuorisovaltuusto. Yleiskokous peruttiin viime vuodelta koronan takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti