Pirttikylä

 

Pirttikylän vaakunassa on pirtin pääty, joka heijastuu veteen. Se kuvaa hyvin asutuksen kehittymistä. Pirttikylä on tyypillistä jokivarteen syntynyttä maanviljelyseutua. Pirttikylässä on nykyisin mansikka- ja vadelmaviljelmiä, jotka ovat riippuvaisia ulkomaisesta, lähinnä ukrainalaisesta työvoimasta. Ukrainan sota alkoi huolestuttaa paikallisia viljelijöitä jo helmikuussa sillä työvoimaa ei ole juuri muualta saatavilla. Koronan aikaan yritettiin mutta heikoin tuloksin. Rikkakasvien poistoon tarvitaan ihmisiä jo huhtikuusta alkaen. Poiminta on sitten oma lukunsa. Tien varressa näkyi todella iso joukko ihmisiä pellolla. Vaikutti siltä,että ainakin kyseiselle tilalle on työvoimaa saatu.

Pirttikylän teollisuushistoriaan kuului olennaisena osana Bergan lasitehdas. Se toimi 1796-1883. Sen puhaltajat tulivat Saksasta ja Ruotsista. Merkittävin tuoteryhmä oli apteekkilasi. Esineistöä on esillä Pirttikylän kotiseutumuseossa. Tehtaalla tehtiin paljon muutakin ja museon kokoelma on vaikuttava. Se on esillä tehtaan omistajan rakennuttamassa Ahlholmin kartanossa, joka on siirretty museoalueelle. Alueella on myös koulumuseo jaViktor Dahlbon ateljee. Hän eli 1883-1957 ja maalasi maisema-aiheisia tauluja ekspressiiviseen tyyliin. Viktor oli opiskellut kansakoulunopettajaksi ja palasi lapsuudenkotiinsa 1940-luvulla ja muutti sen ateljeeksi. 1955 hän osallistui neljällä taululla Roomassa pidettyyn Pohjoismaiseen taidenäyttelyyn. Hagelstamilla on ollut muutamia hänen taulujaan myynnissä. Pirttikylään sukujuurensa johtanut Zunya Smeds Davies on käynyt kuvaamassa Dahlbon teoksia ja on tekemässä niistä kirjaa. Se on vielä työn alla.

Ylimarkku

 

Korsnäsista Ylimarkkuun johtava tie oli aluksi melkoisen heikkokuntoinen. Jännityksellä odotin, missä vaiheessa alkaa soratieksi kunnostettu osuus. Ei alkanut. Sen sijaan alkoi lähes uudenkarhea asfaltti, joka oli vedetty vanhan tiepohjan päälle. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että mutkia riitti. Koska oltiin Pohjanmaalla, mäkiä ei ollut. Liikenne oli niin hiljainen, että lähes ajattelin, että tie on suljettu, jotta saamme ajella rauhassa. Aloin jo miettiä, kenelle lähetän kiitokset ystävällisestä palvelusta, kun vastaan tuli kaksi (=2) autoa. Pieniä kyliä ja kasvihuoneita oli matkan varrella ja reissukaveri tunnisti jopa metsän ruotsalaisen näköiseksi. Ihmisiä näimme vasta Ylimarkussa. Ensin kuulimme hautuumaalta puhetta ja sitten huomasin portin pielessä istuvan pojan. Seutua sai ihailla ihan rauhassa.

Lapsia täällä ainakin arvostetaan. Upea kiipeilyteline-leikkipaikka ihan vanhan Ylimarkun vaakunan läheisyydessä. Vaakunassa on kuvattu joki, jonka varrella Ylimarkku sijaitsee ja maataloutta kuvaavat lyhteet. Kunta ei ulottunut aivan mereen saakka ja suurin osa väestöstä sai elantonsa maataloudesta. Kunta lakkasi olemasta kuntana 1973. Ylimarkussa voi tutustua postimuseoon,joka on kotiseutumuseon yhteydessä. Postitoimisto avattiin 1883. Rannikon kaupunkien välille tarvittiin postitoimipaikka ja Ylimarkku oli sopivasti melkein puolessa välissä. Postilaukku, kirjevaaka, pakettivaaka ja postisäkki ovat tuolta ajalta. Postileimassa on lukenut Yttermark ruotsiksi ja venäjäksi ja kun venäjänkielistä tekstiä ei enää tarvittu, se viilattiin pois sen sijaan, että olisi hankittu uusi leimasin. Kotiseutumuseossa voi tutustua myös kellosepän työkaluun ja kelloon joka on valmistettu 1773. Paikallinen kelloseppä Hedman teki myös ompelukoneita ja polkupyörän. Hänen tekemänsä ompelukone on myös museossa. Ylimarkussa oli myös teollisuutta. Limonaaditehtaan korkitus ja hiilihapotuskoneet ovat myös esillä museossa.

Korsnäs

 

Uutisissakin on kerrottu, että majoitus- ja raitsemispalveluissa on pulaa työvoimasta. Kahdessa paikassa, joista olisimme kysyneet majoitusta, puhelin kyllä soi mutta hetken kuluttua alkoi piipata varattua. Onneksi kolmassa tärppäsi. Vähän reitiltä sivuun ja muutama kilometri soratietä ja matkan päässä odotti lähes uusi piharakennus, jossa oli tämän kesän isoin huone ja halvin hinta. Pelkästään pöydän ympärille olisi mahtunut tusina juhlijaa eikä edes olisi ollut tungosta.

Tämän lännemmäksi ei Manner-Suomessa pääse. Saaristossa toki. Korsnäs on Pohjanmaan pienin maalaiskunta. Pienempiä kaupunkeja täältä kyllä löytyy, ainakin yksi. Korsnäsistä tuli kaksikielinen vajaa kymmenen vuotta sitten, kun valtionosuuksissa otettiin käyttöön huomattava kerroin. Suomenkielistä nimeä kunnalle ei otettu käyttöön. Niistä olisi ollut laaja valikoima; Ristiniemi, Korsnees, Korsnääs, Ristitaipale. Suomen tuulivoimapuistojen alku sijoittuu Korsnäsiin. Uusia tuulivoimapuistoja on yritetty kaavoittaa yhteistyössä naapurikunnankin kanssa ja erikseen oman kunnan puolella. Ne eivät ole menestyneet kovin hyvin. 2020 aloitettiin meriperusteisen tuulivoimapuiston kaavoitus. Menestystä sille. Yritystoiminta on muutenkin vilkasta. Lähes puolet väestöstä saa elantonsa omasta yrityksestä. Majoituspalveluista meillä onkin hyviä kokemuksia. Kävimme ottamassa kuvan kunnantalosta niin varhain aamulla, ettei Bistro Kahvila ollut vielä auki. Onneksi meillä on aina eväskori mukana siltä varalta, ettei majoituksen yhteydessä ole aamupalaa tarjolla ja kokemus on myös osoittanut, ettei pikkuteiden varrella ole juurikaan ravitsemuspalveluita. Reissukaveri sai odottaa Jalasjärvelle saakka ennen kuin sai ensimmäiset munkkikahvit.

Bergö

 

Bergö oli ennen vanhaan Vargö mutta petoihin viittaava nimi todettiin jo 1800-luvun alussa huonoksi ja se muutettiin muotoon Bergö 1830. Suomeksi se oli Susiluoto. Kunnalla ei ollut suomekielistä nimeä. Saaarella on enimmillään 1930-luvulla asunut vajaa tuhat henkeä. Nykyisin kylän asukasluku on säilynyt vakaana. Puolet väestöstä käy muualla töissä, mikä on nykyään helpompaa. Lauttayhteys saareen saatiin 1960-luvulla ja 1996 päiväsaikaan ympäri vuoden kulkeva vaijerilossi. Yöllä sen voi tilata erikseen puhelimella. Matkailusivusto mainostaa merta ja sen mukanaan tuomaa kulttuurien moninaisuutta: “suomalaisuus, ruotsalaisuus, amerikkalaisuus ja muu maailma sekoittuvat”. Bergön oma murre lähenee jo kieltä. Väitän olevani aika hyvä ruotsissa, luen auttavasti tanskaa ja paikoitellen ymmärrän norjaa mutta tämä menee yli ymmärryksen. Koska oltiin ruotsinkielisellä alueella, asioin ruotsiksi kahvilassa. Kun reissukaveri tuli paikalle, henkilökunta vaihtoi oitis suomeen, koska keskenämme puhuimme sitä. Olisimme olleet yötäkin saaressa. Mökkien varaaminen olisi pitänyt tehdä joidenkin sivustojen kautta. En edes yrittänyt. Jos puhelimella tai paikan päällä asioiden ei asia onnistu niin menen muualle.
Jo ennen lähtöä tälle pätkälle, reissukaveri tarkisti, että näemme merta. Lupasin. Saaren tiestö kulki vain paikoitellen meren läheisyydessä. Myöhästyimme vähän lossista, joten aikaa jäi ihastella merta rannassa ja tietysti lossissa. Lossirannassa oli iso työmaa, jolla parannettiin lossirannan rakenteita.

Petolahti

 

Rannikolla entisiä kuntia on paljon, koska kalastus ja merenkulku toivat elämisen mahdollisuuksia ja siten väestöä. Kun väestöä oli riittävästi, jotta pystyttiin rakentamaan infrastuktuuria ja isoja rakennuksia, alettiin haikailla oman päätösvallan perään. Petolahdella tämä tapahtui 1800-luvun alkupuolella. Petolahti ei ole niin eläimellinen kuin miltä se kuulostaa. Nimessä on tapahtunut siirtymistä suomenkielestä ruotsinkieleen ja takaisin. Vanhimman nimen oletetaan olleen Petäjälaksi. Laksi on vanha suomen sana, joka aikojen kuluessa on muuttunut muotoon lahti. Kun paikan nimeä on sitten kirjoitettu ruotsiksi niin kuin asiakirjoihin aikaisemmin kaikki kirjoitettiin se tuli vaihdellen muotoon Peto-, Pete- tai Petalax. Siitähän se sitten “suomentui” helposti Petolahdeksi. Petolahden kylä on nykyisin melkoisen kaukana merestä. Esihistoriallisena aikana se on kuitenkin ollut merenpohjaa. Maankohoaminen on täällä voimakasta. Merenkulku on edellyttänyt ajan tasaista tietoa uusien karien syntymisestä. Vähitellen niistä tuli luotoja ja saaria, joista osa kasvoi mantereeseen kiinni. Jossain matkan varrella näin kyltin, jossa luki “här växer din mat”. Siitä sain idean Petolahden maalaismaiseman kuvaan.

Petolahdelta on kotoisin Viktor Smeds, joka oli mukana 1908 Lontoon olympialaisissa. Hän oli voimistelija ja mukana voittamassa Suomelle joukkuevoimistelun olympiapronssia. Hän harrasti myös nyrkkeilyä ja toimi kansainvälisen painiliiton puheenjohtajana. Mies ehti paljon muutakin, minkä vuoksi hän oli jonkin aikaa Ruotsissa omaehtoisessa maanpaossa Moskovan välirauhan solmimisen jälkeen.

Kontiolahti

 

 

Kontiolahti täyttää ensi vuonna jo 150 vuotta. Kun Joensuun viimeisintä laajenemista suunniteltiin 2007, Kontiolahti päätti pysyä itsenäisenä. Kunnan väkiluku on tällä vuosituhannella kasvanut. Suurin taajama on tosin kiinni Joensuun keskustaajamassa. Valtuustoa kutsutaan kuuntelemaan valtuustosaliin. Korona-aikana kokoukset on pidetty sähköisinä ja siksi kokouspaikkakin on ollut eri paikassa. Jossain tuossa pienessä kuvassa. Lähemmäs olisi ehkä päässyt jotain kiertotietä. Emme yrittäneet. Syksyksi luvataan taas koronan lisääntymistä, mistä on merkkejä jo olemassa. Neljättä rokotusta on suunniteltu syyskuun alkuun ja parhaillaan pohditaan aikaistetaanko rokotuksia. Voi olla, että valtuustosaliin ei ihan kohta palata. 

Tuoreimmassa kokouksessaan valtuusto vahvisti Kontiolahden matkailustrategian. Siinä korostetaan laadukkaiden majoitus- ja ruokailupalveluiden ja vesistömatkailun kehittämistä. Myös naapurikunnan Kolin vetovoimaa ajatellaan käytettävän oman kunnan matkailun kehittämisen voimavarana. Matkailun kestävyyttä pidetään myös tärkeänä. Kunta pitää itseään ekoturismin edelläkävijävänä. Linnunsuon entinen turvesuo on ennallistettu. Höytiäinen on siitä kuuluisa järvi, että kanavatyömaan onnettomuuden vuoksi sen pinta laski. Tarkoituksena oli kyllä laskea järven pintaa, jotta saataisiin lisää viljelysmaata, mutta kanavan sulkujen pettäminen aiheutti suunniteltua suuremman veden pinnan alenemisen. Järven pinta-ala pieneni kolmanneksella ja saarien määrä kasvoi. Kun aikaisemmin järvessä oli ollut 80 yli hehtaarin suuruista saarta niin nykyään tämän kokoisia saaria on 170. Se on silti 15:nneksi suurin järvi Suomessa. Sen rannoilla kesämatkailu kyllä kukoistaa. Mietittävää on siinä, miten saadaan väkeä tulemaan myös talvisin. Majoituspalveluita kyselimme. Sattui festivaaliviikonloppu ja hintoja oli korotettu. Joensuusta löysimme hotellin, josta saimme tarjoushinnalla huoneen vaikka sielläkin oli tapahtumaviikonloppu.

Konnevesi

 

Nyt on kolmannes Suomen kunnista käyty. Eikä siihen kulunut kuin kuusi ja puoli ajelukautta. Tasaisen taulukon mukaan 2035 olemme heti Äänekoskella. Tämähän taitaa toteutua. Täytyy toivoa, että koppimopo kestää, terveyttä riittää ja lääkäri on ymmärtäväinen.Uutisissa luvattiin tosin, että väkiluvun väheneminen aiheuttaisi ensi vuosikymmenellä kuntaliitoksia. Jos ne ajoittuisivat vuosikymmenen alkupäähän, voisi tavoite häämöttää jo aikaisemmin.

Konneveden kunta täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Onnittelut! Viime vuonna kuntaan muutti enemmän ihmisiä kuin sieltä pois. Tämä ei ole kovin tavallista maaseutukunnissa. Osasyynä siihen on varmasti se, että Konnevesi on Keski-Suomen yrittäjäystävällisin kunta. Konneveden yritystoimintaan törmäsimme Ahvenanmaalla. Samalle lautalle, jolla menimme Föglöhön tuli kaksi Konnekuljetuksen autoa, jotka veivät saarelle elävää kalaa. Maailmassa on ihmeellisisä asioita. Saharaan viedään rakennushiekkaa, saaristoon kalaa. Konnevesi on ottanut tosissaan vieraslajien torjunnan. Se järjestää poistotalkoot. Alkukesän aikana on kartoitettu ja merkitty omatoimikitkentäpaikat maastoon kyltein. Näitä kylttejä emme huomanneet mutta tarvetta niille kylläkin. Komealupiini rehoitti kuin viimeistä päivää, toivottavasti.

Matkailijalle luontokohteita on runsaasti: Etelä-Konneveden kansallispuisto, Konneveden koskireitti, luontopolkuja, lintutorneja, laavuja ja nuotiopaikkoja, joista voi valita mieleisensä. Häyrylänrannan satamaan voi saapua vesitse vaikka kuinka kaukaa. Galleria Käpy on tulvillaan paikallisten taiteilijoiden ja käsityöläisten teoksia.