Mellilä

 

Tänne ei meinattu tulla ollenkaan. Aurasta oli tarkoitus lähteä pikkutietä Alastaroon. Eihän sellaista kylttiä tietysti ollut olemassa enkä arvannut, että oikean tien varressa on Riihikoski. Jouduin siis ajamaan 9-tietä pitempään kuin oli aikomus. Täysperävaunurekka ajoi niin läheltä ohi, että riski takotsubo-kardiomyopatiasta oli ilmeinen ja Mellilän kautta ajellessa vältti riskin ainakin hetkeksi. Täällä kevät näytti nyt olevan pitemmällä kuin Ahvenanmaalla eilen. Tavallisesti olemme pääsiäiseksi hakeneet pajunoksia maljakkoon. Pajuja on ollut pitkin rantoja ja, jos on ollut vielä hyvät jääkelit, niin olemme potkukelkoilla menneet kauemmas asutuksesta Päijänteen rannoille. Koska nyt asumme kaupungin keskustassa, jäi pajunkissat hakematta. Mellilän peltolakeuksia reunustavissa ojissa niitä oli vaikka kuinka paljon. Pienet purot ja joet olivat tulvillaan vettä. Reisswukaveri katseli kalastusmahdollisuuksia.

Mellilän keskustaajama kasvoi rautatieaseman ympärille. Asema ehti toimia reilu sata vuotta ennen lakkautusta. Kunta ei ehtinyt ihan yhtä vanhaksi. Asemarakennuksessa toimii nuorisotila Mellilän nuokkari maanantaisin ja koronan vuoksi sisätiloissa saa olla samaan aikaan enintään 10 henkeä. Mellilästä löytyy myös kirjasto ja sielläkin istumapaikkoja on koronan vuoksi vähennetty. Aikuisten sisäliikunta on katkolla. Sen sijaan pyöräilyyn kannustetaan. Pyöräilylaatikoita on 10 kilometrin välein, Mellilässäkin parissa paikassa.