torstai 1. elokuuta 2019

Hämeenkoski

Noin kymmenkunta vuotta sitten löysin ensimmäisen tammen taimen läheisestä metsiköstä. Lähimpään istutettuun tammeen oli matkaa jotain pari sataa metriä, joten pähkinän ei ollut tarvinnut joutua kovin kauas puusta. Se, että se oli itänyt oli sen sijaan uusi asia. Yritin siirtää tammentaimen pihaamme enkä onnistunut myöskään seuraavana kesänä toisen taimen kanssa. Muutamaa vuotta myöhemmin sitten löysin pihasta parikin tainta ja tänä kesänä olen tavannut niitä metsästä, josta lähimään istutettuun tammeen on matkaa ainakin  parisen kilometriä. Tätä ei tapahtunut ennen ilmastonmuutosta. Hämeenkoskella taimia oli vieri vieressä. Tuli vähän sellainen olo, että koppimoporeissut tuottavat hiilidioksidia. Yritän lohduttautua sillä, että lennän todella harvoin, syön punaista lihaa ehkä pari kertaa vuodessa, en ole koskaan omistanut autoa ja mikä tärkeintä en ole koskaan omistanut yhtään lemmikkiä.Niilläkin on hiilijanlajälki mutta sen suuruudesta on todella vaikea löytää tietoa. Mistähän syystä?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti