Koivulahti

 

Siskoni oli kielenkääntämisen kurssilla, jossa menetelmänä oli saman tekstin kääntäminen suomesta ruotsista ja takaisin useita kertoja niin, että kääntäjä joka välissä vaihtui. Seurauksena oli, että viiden-kuuuden käännöksen jälkeen teksti alkoi etääntyä merkittävästi alkuperäisestä. Koivulahden nimen kanssa on käynyt ehkä vähän samalla lailla. Ruotsinkielinen kartantekijä on kysynyt paikan nimeä ja hänelle on kerrottu, että se on Kuivalahti. Ruotsalainen kirjoittaa suomen u:n o:ksi eli Koiffuolax (1440), josta paikan nimeksi vakiintui aikojen saatossa Koivulahti. Kyrönjoen suulle lahden rannalle alun perin perustettu kylä on maan kohoamisen myötä joutunut kauemmas merestä. Edelleen Koivulahti on alavaa. Korkein kohta on Koskön kylän itäpuolella sijaitseva Rävholstret 30 m meren pinnan yläpuolella. Ensimmäiset asukkaat ovat tulleet 1100-luvulla ja ovat olleet Satakunnasta muuttaneita suomenkielisiä. 1200-luvulla alue ruotsalaistui.

Kyrönjoki virtaa edelleen mutta laskee mereen vasta kauempana. Pellot ovat joenpenkkoja alempana. Kävelysilta on lumitöiden kannalta viisaasti ritilää. Minä en oikein pidä mistään ritiläalustasta, josta näkee kauas alas. Siksi kuva on otettu rannalta eikä keskeltä jokea. Juuri, kun sain kuvan Kyrönjoesta otetuksi ja palattua koppimopoon, tiellä meni ylileveä kuljetus. Onneksi olimme jo valmiiksi bussipysäkillä, sillä tuntui, että tuo ohi kuljetettu vekotin lähes hipaisi koppimopon kattoa. Noita kuvan pönttöjä meni ohi useampia.

Muonio

 

Lapissa on koko paketti: upeat maisemat, porot, hyväkuntoiset hiljaiset tiet taajamien ulkopuolella ja taajamien välit ovat kohtuullisen pitkiä. Kun edessä ja takana näkyy muita tiellä liikkujia vähän aikaa parin kilometrin välein, tuntee olevansa koppimopoilemassa. Tähän aikaan vuodesta vielä matkattiin kauneimmasta keväästä talven päättymiseen. Laukaassa koivujen lehdet olivat juuri kauneimman hennon vihreitä, järvet olivat vapautuneet jääpeitteestä ja peltotyöt alullaan. Vähän ennen Iisalmea alkoi näkyä lumilaikkuja metsissä. Kajaanin jälkeen lunta oli myös maantien ojissa ja järvissä näkyi jäälauttoja. Immeljärvi ja Jerisjärvi olivat kokonaan jäässä. Rinteistä pulppusi kevätpuroja tulvivaan maantien ojaan ja Oinasjoki oli levittäytynyt metsiin ja pelloille. Reittiopas valisti, että Oinasjoen tulvat voivat vaikuttaa reittisuunnitelmiin. Onneksi tulvahuippua odotettiin vasta seuraavalle viikolle ja olimme jo etelään menossa, kun pohjoiseen luvattiin räntäsateita. Silti kesä tekee Lappiinkin tuloaa. Varmat pääskyshavainnot tein vasta Lapissa. Reissukaveri oli toki kommentoinut omista havainnoistaan jo aiemmin. Mutta hän voikin keskittyä katselemiseen kaiken aikaa.

Muonio täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Tapahtumia on järjestetty koko vuoden mitalle. Muonio Fästit juhlitaan 19.6. Niin houkuttelevaa kuin niihin osallistuminen olisikin ollut, reissun keskeyttäminen kuukaudeksi ei tuntunut houkutelevalta. Koko perheen juhlassa on pomppulinna perheen pienimmille, esiintyjät tarkentuvat vielä mutta ainakin Soiva Siili, Lappi Love ja Duo Soma sekä Fillaripianisti mainitaan mainoksessa. Syyskuussa järjestetään UMK eli uusien muoniolaisten kohtaaminen. Muoniossa tehdään parhaillaan osayleiskaavaa. Siinä luetellaan merkittävät luontokohteet ja rakennettu kulttuuriympäristö. Keinovuoman suoalueella on avosuon keskellä mesotrofinen avolähde, joka lisää luontokohteen arvoa. Muoniojärvi on valtakunnallisesti arvokas lintuvesien suojelukohde, joka on kasvistoltaan poikkeuksellisen edustava. Muonion kirkko ympäristöineen on entinen valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY1993). Uudessa RKY2009-luettelossa alue ei ole enää mukana, mutta Lapin alueella entisten RKY-alueiden on tulkittu olevan maakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä. Näin ollen Muonion kirkonkylän vanhalla osalla ja jokilaakson kulttuurimaisemalla on edelleen merkittäviä kulttuuriympäristön arvoja.

Valtuusto tekee päätöksiä yhtenäiskoulun auditoriossa. Kun ajoimme pihaan, kepsi ohjasi tielle, jonne vain huoltoajo oli sallittu. Piha-alueella oli nuoria pelailemassa, joten liikennerikkomusta ei viitsinyt oikopäätä tehdä. Sen sijaan menin kysymään auditorion sijaintia nuorilta. Heitä koppimoporeissu kiinnosti ja pesäpallopeliä ohjaava aikuinen antoi epävirallisen luvan pikaisesti käydä ottamassa kuvan. Kiitos hänelle. Oli kiva myös jutella iloisten nuorten kanssa.He todistivat oikeaksi Muonion tunnuslauseen: Onnellisia luonnostaan.

Multia

 

Koska aamupala oli juuri syöty ei Kinnulassa viitsitty vielä pysähtyä. Olimme viime kesänä löytäneet Kivijärveltä kaupan ja kahvion yhdistelmän ja ajattelimme pysähtyä siinä. Epäonneksemme se oli lopetettu; pimeät ikkunat ja harja oven pönkkänä. No, Karstulaan ei ollut kovin pitkä matka. Reissukaveri muisti huoltamon, missä olemme käyneet monet kerrat, joka sekin oli lopetettu. Grilleissä ei yleensä ole munkkeja ja siksi ajoimme ohi. Emme löytäneet keskustasta kahviota ja jouduimme tyytymään eväisiin. Olimme jo varautuneet siihen, että seuraavat kahvit ja teet saamme vasta kotona. Ilahduimme todella, kun huomasimme Multian Pop Up Kahvilan olevan auki. Sieltä sai vanhojen huonekalujen keskellä kotona leivottuja leivonnaisia ja teetä ja kahvia. Samassa tilassa toimii kirpputori ja pihasta olisi saanut orvokkeja mukaan. Meidän parvekkeemme on kesällä niin kuuma, että siellä kuolevat kaikki kukat. Siksi sivuutimme tämän mahdollisuuden. Kahvilan pitäjä oli muuttanut hiljakkoin Multialle ja kehui paikkaa. Hän asui kahvion yläkerrassa ja asunnostaan hän saattoi ihailla kolmea vesistöä. Näkyvyyttä on Multiajärvelle, Sinervälle ja Härkölammelle. Vastaavia mahdollisuuksia ei ihan jokaisessa kuntakeskuksessa ole tarjolla.

Multia mainostaa olevansa ”Mustien metsien maa, keskellä Suomea”. Kunta tarvitsee uuden kunnanjohtajan, sillä nykyinen lopettaa tämän kuun aikana. Seuraajaa haetaan kuuden vuoden määräajaksi. Hakijalta toivotaan lakisääteisten kelpoisuusehtojen lisäksi elinkeinoelämän tuntemusta ja johtamis- ja verkostoitumistaitoja sekä vuorovaikutustaitoja, yhteistyökykyä ja aktiivista kehittämisotetta. Näitä pienet kunnat tarvitsevat todella kipeästi. Työllisyysalueita ollaan perustamassa ympäri Suomea ja myös Multialla valittiin sellaiseen edustajat. Jämsä toimii Eteläisen Keski-Suomen työllisyysalueen vastuukuntana.

Nähtävyyksistä luonnon lisäksi kannattaa mainita Uitamonkosken myllymuseo ja kesäteatterin ystäville tiedoksi, että Sahralinnan näyttämö esittää näytelmää Ylikonstaapeli Sinkkonen ja hoivakodin kummitus. Kesällä on vuodesta 1998 asti vietetty kulttuuri- ja viihdetapahtumaa Multiaista satoa. Sen tilalle on tullut Multian Kesä, joka koostuu useista tapahtumista. Härkölammen ympäri kiertävän polun varrella on ympäristötaidenäyttely ja luvassa on ohjelmallista toripäivää ja konsertteja.

Kartanohotelli Saari

 

Muhoksesta Multialle matkatessa piti yöpyä parikin kertaa. Shoppailu jatkui arvioitua pidempään ja jostain väliltä piti saada yöpaikka. Kyyjärven tarjonta oli vain huikean kalliita huviloita tai leirintäalue, joka tähän aikaan vuodesta on vähän viileä paikka, jos on edes auki. Muistakaan lähikunnista alkuperäisen reitin varrelta ei majoitusta löytynyt. Onneksi silmiin sattui Kartanohotelli Saari ja siellä oli jopa vapaata. Kun ajoimme Susisaarentietä hotellin parkkipaikalle reissukaveri totesi, että kun hän voittaa lotossa hän ostaa koko paikan. Tien molemmilla puolilla oli sen näköistä seutua, että rannalta olisi voinut kalastaa haukia. Yritin vähän toppuutella, että voisihan hän varata huoneen vaikka muutamaksi kuukaudeksi, niin ei tarvitsisi ostaa koko paikkaa. Sisällä huoneessa ihanuus jatkui. Reissukaveri arvosti suihkun turvakahvoja, minä taas parveketta, jolta avautui kuvan näkymä Reisjärvelle. Tässä vaiheessa järvi oli vielä jäässä muttei tarvita kummoistakaan mielikuvitusta, kun voi kuvitella miltä maisema näyttää kesällä. Iltapalan söimmekin parvekkeella kuunnellen kuovien ääniä ja katsellen ohilentäviä vesilintuja.

Tilanne vain parani aamulla. Kerroimme henkilökunnalle reissuprojektistamme ja heillä oli yhteyksiä paikalliseen lehteen. Emme ehtineet kuin aamupalan puoliväliin, kun Kotiseutulehti Reisjärven journalisti saapui paikalle. Kaiken huipuksi lähtiessämme saimme sponsorointina litrakaupalla janojuomaa matkan varrelle. Kevään ensimmäinen pätkä ja heti sponsori ja julkisuutta. Ajelukausi alkaa todella lupaavasti.

Muhos

 

Lumisateet ja yöpakkaset pitivät pientä taukoa ja siksi uskaltauduimme Vappuajelulle. Ajankohta oli oivallinen. Tosin reitti Konneveden, Keiteleen ja Kiuruveden kautta Muhokselle ei arkisinkaan ole niitä vilkkaimpia mutta Vapunpäivänä tiellä ei muita autoja näkynyt edes joka kilometrillä. Kevättulvat näkyivät peltojen ja metsien tulvajärvinä. Joet, purot ja tienvarren ojat olivat ääriään myöten täynnä. Jossain vaiheessa ne olivat tulvineet tielle saakka, koska näimme liikennemerkin, joka varoitti tiellä olevasta vedestä. Meidän onneksemme tulvahuippu oli jo ohitettu ja pääsimme kohdasta ihan kuivin renkain. Muuttolinnut ovat toinen kevään merkki. Listallemme tulivat kurki, joutsen, töyhtöhyyppä, kuovi, kyyhkynen (ei siis mikään pulu), lehtokurppa, kanahaukka ja paljon pikkulintuja, joita emme ehtineet tunnistamaan västäräkkiä lukuun ottamatta.

Muhoksen valtuusto kokoontuu milloin Peruskoulun ruokalassa, milloin Lukion Sirius-salissa mutta useimmiten Koivu ja tähti kulttuurikeskuksessa. Sieltä on siis kuva. Huhtikuun valtuuston kokouksen aluksi jaettiin tasavallan presidentin myöntämät kunniamerkit koulunkäynninohjaajalle, luokanopettajalle, kahdelle liikuntapaikkojen hoitajalle ja kirjastovirkailijalle. Luovutuksen jälkeen ansioituneille tarjottiin kahvit ja valtuuston kokousta jatkettiin tauon jälkeen. Kirkkosaari oli saanut uuden asemakaavan ja kokouksessa päätettiin tonttien luovutusehdoista ja hinnasta. Kunta määrää pohjahinnan ja sitä voi korottaa tarjouksessaan. Muina asioina käsiteltiin kadunrakennuksen määrärahoja ja Päivärinteen päiväkodin laajennusta sekä nimettiin edustaja Oulun seudun työllisyysalueen työllisyysjaostoon ja sen johtoryhmään.

Kulttuurikeskusta vastapäätä olevalla Tähtiareenalla oli ollut Vapputapahtuma. Sinne emme ehtineet. Kesäkuussa on Muhoksen musiikkipäivät. Saa nähdä osummeko seudulle niiden aikaan. Muhoksen esihistoriaa on tutkittu. Käteeni sattui Kööpenhaminassa ilmestyvän Acta Archaeologican eripainos, jossa Herva, Ikäheimo ja Hietala kertovat Muhoksen Palokankaan kaivauksen tuloksista. Niissä paljastui rautakautisia löytöjä.

Mikkeli

 

Reissukaveri kävi täällä armeijan Karkialammella. Se varuskuntahan on jo lopetettu. Kävin häntä katsomassa, kun hän makasi keuhkokuumeessa varuskunnan sairaalassa. Yövyin kummitätini luona Urpolassa. Myöhemmin on sukulaiseni ollut töissä varuskunnassa ja vierailimme heidän luonaan, kun lapset olivat pieniä. Ohi ajaessamme reissukaveri kertoo armeijamuistojaan sekä varuskunnasta että iltalomista Mikkelin yöelämässä. Viikonloppulomien matkoilta joko bussissa tai ei niin kovin hyvässä kunnossa olevalla kaverin autolla on myös paljon tarinoita. Ihme, ettei mitään pahempaa onnettomuutta sattunut. Ajelimme Karkialammen kautta ja reissukaveri kertoi, mitä missäkin rakennuksessa oli ollut silloin joskus ennen vanhaan.

Mikkelissäkään ei kaupungintaloa ole suunniteltu olleenkaan koppimopoilijan näkökulmasta. Ajoimme täysin luvatonta reittiä enkä uskaltanut edes tulla ulos koppimoposta kuvan ottamista varten. Oikealla on kaupungintaloa vähän näkyvissä. Talo on valmistunut 1912 ja sen on suunnitellut Selim A. Lindqvist. Upeat puitteet valtuuston päätöksille. Valtuustoaloitteissa toivottiin kelloa torille, eläkeläisiä koskevien alennusten soveltamista kaikkiin eläkeläisiin iästä ja eläkkeen kestosta riippumatta ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä.

Reissukaveri osasi jo etukäteen varoittaa, että Mikkeli on ahdas kaupunki. Eihän koppimopo paljon tilaa vie ja, kun näimme vapaan parkkipaikan, päätimme etsiä myös kahvilan. Silloin satuimme ihan vahingossa kuuntelemaan Mikkelin kaupunginorkesterin jousisoittajien Stellan Päivän konserttia. Ihan alkuun emme sattuneet emmekä kuunnelleet loppuun asti, koska halusimme valoisan aikaan kotiin. Aamulla oli ollut ihan riittävästi haastetta, kun hotellista lähdettyämme totesimme, että tie oli paikoitellen jäässä. Emme halunneet vastaavaa haastetta myös iltaan. Kevyen liikenteen väylällä mopoilija kaatui ja huomasimme ryhtyä epäilemään myös omaa ajorataamme. Mopoilija pääsi pystyyn ja meistä näytti, että sama mopoilija ohitti meidät, kun itse en uskaltanut ajaa kovinkaan lujaa. Mutta totta on, että en ollut itselleni ollenkaan niin pitkään vihainen säätiedotusten virhetulkinnasta kuin olin ollut reissukaverille Merikarviaan mennessämme. 

Kesä oli ennätyksellinen: eniten kuntia, eniten kilometrejä, eniten sponsoridieseliä, neljä Ahvenanmaan reissua, eniten varaosien odotusta ja ensimmäiset sohjoajelut. Suoritin mopokortin siihen aikaan, kun sen sai pelkällä kirjallisella kokeella, joten liukkaan ajon tietoni olivat huhupuheita. Nyt on sitten sen verran kokemusta, että ensi syksynä katsotaan säätiedotukset tarkemmin.

Säätiedotukset lupaavat kylmää. Seuraava kunta on pohjoiseen päin joten on viisainta viedä koppimopo talvisäilytykseen. Kiitos lukijoille ja hyvää syksyä, joulua ja talvea. Kevään koittaessa palaan jälleen tien päälle ellei mitään odottamatonta tai iän mukana odotettavaa estettä ilmaannu.

Miehikkälä

 

Miehikkälä on rajakunta. Siksi osa Suomen puolelle jääneestä Säkkijärvestä liitettiin Miehikkälään, kun loput liitettiin Lappeenrantaan. Miehikkälän ensimmäinen kuntakokous pidettiin 1889. Teollisuutta on ollut Pitkäkosken saha ja Kalliokosken lasitehdas. Pitkäkosken saha oli Suomen kolmanneksi vanhin sahapaikka. Sähköä siellä tuotetaan edelleen. Sahaustoiminta loppui 1950-luvulla, lasin valmistus jo 1931. Nyt Miehikkälä mainostaa itseään maaseutukuntana, joka panostaa perheisiin. Väkiluku on vähentynyt melko tasaisesti viimeiset 30 vuotta. Kehitystä yritetään kääntää Lahja Lapselle -rahan avulla. Summaa korotettiin 10000 euroon. Kuntaan syntyvä ja siellä asuva lapsi saa vuodessa 1000 € kymmenen vuoden ajan. Lisäksi ensiasunnon hankinta-avustusta saa 4000 €. Viimeisessä valtuuston kokouksessa päivitettiin rakennusvalvontamaksuja ja vahvistettiin sopimus julkisten työvoimapalveluiden järjestämisestä. Valtuusto kokoontuu koulukeskuksessa, joka on melko uusi. Kuvassa vasemmalla oleva rakennus on kirjasto, jonka edustalla oli nuorisoa. Siksi kuva on rajattu niin kuin on.

Luumäeltä Miehikkälään vievä tie on koppimopoilijan unelma; mutkia, mäkiä, kohtalainen asfaltti eikä juurikaan liikennettä. Nautimme todella. Ihailimme Salpalinja-museon korsuja, yhteyshautoja ja panssarivaunua pikaisesti, koska emme löytäneet majapaikkaa Miehikkälästä ja ennen pimeää piti ehtiä naapurikunnan hotelliin.