Säätiedotus lupasi jopa helteitä joten uskalsimme lähteä liikkeelle. Alkumatkasta tihuutti vettä. Juuri pahimmoilleen. Jos pyyhkijät olivat koko ajan päällä, niin lasista tuli liian kuiva ja kuului ilkeä vinkaisuääni mutta, jos taas vain silloin tällöin pyyyhkäisi lasin kuvaksi, silloin tällöin tuli ärsyttävän tiheästi. Vasta Kylmäkosken seutuvalla hiirenkorvat alkoivat olla selvästi näkyvissä. Eläimet olivat heräilleet kevääseen. Lehtokurppa kävellä sipsutti tien yli. Aikaisemmin olen nähnyt lehtokurpan vain lennossa. Kävelevä lintu näytti jotenkin koomiselta. Koppimopo kulkee niin hitaasti, ettei linnulla ollut mitään tarvetta nousta lentoon. Sitä mahdollisuutta ei ollut ollut supikoiralla, mäyrällä, oravalla eikä epämääräisellä möykyllä, joiden ohi myös ajoimme. Varikset huolehtivat aikaa myöten tämän biojätteen kierrätyksestä asfaltilta elinvoimaksi. Joutsenia näkyi laumoittain, muutamia kurkia ja satamassa laivaa odotellessa isoja hanhilaumoja toinen toisensa perään.
Keväällä edellisen kotteron palon jälkeen, mietin vaihtoehtoisia matkustusmuotoja. VR kuljettaa vain harvoille paikoille. Matkahuollon sivuilta huomasin, etteivät bussit kulje juurikaan useammalle. Pikkukuntia jää hyvin huonojen yhteyksien päähän. Se tarkoittaisi sitä, että aikaa johonkin kuntaan pääsemiseksi julkisilla kulkuneuvoilla kuluisi jopa enemmän kuin koppimopolla. Kun tien varressa näkyi Kylmäkoskella helikopteri, vaihtoehtoinen kulkupeli oli löytynyt. Reissukaverin pitäisi vain saada vähän useampikin numero oikein kuin vain plussanumero.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti