Karkku

Karkku oli aikaisemmin Sastamalan pitäjän keskuspaikka. Nyt täällä on vireä kyläyhdistys. Kaunista ja rauhallista seutua. Kotteron jouset olivat kitisseet siinä määrin kuopissa ja käännöksissä, että reissukaveri kyllästyi ja hankki purkillisen jotain tököttiä ja suihkutteli sitä vähän päästä alustaan. Yhdellä pysähdyksellä lähdin sitten katselemaan maisemaa. Ajattelin ottaa kuvan tien ja radan yli järvelle. Silloin näin tämän. Suuri osa sekä omista että reissukaverin esivanhemmista on jäänyt Karjalaan. Siksi muistomerkit, jotka on pystytetty Karjalaan jääneiden muistoksi, kiinnostavat. Minimalismi puhuttaa minua taiteessa. En ole oikein krumeluurin ystävä. Tämän yksinkertaisemmin ei asiaa voisi ilmaista. Vastavaloon otetussa kuvassa ei teksti näy. Muistomerkin tyyli tulee kyllä esiin.

Seuraava kohde on sitten Hyrynsalmi. Sinne ei tänä syksynä tule enää kiusausta lähteä, koska siellä taitaa olla jo talvi. Jos joku lukija on perillä kevään etenemisestä Hyrynsalmella, hän voisi sitten vinkata missä vaiheessa ensi vuotta sinne uskaltaa kesärenkailla lähteä ajelemaan. 

Tyrvää

Seudulla on ollut asutusta jo noin 4500 vuotta. Eränkävijöille ja kalastajille vesistöt ovat tarjonneet mainioita seutuja elämiseen. Reissukaverikin ihailee aina ruovikoita; ne ovat joko oivallisia jikauspaikkoja, haukimatalikkoja tai lahnojen kutupaikkoja. Yhdestä kävin ottamassa kuvan. Koska vieressä oli kuvan kallio, lahnojen kutupaikka ei päässyt blogiin. Kalliolla oli hyvä pestä jalat ja laittaa sukat ja kengät jalkaan ennen muinoin, kun kenkiä käytettiin kesäaikaan vain tärkeissä tilaisuuksissa. Sitten saattoi mennä siihen tärkeään tilaisuuteen, joka pidettiin ihan tässä kallion vieressä. 

Vammala

Syksy on ihan kivaa aikaa ajella. Kun puissa ei ole lehtiä, näkyy sellaisia järviä, joita ei kesällä tiedä olevankaan niin lähellä tietä. Haittapuolena on se, että kesäkahvilat ovat kiinni ja samoin erikoismuseot. Auto- ja traktorimuseo oli ihan tien varressa. Se sulkee ovensa syyskuun lopussa.

Majapaikassa ei ollut aamiaista. Matkan varren kahvilat aukesivat vähän turhan myöhään ja siksi piti ajella Vammalaan saakka aamukahville ja -teelle. Emme toki ajaneet nälissämme. Meillähän on aina eväskori matkassa. Luulimme kääntyvämme keskustaan mutta olimme väärässä. Vahingossa löysimme viihtyisän leipomo-kahvilan. Reissukaveri kehui sekä kahvia, että munkkia. Paikasta sai myös haudutettua teeja ja olin toki valitsemaani piirakkaan tyytyväinen. Valikoima oli ihan huikea joten tänne poikkeamme toistekin. Sisustus on viihtyisä, päydillä kankaiset pikkuliinat ja aistikkaat kukka-asetelmat ikkunoilla ja isommilla pöydillä. Jos harrastaisin leikkokukka-asetelmia, niin varastaisin oitis tämän idean. Katajaa, puolukkaa ja kukaksihan käy mikä vaan.

Humppila

Huittisista Humppilaan ajelimme Taikayöntietä. Sitä pitäneekin ajaa yöllä joten Humppilassa olimme pimeässä ja siksi kunnantalosta tuli vähän pimeä kuva mutta sehän liittyy oikeastaan Taikayö-teemaan. Muuten ihan kiva reissu. Pimeässä ei vaan ole kiva ajaa. Maisemista ei saa oikein kuvaa.

Humppilassa lapsiperheet voivat hakea sosiaalitoimen lomakkeella jouluavustuksia. Hakemusten tulee olla perillä 29.11.2019 mennessä. Avustuksia lahjoittavat SPR, MLL ja yksityiset henkilöt. Humppilan talous on vähän samalla mallilla kuin noiden avustuksiin oikeuttavien asukkaiden. Tilikauden 2016 alijäämää on vielä jäljellä ja tämän vuoden talousarvio on alijäämäinen. Väkiluku laskee ja pienentää valtionosuuksia, mikä ei lupaa taloudelle hyvää. Kunnan sote-menot ovat myös valtakunnallista keskiarvoa suuremmat. Niitä pitäisi saada laskettua. Tulopuolta vahvistetaan korottamalla jätevesimaksuja, kunnes ne kattavat kulut. Palveluja keskitetään kuntakeskukseen. Perusopetus ja varhaiskasvatus toteutetaan jo nyt kuntakeskuksessa. Kulttuuriin ja lapsiin sentään panostetaan. Kunta ostaa 4H-yhdistykseltä taideopetusta, joka talvisaikaan järjestetään kuvataidekerhona ja kesällä on sitten monipuolisempi taideleiri, jonka ohjelmassa on myös muuta taidetta. Tästä on hyötyä paitsi kerhoon osallistuville myös nuorten hyväksi toimivalle yhdistykselle. 

Humppila on kuuluisa lasista ja lasitehtaan ympärille on noussut kauppakeskus. Se oli helpompi löytää kuin kunnantalo eikä kunnantaloonkaan kepsiä tarvittu. Kesällä kannattaa Humppilassa käydä myös perhospuistossa, jonne on kerätty perhosia houkuttelevia kasveja. 

Huittinen

Ehkä kuuluisin Huittislainen on presidentti Risto Ryti. Hän on saanut Huittisiin oman kadun ja patsaan. Risto Ryti tuomittiin kuritushuoneeseen, koska oli tehnyt sodan aikana saksalaisten kanssa sopimuksen, ettei tee erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Saksa vaati sopimusta ase- ja elintarvikeavun vastineeksi. Koko oikeudenkäynti oli oikeusvaltioperiaatteiden vastainen ja siinä sovellettiin taannehtivaa lainsäädäntöä eli teko oli tekohetkellä ihan laillinen mutta myöhemmin se säädettiin laittomaksi. Tämähän on mielivaltaa. Sitä voittajavaltiot käyttävät usein. Kun vaihtoehtona oli se, että Neuvostoliitto olisi tuominnut sotarikolliset, eduskuntaa voi ymmärtää. Risto Rytille kunnia palautettiin viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomeen valittiin suurinta suomalaista. Risto Ryti oli kolmannella sijalla vaikka hän ei alkuperäisessä ehdokaslistassa edes ollut.

Kaikki varmaan tuntevat sanonnan “Hullu mies Huittisista, syö enemmän kuin tienaa”. Huittinen käyttää tätä lausahdusta imagonsa korostamiseen. Vuosittaisessa tapahtumassa julkistetaan sivistyslautakunnan valitsema paikallinen henkilö, joka on tehnyt Huittisia tunnetuksi. Henkilö voi siis olla joko mies tai nainen, Olennaista on toiminta Huittisten hyväksi. Minulle lauseesta tulee mieleen Marx ja työvoiman uusintaminen. Jos tuloilla ei pysty syömään ja lepäämään riittävästi, seuraavana päivänä ei ole enää työvoimaa käytettäväksi yhtä paljon, koska nälkäinen ja väsynyt tuottaa vähemmän kuin kylläinen ja levännyt. Aikaa myöten käy niinkuin entiselle hevoselle. Juuri, kun se tottui olemaan syömättä, se kuoli. Osa-aikaisissa ja matalapalkka-alojen töissä on melkoisesti väkeä, jotka eivät pysty tulemaan toimeen palkallaan. Jotta heidän kannattaisi edelleen käydä töissä eikä heille kävisi kuin tuolle tarinan hevoselle, valtio maksaa täydennystä palkkaan: asumistukea, soviteltua työttömyyspäivärahaa, toimeentulotukea. Kelan tilastoista näiden ihmisten määrä löytyy, kun niitä vähän penkoo. Työtaisteluilla jopa uhataan, ettei näin kävisi yhä useammalle. Työtä tästä maasta kyllä löytyy, elämiseen riittävän palkan maksajista tuppaa olemaan pulaa.

Huittisissa järjestetään nuorisovaltuustovaalit 1., 4. ja 6.11. 2019. Muistakaa äänestää. Teissä on tulevaisuus. Jälkikäteen on turha osoittaa mieltä, jos ajoissa ei ole viitsinyt käydä äänestämässä. Brexitiä vastustavia ja uutta kansanäänestystä vaativia mielenosoituksia on ollut vaikka kuinka paljon, samoin Trumppia vastustavia mielenosoituksia. Demokratia ei vaan toimi niin, että vaalipäivänä voi jättää äänestämisen muille ja, kun sitten ei olekaan tyyttyväinen tulokseen, haluaa uudet vaalit. Kyllähän ne tulevat. Demokratioissa niitä pidetään säännöllisesti. Vaalien tulos on se, joka on voimassa seuraavaan äänestykseen saakka. Kansa, tai se osa, joka on viitsinyt vaivautua äänestämään, on puhunut ja pulinat pois.

Honkajoki

Pienen keskustelun jälkeen päätimme tehdä vielä yhden reissun ennen kuin koppimopo menee talviunille. Ohitimme monta potentiaalista kahvipaikkaa, jotka olivat jo menneet. Lähtiessämme mittari näytti seinässä +2 astetta mutta auton mittari näytti -0. Siksi päätimme luopua alkuperäisestä suunnitelmastamme käyttää pikkuteitä. Isoilla teillä on niin paljon liikennettä päiväsaikaan, ettei tie todellakaan jäädy. Sen esti tosin myös tihkusade, joka ei ollut alijäähtynyttä. Silti seurasin tarkasti mittaria. Kun miinusmerkki hävisi 0:n edestä huokasin vähän helpotuksesta. 

Koska liikennettä oli melkolaisesti, pääsin myös tekemään tutkimusta ohittajista. Karkeasti ottaen ohittajat voi jakaa kahteen ryhmään: reagoijiin ja ennakoijiin. Reagoijat ohittavat heti, kun vain se on vähänkään mahdollista. Tästä aiheutuu sitten se, että kun heidän liittymänsä tulee heti ohituksen jälkeen, niin olen joutunut hiljentämään vauhtia, etten ole ajanut oikealle kääntyvän ohittajan kylkeen ja vasemmalle kääntyjän sivuitse päästäkseni olen melkein joutunut ajamaan pientareelle. Toinen ryhmä roikkuu perässä jopa kilometrin vaikka hyvä ohituspaikka olisi juuri kohdalla ja kun vainoharhaisuuteni alkaa kehittyä ja alan ihmetellä reissukaverille, mikä tuota perässä roikkujaa oikein vaivaa, hän onkin hävinnyt jossain liittymässä. Tällä matkalla tapasin molempia.

Lemmikkieläinten hiilijalanjälkeä olen laskeskellut tähän asti vain ruuan, kissanhiekan, jyrsijöiden heinäpaalien ja akvaariovesien puhdistuksen kannalta. Elänlääkäriin lemmikit toki viedään useimmiten autolla, mutta se on kuitenkin poikkeusreissu. Tällä matkalla jouduin todistamaan uuden hiilijanlanjäljen, jota en olisi osannut edes aavistaa. Vastaan tuli hitaasti ajava auto, jonka pientareen puoleinen etuikkuna oli auki ja siitä meni talutushihna koiraan, joka juoksi pientareella. Kun ilmeisesti ainakin osa koiranomistajista käyttää autoa ulkoiluttaessaan koiraansa, tästä aiheutuvat kasvihuonekaasut täytyy ottaa laskelmissa huomioon. Suomessa on yli 700 000 koiraa, joista olen nähnyt korkeintaan 3000, joista siis yhtä ulkoilutettiin autolla. Jos sama tiheys on vallitseva, niin päivittäin ulkoilutetaan yli 200:a koiraa autolla. Naapurini kävelee kahdesti päivässä noin kolmen kilometrin lenkin. Jos autoilija lenkkeilyttää koiraansa päivässä saman verran niin siitä tulee varovaisestikin arvioiden toista tuhatta kilometriä päivässä, noin 400 000 km vuodessa. Minä en koppimopollani tule todennäköisesti loppuelämässäni ajaneeksi niin paljon kuin koiranomistajat vuodessa. Alan vaikutta todella ympäristöystävälliseltä.

Kostea sää aiheutti lentoliikennettä häiritsevää sumua. Maanteilläkin näkyi usvaa. Se ei kuitenkaan juuri haitannut näkyvyyttä vaan teki ainoastaan maisemasta pehmeämmän. Havupuiden neulasten ympärille unohtunut sumu loihti niihin hopeanhohtoisen kehän, minkä vuoksi neulaset näkyivät jokainen erikseen ja erityisesti matalat taimikot näyttivät ihan jouluisilta.

Kuntataloudesta olen kirjoittanut ennenkin. Honkajoki on kriisikunta, joka on käyttänyt kaikki mahdolliset säästöt ja nyt kyselee halukkaita kuntaliitosselvitykseen. Kankaanpää on kiinnostunut. Seudulliseen lehteen haastateltiin asukkaita, joista pari suostui tulemaan kuvan kanssa esiin mielipiteineen. Heitä suretti kunnan taloudellinen tilanne, he osasivat ennakoida palveluiden heikkenemisen ja olivat sitä mieltä, ettei muita vaihtoehtoja ole. Honkajoelle on tilattu suunnitelma keskustan elävöittämiseksi ja viihtyisyyden lisäämiseksi. Isolle asfalttialueelle keskustassa oli piirretty numeroita ja merkkejä mutta ne saattoivat liittyä myös moottoriurheiluun. Sitä paikkakunnalla harrastetaan runsaasti.

Parissa edellisessä kunnassa koppimopo on ollut edukseen vähän kuin vahingossa. Nyt ajoin tahallani niin, että toisen kyljen kykloopit näkyvät. Niissä on yksi erilainen, jolla on enemmän silmiä kuin kykloopeilla yleensä. Sitä ei silti syrjitä, koska kyklooppiyhteisö arvostaa kaikkia jäseniään. Jokaisella on luovuttamaton kyklooppiarvonsa eikä sitä kyseenalaisteta missään olosuhteissa. 

Hollola

Ajelimme pikkutietä kohti Hollolaa ja sitten näkyi kyltti HOLLOLA ja pikaisesti käännyimme sinne. Löysimme entisen kunnantuvan, jossa kuntakokouksia pidettiin ennen vanhaan. Niissä oli aluksi äänioikeus jokaisella manttaaliin pannulla talolla. Taloa edusti tietysti isäntä. Ääniä oli suhteessa maksettuihin veroihin. Vähitellen äänioikeutta rajattiin niin, ettei ison kartanon omistaja käytännössä päättänyt, mitä kunnassa tapahtui vaan äänille laitettiiin yläraja. Valtiollisissa vaaleissa äänioikeus oli yleinen ja yhtäläinen vuodesta 1905 lähtien, kunnallisella puolella vasta myöhemmin. Ei yleinen ja yhtäläinen aluksi tarkoittanut kaikkia. Vangit ja kansalaisluottamuksen menettäneet, irtolaiset ja mielisairaat pidettiin pois vallankäytöstä. Kansalaisluottamusta ei tätä nykyä edes voi menettää, mikä on hyvä asia.

Laitoimme kepsiin kunnantalon osoitteen ja saimme ajella tovin, jotta pääsimme valtuston kokouspaikalle. Silloin oli jo niin pimeää, että kuvat eivät olleet kovin onnistuneita. Siksikin piti jäädä yöksi. Messilän vastaanotto oli siinä vaiheessa jo kiinni, netissä varaaminen edellytti pankkitunnuksia nykyisten tunnistautumissääntöjen aikaan, ainakin minun pankissani, ja siksi toinenkin hotelli piti ovensa kiinni. Onneksi löytyi hiekkatien päästä vuokramökki, johon olisi mahtunut enemmänkin väkeä. Saunan olisi voinut lämmittää ja aamulla huomasimme, että terassilta oli upea näkymä puroon ja pieneen lampeen. Aamupalan söimme silti sisällä, koska satoi ja oli aika viileää. Lahdestahan olisi toki löytynyt hotelleja vaikka kuinka mutta en vieläkään pidä isoissa kaupungeissa ajamisesta. 

Tämä viikko on osassa Suomea syyslomaviikko. Silloin, kun omat lapset olivat pieniä, vanhempainillassa esitettiin huoli siitä, miten pienet lapset pärjäävät, kun vanhemmat ovat töissä. Samaa asiaa pohti nyt paikallinen sanomalehti, joka ehdotti lomien muuttamista niin, ettei olisi erikseen kesä- ja talvilomakautta. Se antaisi vanhemmille enemmän mahdollisuuksia sijoittaa lomia lasten loma-aikoihin. Hollola on tarttunut ongelmaan toisin. Siellä on oppilaiden mahdollista käydä loman aikana parilla koululla, jossa on sekä vapaata oleilua että ohjattua toimintaa pienemmille koululaisille. Isompien koululaisten on mahdollista päästä apuohjaajiksi. Tarve arvioitiin jopa yläkanttiin. Kaikissa kunnan palveluissa näin ei tehdä, mistä kertovat jonot palveluun pääsemiseen. Hollolassa oli varauduttu kolmeen ryhmään, joista toteutuu kaksi. Hauskoja hetkiä koulun seinien sisällä ja piha-alueilla kaikille, jotka tilaisuuteen tarttuvat.

Taas mallikas kuva kotterosta. Kyljessä näkyy hyvin taiteilijan tekemä kirkkovene. Toisella puolella on kyklooppeja. Kotteron entinen omistaja ei ilahtunut taideteoksista. Minusta liikkuva taidenäyttely on oiva tapa esitellä taidetta. 

Hirvensalmi

Nyt, kun pahin kunta on käyty, loput kunnat menevätkin sitten omalla painollaan. Ruskaretkeä jatkettiin. Keltaiseen pukeutuneet koivut reunustivat kuin syksyn airuet kunniakujana tien varsia.

Ahti Karjalaisen syntymäkodin ohi ajaessamme muistelimme tankerovitsejä. Talo on ihan tien vieressä eikä se ole mikään ihan pieni mökki, sellainen kuin Urho Kekkosen syntymäkoti.

Joutsenia näkyi pelloilla ja suuria varisparvia. Ennen vanhaan kerrottiin, että variskin on muuttolintu mutta, kun se haluaa tietää kuinka pitkän matkaa se oli edellisenä päivänä muuttanut, se lentää sen katsomaan ja lopputulos on pendelöintiä. Joskus Säynätsalossa kerrottiin, että varikset menevät yöksi Muurameen, kun ovat ensin syöneet vatsansa täyteen Säynätsalossa.

Kuntataloudesta kantautuu huolestuttavia uutisia. Osa verotulojen ennakoitua pienemmästä kertymästä johtuu siitä, etteivät ihmiset osaa lukea verokorttiaan tai muista tarkistaa tulokertymäänsä. Kun nyt kortti on kaikilla sama ja kertoo vuositulon ylärajan, jouluksi voi tulla yllätys, kun pidätys meneekin lisäprosentilla. Niiden kohdalla, jotka saavat tilin kerran kuussa kuun lopussa, asia vaikuttaa sitten tammikuun rahankäyttöön. Todellisiakin ongelmia kuntataloudessa on. Hirvensalmen talous lienee hyvässä kunnossa, koska ensi vuonna maksetaan kuntalisää kotihoidontukeen. Tosin sitä saa perhe vain yhdestä lapsesta ja kaikki alle kolmevuotiaat on hoidettava kotona. Silti se on kädenojennus lapsiperheille, mitä on syytä tervehtiä ilolla.

Kotterosta tulikin hyvä kuva kunnantalon vieressä. Tavallisestihan siitä näkyy vain pieni osa. Kunnantalon eteen ei päässyt ajamaan, ainakaan luvallisesti. Talon takaosa taas ei tee kunniaa kunnalle, joka ottaa rahankäytössään huomioon lapset. 

Helsinki

Käyty. Huh, huh.

Tästä porttikongista pääsee seuraamaan valtuuston istuntoja. Niitä näkee netissäkin mutta onhan live-esitys ihan jotain muuta. Kannattaa tulla paikalle kävellen tai julkisilla kulkuneuvoilla. Nimimerkillä kokemusta on.

Kiitos Helsingin matkailuneuvonnan ihmisille avuliaista neuvoista. Ajoittain pystyimme niitä noudattamaan. Mahdollisista liikenne- tai muista virheistä otan täyden vastuun.

Porvoon maalaiskunta

Viime reissusta onkin jo aikaa ja ehkä siksi päätettiin tehdä ruskaretki. Reissukaveri vertaili ruskan määrää Päijänteen vaikutuspiirissä ja etelämpänä. Hänen mielestään koivut olivat etelässä keltaisempia kuin Päijänteen läheisyydessä. Minua veratilu ei kovin paljon kiinnostanut. Keskityin enemmänkin ihailemaan: tien varren mansikkaviljelmä hohti punaisena, aurinko sytytti punaiset ja keltaiset lehdet hehkumaan. Tätä olen aika syksyssä rakastanut. Yllätyksekseni totesin, että eri väriset keltaisen, punaisen ja oranssin sävyt tummanpuhuvaa, rankkasadetta ennustavaa taivasta vasten, kun valo tuli vaihtelevan paksuisen pilviverhon läpi, oli vaikuttavampi näky. Kontrasti oli kerrassaan upea. Se uhkaava rankkasade sitten vaati keskittymään ajamiseen enemmän kuin ihailuun.

Nyt on lintujen muuttoaika. Kotipuolessa ei näe koskaan sellaisia jättimäisiä parvia kuin rannikon tuntumassa. Tavallisesti lasken parven suuruuden mutta näitä hanhiparvia laskeakseen olisi tarvinnut ottaa kuva ja sitten siitä olisi voinut laskea eri suuntiin lentävien parvien koon. Parvet kiertelivät etsien ruokailu- ja lepopaikkaa. Sänkipelloilla ruokailevia hanhia ja joutseniä näkyi pilvin pimein.

Koska lähdimme sunnuntaina, valitsimme alkumatkalle isompia teitä. Satakunta kilometriä tylsää tienposkea. Kun pääsimme pikkuteille huomasin, että edelleen katselen ihaillen vanhoja omakotitaloja haja-asutusalueelta vaikka taajamassa oleva kotimme on myynnissä ja edessä on muutto pieneen kaksioon. Silti ne talot ovat viehättäviä. Täytyy laittaa aivot eri asentoon, ihailla arkkitehtuuria ja pihapiiriä eikä ajatella sitä, miltä tuntuisi asua siellä. 

Jäppilä

1500-luvulla Jäppisten suku tuli tiettömien taipaleiden taakse Heikinlammen rannalle ja siitä sai Jäppilä nimensä. Alkuperäisten Jäppisten lisäksi väkeä on tullut lisää ja alueelle syntyi lukuisia kyliä. 1870-luvulla sinne saatiin ensimmäinen tie. Kunta perustettiin vähän myöhemmin 1894 ja se eli itsenäisenä reilut 100 vuotta. Hieno iso kyltti tien varressa mainosti Jäppilän kievaria. Paikka on helppo löytää ja isolle parkkipaikalle on parikin liittymää. Toisen eteen oli vedetty ketju, jossa roikkui kyltti “KIINNI” ja toisen vieressä oli omilla jaloillaan seisova kyltti, jossa luki “OPEN”. Onko tässä taas kyse siitä savolaisuudesta, jossa ymmärtäminen jää lukijan vastuulle. Kiinnihän se paikka oli. Kauniilla paikalla. Siellä olisi viihtynyt teekupillisen kanssa pitempäänkin. Edellisellä pysähdyksellä paikallisesta kaupasta löysimme reissukaverille kahvin ja croissantin. Keskisuomalaisen kolumnistikin valitti kahvinjuojien terrorista, johon hän sitten on päättänyt alistua, koska teetä, ainakaan haudutettua teetä, ei saa juuri mistään. Minä en anna niin helposti periksi. Kahviin en taivu vaikka sitten joudun ajamaan teen, sen kuuuman veden ja pussin, perässä pitempään. 

Heinävesi

Suomen ja Euroopan suurin sisäjärvien saari on Soisalo. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei kyseessä ole saari, koska sitä ympäröivät vedet eivät ole samalla korkeudella vaan sen erottaa mantereesta kaksikin koskea. Jos Soisalo hyväksytään saareksi pitäisi Kymijoen ja Kokemäenjoen erottama aluekin hyväksyä saareksi ja sehän on todella iso alue. Soisalon yhdellä kulmalla on Heinäveden kunta. Muilla laidoilla on Leppävesi, Varkaus ja Kuopio. Onhan Suomessa toki muitakin saaria, jotka kuntaraja halkaisee kuten Muuratsalo Päijänteellä. Pohjoisosa kuuluu Jyväskylään ja eteläosa Muurameen. Päästäkseen kuntakeskuskeen muuramelaisten täytyy joko soutaa, mennä jäitse tai kiertää Jyväskylän kautta, koska ainoa silta Muuratsalosta naapurisaareen ja sitä kautta mantereelle on Jyväskylän puolella. Soisalosta siltoja on enemmänkin ja jokunen lossikin kulkee saaresta mantereelle. Heinävedelle pääsi siltojen kautta. Kunnassa vierailee paljon matkailijoita ja heille on tarjolla runsaasti  kesätapahtumia. Vähän harmitti, että kottero saatiin niin myöhään, ettei ehditty Heinäveden musiikkipäiville. Leif Segerstamia olisi ollut mukava katsella ihan livenä. Siellä oli Minisinfonian kantaesitys puhtaan luonnon puolesta.

Lapsiperheiden kannattaisi muuttaa Heinävedelle. Kouluolot ovat mahtavat. Alakoulun luokissa on keskimäärin 13.8 oppilasta, minkä lisäksi viime lukuvuoden perusopetuksen 275 oppilasta kohti oli 12 ohjaajaa ja 3 pienluokkaa, joista tosin yksi lakkaa, kun opettaja jää eläkkeelle. Silti tuen tarpeen havaitsemiseen ja siihen puuttumiseen on huimasti enemmän resursseja kuin isoissa kaupungeissa. Henkilökunnalle on tarjolla lisäksi 100€:n kulttuuri- ja liikuntaseteli vuodessa. “Kelpais varmaan teillekin.”

Pieksämäen maalaiskunta/Pieksänmaa

Ihminen osaa kadehtia vaikka mitä niin kuin esimerkiksi Naarajärven vankilan vankien kauniita maisemia, säännöllisiä ruokailuja ja asumista ihan lämmitetyissä huoneissa. Joku keskusteluun osallistunut totesi, että jokainen pääsee kyllä vankilaan. Tosin siihen pitää nähdä entistä enemmän vaivaa, koska tuomioista suuri osa on ehdollisia ja sitten keksivät vielä jalkapannan, jolloin tuomio kärsitään kotona. Veronmaksaja tästä kehityksestä on iloinen mutta kadehtijat saattavat harkita pitempään ennen kuin yrittävät päästä vankiloiden lokoisille päiville.

Pikku paikkakunnille ei kannata mennä sunnuntaina. Siellä on vähän paikkoja auki. Asiakkaita ei yksinkertaisesti riitä. Naarajärveltä löysimme pubin, jonka ystävällinen tarjoilija lupautui keittämään kahvia ja ehkä myös teetä mutta pullia ei paikasta saanut, joten emme jääneet vaivaamaan. Lähikaupasta löytyi kahvia, teetä ja kaakaota ja hyllystä valitsimme mustikkaviinerit. Ulkona oli pilvistä, mutta ihan mukava lämmin keli ja vieressä oli upeita pihlajia, joita ihailimme samalla, kun nautimme virkistävästä välipalasta. 

Heinola

Täällä on paljon katseltavaa. Rantapuistossa on Suomen suurin puu, tsaarinpoppeli, jonka ympärysmitta on lähes 9 metriä ja korkeus 34.5 metriä. Lisäksi lintutarha, kaupunkipuisto, Heinolan kaivo, muistomerkkejä vuosien 1939-1945 sodista ja sotien veteraaneista peräti 21. Niiden joukossa on myös Terijoen pakolaisten muistolaatta. Vaikka äiti oli Kivennavalta, hän oli ollut Terijoen kasinolla ja Puistolan hotellissa kesätöissä nuorena. Siksi Terijoki pitää mainita. Eivät kaikki kantasuomalaiset silloinkaan pakolaisiin kovin suopeasti suhtautuneet muttei sentään pakolaiskeskuksia yritetty polttaa. Johtui ehkä siitä, että pakolaiset sijoitettiin taloihin aika nopeasti. Mitään keskuksia ei perustettu. Äiti kirjoitti tästä vaiheesta muistelmissaan: “Tultiin Joroisiin. Siellä oli asemalla kuorma-autoja vastassa. Niihin lastattiin naitä evakkoja. Oli myös päällysmies, jolla oli papereita käsissään, siitä luetteli, kuinka monta henkeä mihinkin vietäisiin. Vierestielle lähti se auto, johon Irjan porukka, 10 henkeä, ja naapurin Tyyne viiden lapsen kanssa ja monia muita ohjattiin.” Vierestiellä oli sitten maalaistalo. Todella iso. Veljeni ei jaksanut kontata pirttiä päästä päähän vaan päätti lähteä kävelemään. Hän otti ensimmäiset askeleensa pakolaisena. Jotkut ovat kieltämässä minulta pakolaishistoriaani. Olen toisen polven pakolainen vaikka jotkut ovat sitä mieltä, ettei evakkoja saisi sanoa pakolaisiksi, koska he eivät joutuneet toiseen maahan. Sotalapsistakaan ei puhuta pakolaislapsina. He sentään lähtivät ihan ulkomaille. Minun sisaruksistanikin kolme. Kuitenkin uutisissa kerrotaan Syyrian sisäisistä pakolaisista, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa pakon edessä ja muuttamaan toiselle puolelle maata. Mitähän minustakin olisi tullut, jos Suomi olisi ollut rikkaampi ja olisi ollut varaa sijoittaa vanhempani pakolaisleirille vuosikausiksi eikä kantasuomalaisten taloihin, joista sitten vielä lohkaistiin maata näiden pakolaisten maatiloiksi. Silloisen politiikan seurauksena pystyn jopa eläytymään niiden ihmisten tuntoihin, joille ilmoitettiin, että heidän tilansa on rappiotila, josta joutaa maata ahkerampien raivattavaksi.

Heinolan maalaiskunta

Vierumäen urheiluopistolla olen viettänyt hauskan viikonlopun ystävien seurassa. Siellä oli nytkin vilskettä. Urheilullisen oloisia ihmisiä ja kahvion vitriinissä oli paljon enemmän suolaisia eväitä kuin pullia. Yritimme myös hotellille mutta parkkipaikka oli täynnä ja jokainen lisäkilpi jotenkin kertoi, ettei meillä olisi sinne muutenkaan asiaa. Joko paikoitusta sai vain 10 minuutiksi tai paikat olivat hotellin asiakkaille ja me kun ajattelimme vain ravintolan käyttöä. Parkkipaikat olivat todella täysiä. Autolla hurautetaan liikkumaan ja täältä löytyy kyllä valinnanvaraa.

Hämeenkoski

Noin kymmenkunta vuotta sitten löysin ensimmäisen tammen taimen läheisestä metsiköstä. Lähimpään istutettuun tammeen oli matkaa jotain pari sataa metriä, joten pähkinän ei ollut tarvinnut joutua kovin kauas puusta. Se, että se oli itänyt oli sen sijaan uusi asia. Yritin siirtää tammentaimen pihaamme enkä onnistunut myöskään seuraavana kesänä toisen taimen kanssa. Muutamaa vuotta myöhemmin sitten löysin pihasta parikin tainta ja tänä kesänä olen tavannut niitä metsästä, josta lähimään istutettuun tammeen on matkaa ainakin  parisen kilometriä. Tätä ei tapahtunut ennen ilmastonmuutosta. Hämeenkoskella taimia oli vieri vieressä. Tuli vähän sellainen olo, että koppimoporeissut tuottavat hiilidioksidia. Yritän lohduttautua sillä, että lennän todella harvoin, syön punaista lihaa ehkä pari kertaa vuodessa, en ole koskaan omistanut autoa ja mikä tärkeintä en ole koskaan omistanut yhtään lemmikkiä.Niilläkin on hiilijanlajälki mutta sen suuruudesta on todella vaikea löytää tietoa. Mistähän syystä?

Hausjärvi

Hausjärven nuorisovaltuusto on ollut aktiivinen ja tehnyt aloitteen, että nuorisovaltuuston edustaja saisi olla läsnä asioiden valmistelussa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Valtuusto hyväksyi aloitteen ja nyt nuorisovaltuuston edustaja pääsee mukaan valtuusto- ja talousarvioseminaareihin. Onhan ihan eri asia olla mukana seminaarissa, jossa päätösten perusteluita taustoitetaan puheella ja keskusteluilla kuin lukea vain tiiviitä perustelutekstejä. Niin kuin mainoksessa todetaan “lukeminen on uusi asia, tarinoita on kerrottu aina”. Hienoa, että nuoriso päästetään tarinoiden alkulähteille. Kunnissa on myös vanhusneuvostoja mutta niillä ei ole samaa lakiin perustuvaa asemaa kuin nuorisoneuvostoilla. Kerrankin nuoret ovat paremmassa asemassa. Hyvä.

Jos ette tiedä, missä on Hikiä, se taka-Hikiä, joka esiintyy sanonnoissa, niin täältä se löytyy. Lapsuudessani vierailin siellä jonkun kerran. Silloin kuulin myös tarinan, joka on jäänyt mieleeni ja jonka jenkkiversio on päässyt jopa elokuvaan. Kai muistatte Pretty womanin kohtauksen, jossa myyjä ulkonäön perusteella arveli, ettei myymälässä ollut mitään naiselle sopivaa. Hausjärveltä kerrotaan analogista tarinaa. Paikallisen kartanon omistaja oli ollut pellolla lantaa levittämässä. Ei mitään ulkomailta tuotua säkkiapulantaa vaan kartanon karjan omaa tuotantoa. Kartanonherra lähti työmaalta suoraan kauppaan ostamaan häälahjaa. Hänellä oli mielessään peili ja hän löysi mieleisensä kaupasta. Hän kysyi myyjältä peilin hintaa mutta myyjä alkoi esitellä, mistä löytyisi halvempia. Kartanonherra kysyi toisen kerran hintaa mutta myyjä ei antanut periksi eikä herra kysynyt kolmatta kertaa vaan potkaisi saappaansa peilin läpi ja kysyi: Joko nyt löytyy hinta?” Tarina ei kerro, ostiko hän peilin samasta liikkeestä vai etsikö muualta. 

Vanaja/Hämeenlinnan maalaiskunta

Aulangon alue tunnettiin aikaisemmin (1700-luvulla) Luhtialan kylän nimellä ja oli tuolloista Vanajaa. Myöhemmin se kuului Hämeenlinnan maalaiskuntaan. Aulangon kartanon alueen Hämeenlinnan kaupunki vuokrasi jo ennen kuntaliitosta virkistysalueeksi. Hämeenlinnan maalaiskunta ei ollut mikään tavallinen reikäleipäkunta, jollaisia monet maalaiskunnat ovat olleet vaan perustettiin siksi, että pohjoisen Vanajan asukkaiden ei tarvinnut kävellä Hämeenlinnan kaupungin läpi Vanajan kirkolle vaan saivat luvan jäädä kaupungin kirkkoon. Säännöllistä kirkossakäyntiä seurattiin ennen vanhaan eivätkä rekisterit olleet ajan tasalla, jos ihmiset poikkesivat mihin tahansa lähimpään kirkkoon. Tällaisen epäjärjestyksen poistamiseksi perustettiin Hämeenlinnan maaseurakunta. Aulangon kivilinna on rakennettu huomattavasti myöhemmin kuin miltä päältä näyttäisi. Se tuo mieleen paljon vanhemman rakennustyylin kuin tiilinen Hämeen linna. Reissukaverikin oli tätä mieltä. Ei kaikki ole miltä näyttää ja siksi linnan sopii mainiosti lapsi- ja nuorisoteattein näytelmien esityspaikaksi. Tämän kesän näytelmä on Me Rosvolat. 

Tyrväntö

Tyrvännön keskus on Lepaa, josta olen kuullut juttuja seitsemänkymmenluvulta lähtien. Sukulaismiehen silloinen vaimo oli opiskellut puutarhaopistolla ja kertoi tarinoita opiskeluajoistaan. Lepaa on niin lähellä Hattulaa, että siellä piti käydä kääntymässä. Nykyään siellä on Hämeen ammatti-instituutin toimipisteitä mm. Viini- ja puutarhamyymälä. Reissukaveri ei juo viiniä ja minä ajoin, joten tyydyimme kahviin/teehen ja leivonnaisiin. 

Elokuussa Lepaalla on juhlanäyttely. Kauppapuutarhuriliitto ry täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Näyttely kokoaa puutarha-, viher- ja kiinteistöalan ammattilaisia ja harrastajia. Viime vuonna kävijöitä oli lähes yhdeksän tuhatta. Tänä vuonna odotetaan varmaan vähintään samaa määrää. Silloin mutkaisella ja mäkisellä tiellä on paljon autoja liikenteessä, joten oli ihan hyvä juttu, että kävimme siellä hiljaisempana aikana.

Aina välillä joutuu ajelemaan isoilla teillä ja siellä näkee sitten hienoja autoja. Ohitsemme pyyhälsi Jaguar ja reissukaveri kysyi “muistatko kuka ajoi punaisella Jaguarilla”. Se aiheutti korvamadon. Korvamadoista voi päästä eroon muuttamalla sanoja ja hyräilemällä sävelmää uusilla sanoilla. En tiedä kuinka tepsivä keino se on mutta minua se on toisinaan auttanut. Niin nytkin. Uudet sanat ovat:

Kuka ajaa oranssilla kotterolla.

Raa, raa Rantsun Hellu.

Ei mennyt montaakaan kilometriä, kun korvamato hävisi häiritsemästä.

Hattula

Hattulan nettisivuilta löysin sellaista, mihin en muualla ole törmännyt. Heti päätöksentekolinkin takaa löytyy sivu, jossa on isolla sidonnaisuusilmoitukset. Todella helppoa seurata, mitä sidonnaisuuksia viranhaltijoilla ja valtuutetuilla on. Hatunnoston arvoista avoimuutta Hattulassa.

Hattulan kunnantalokin löytyi helposti. Sinne oli oivalliset opasteet mutta valtuusto kokoontuu Juteinintalossa. Kun olen päättänyt, että kuvaan lähidemokratian ytimen, siihen ei kelpaa virkamiesten työpaikka. Juteinintalolle piti mennä kepsin avustuksella. Todella usein kunnantalojen saaminen samaan kuvaan kotteron kanssa tuottaa harkittuja liikennerikkomuksia. Nytkin väitimme, että ajoimme huoltoajoa. Myös linja-autot olisivat saaneet käyttää kyseistä reittiä mutta niin suuruudenhulluksi en heittäytynyt.

Matkan varrella sain opetusta toisestakin harkitusta liikennerikkomuksesta. Ajoimme yksinumeroisella tiellä, jolla onneksi ei ollut kovin paljon liikennettä. Ohittava auto ajoi monta sataa metriä pientareella edessämme. Tulkitsin viestin ohjeeksi ajaa kotterolla siellä pois oikean liikenteen jaloista. Kyllähän minä niin teenkin, jos vastaan tulee yhtämittaista jonoa ja takana on samanlaista. Olen jopa tunnustanut poliisille niin menetteleväni. Poliisi kertoi, ettei niin saa tehdä. Tunnustus ei onneksi riitä sakotukseen, jos muuta näyttöä ei ole. Eläköön oikeusvaltio. En aja pientareella, jos vastaan tulee harvakseltaan korkeintaan kahden auton jonoja ja takaa tuleva yksittäinen auto joutuu odottamaan ohituspaikkaa alle puolitoista minuuttia. Jos on niin kiire, että tuo hidastaminen

romuttaa todella tärkeitä asioita, niin kannattaa ehkä miettiä elämänsä tärkeysjärjestykset uudelleen. Kiireettömiltä eläkepäiviltä on tietysti hirveän helppo neuvoa enkä voi väittää, että tekisin sitä jotenkin vastentahtoisesti. Kiitos silti liikennerikkomuksen opettajalle.

Tuulos

Suomen ehkä tunnetuin lentokone on Hanssin-Jukka. Tuuloksessa se on hangaarissa ja sitä pääsee katsomaan lähempääkin. Nyt näyttelytila oli kiinni ja jouduin tyytymään lasin läpi otettuun kuvaan. Kone on valmistettu 1935 ja se palveli siviililentokoneena Hollannissa, kunnes lahjoitusvaroilla ruotsalaiset hankkivat sen Suomen ilmavoimille 1940. Se lennettiin loppuun vuoteen 1959 mennessä ja oli jo menossa kierrätykseen mutta sai uuden elämän kahviona. Vuodesta 2015 se on ollut nykyisellä paikallaan. Hanssin Jukan kyljessä on hakaristi, joka on eri puolilta maailmaa tunnettu kuvio jo kivikaudelta ja Suomestakin on löytöjä jo nuoremmalta rautakaudelta. Sen arvellaan symboloivan auringon kehrää, elämän alkulähdettä ja sen ajateltiin suojaavan pahoilta voimilta. Se oli Suomen ilmavoimien konetunnus vuodesta 1918 siihen asti, kunnes Hitler meni ja pilasi hyvän kuvion. 

Hartola

Nyt olemme Hämeen ytimessä. Kunnantalo sijaitsee Kuninkaantiellä, mikä sopii oivallisesti, koska kuningas Kustaa III perusti Hartolan kunnan 1784 ja antoi sille nimeksi kruununprinssin mukaan Gustav Adolfs eli Kustaa Aadolfin pitäjä. Heti 1987 kunnanvaltuusto päätti, että sillä perusteella Hartolaa voi nimittää Suomen ainoaksi kuningaskunnaksi. Ei hassummin hoksattu.

Kunnantalojen etsintä on aina ollut vähintäänkin mielenkiintoista puuhaa. Kepsissä ei ollut Ahvenanmaan karttaa, joten joidenkin kunnantalojen hakeminen oli vähän työlästä, varsinkin aamuyön tunteina, jolloin paikallisista asukkaistakaan ei juuri ole apua. Hartolan kohdalla ei käynyt näin. Kunnantalo löytyi ennen kuin edes alettiin räpeltää kepsiä.

Kunnantalossa on upea vaapuna. Se ei näy kuvassa, koska se on toisella puolella taloa eikä sinne saa mennä kuin jalkaisin tai polkypyörällä. Naapuritalossa on kirjasto, josta poistomyynnissä olevia kirjoja saa todella pilkkahintaan. Viime vuonna Hartola vahvisti laajaan asukaskyselyyn perustuvan kuntastrategian, jossa päätettiin, että kunta jatkaa itsenäisenä sote-uudistuksesta huolimatta. Sitä sotea ei sitten koskaan tullutkaan mutta kunta jatkanee silti itsenäisenä.

Lähiaikojen tapahtumista voi mainita sahdin valmistuksen SM-kilpailut, jotka pidetään Hartolassa 3.8.2019. Tervemenoa.

Juuei

Juu, reissukaveri on voittanut lotossa, jopa parikin kertaa. Ensimmäisellä kerralla 2€ ja toisella peräti 16€. Ne eivät kuitenkaan riittäneet koppimopoon mutta sitten tuli loistava tilaisuus ja nyt sellainen sitten on. Edellinen omistaja nimitti mandariiniksi. Hän suri suunnattomasti, kun joutui luopumaan ajokistaan. Uudenkarkea Mersu ei korvaa sitä tunnetta, mitä koppimopo nuoressa miehessä herätti. Lupasin pitää siitä hyvää huolta ja rakastaa sitä, hiljentää hidasteisiin ja lisätä jäähdytysvettä säännöllisesti.

Ajelin sen juuri kotiin. Näillä helteillä ei viitsi lähteä pitempään reissuun. Kunhan kelit viilenevät edessä on sitten Hartola.