Joutsa

 

Oletusarvo oli, että tänne ei tarvitse ajaa iltapäivällä vilkastuvan liikenteen jaloissa. Oletusarvo oli väärä. Jostain riitti autoja ja peräkärryjä vaikka kuinka paljon. Viiden-seitsemän auton jonoja ohitti meitä, kun odottelimme bussipysäkeillä liikenteen hiljenemistä sen verran, että mahdumme sekaan. Reissukaveri jäi ihmettelemään, mitä ohittaja tarkoitti äänimerkin antamisella. Oliko se kiitos siitä, että olimme väistäneet bussipysäkille vai moite siitä, että emme olleet osanneet pysyä koppimopon kanssa kotona. Jotkut rekat ovat vilkuttaneet perävaloja vastaavassa tilanteessa. Sen olemme tulkinneet kiitokseksi.

Kevään rakennusbuumi on ruuhkauttanut Joutsan rakennusvalvonnan. Kunnassa on paljon rantoja joten osa rakennusluvista koskee epäilemättä kesämökkejä. Niitä olisi kiva päästä rakentamaan kesäloman aikana. Muutama vuosi sitten vanhat pariskunnat, siis minun ikäiseni, huokailivat, että heillä on huolenaan molempien vanhempien perinnöksi jättämät kesämökit, eivätkä lapset ole kiinnostuneet kummastakaan mökistä. Nyt tilanne on toinen. Kiitos koronan. Mikähän tilanne on kymmenen vuoden päästä. Mökkilainasta on silloin maksettu vasta puolet.

Joutsa ajattelee myös lapsia. 1-6-luokkalaisille on järjestetty päivätoimintaa Yhtenäiskoululla. Sinne voivat mennä myös ulkopaikkakuntalaiset. He joutuvat maksamaan lounaasta ja välipalasta vähän enemmän kuin paikkakuntalaiset, joiden vanhemmat maksavat kunnallisveronsa Joutsaan. Kaksoiskuntalaisuutta on esitetty tässä ratkaisuksi. En ole huomannut keskusteluissa täsmällisiä ehdotuksia kunnallisverojen maksamisesta kahteen kuntaan. Tarkoittaisiko se, että kunnallisverot jaettaisiin jotenkin kahden kunnan kesken. Voisin yrittää kaksoiskuntalaiseksi Kauniaisiin ja, jos saan itse määrätä, miten jaan kunnallsiveroni, niin 99% Kauniaisten veroäyrin mukaan sinne ja 1% asuinkuntaani täkäläisen veroäyrin mukaan. Vai tarkoittaisiko se, että maksan täyden kunnallisveron molempiin kuntiin: Kauniaisiin 17% ja nykyiseen kotikuntaani 20%. Jos en, niin saisinko puolikkaalla verolla kuitenkin kokonaisen kunnallisvaaliäänen. Olisiko se tasa-arvoista?

Joroinen

 

Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun lähdimme kohti Joroista pyhäaamun rauhassa. Siksi uskalsimme ajaa alkumatkan suorinta reittiä 9-tietä pitkin. Liikenne oli todella hiljaista. Oli aikaa ja mahdollisuuksia ihailla maisemia. Satuimme ajamaan sellaisessa aikaikkunassa, että kesä oli tavoittanut koivut. Niissä oli jo pienet hennon vihreät lehdet. Ei voi enää puhua hiirenkorvista. Sen sijaan haapojen harmaat oksat olivat vielä talvisen paljaat. Ne näyttivät jotenkin aavemaisilta ja kuolleilta vihreäasuisten koivujen keskellä. Niidenkin vuoro tulee kohta saada vihreää ylleen. Peltotyöt olivat myös edenneet. Traktoreiden perässä ei näkynyt enää yhtään auroja. Ensi talven viljat olivat jo odottamassa sateita. Niitä oli luvattukin ja jonkun verran niitä matkalle sattui. Tie oli paikoitellen märkä ja sitten oli selvä raja siinä, missä kuuro oli vienyt veden jonnekin muualle.

Joroinen täyttää tänä vuonna 390 vuotta. Kunnioitettava ikä pienelle maalaiskunnalle. Kunta on kuuluisa lukuisista kartanoistaan, joissa keskusteltiin aikanaan sivistyneesti ranskaksi. Siksi Joroista on nimitetty Savon Pariisiksi. Kunnan vaakunaan on otettu muisto Itä-Suomen ensimmäisestä karjanjalostusyhdistyksestä ja  kunnassa toimineesta meijeri- ja karjanhoitokoulusta. 

Muuttohaluttomuudesta kuntaa ei voi syyttää. Vielä viime vuonna kunta sijaitsi Etelä-Savossa. Vuodenvaihteessa kunta pakkasi kamppeensa ja muutti Pohjois-Savoon.Kuten muillakin kunnilla Suomessa myös Joroisilla on talouden tasapainottamisessa ongelmia. Edellisessä tasapainotuksessa nipistettiin sivistystoimen rahoista. Nyt oli vuorossa sitten sosiaali- ja terveystoimi. Maakunnan vaihto ja keskeneräinen sote-uudistus aiheuttivat sen, että Joroinen päätti luopua vuodeosastosta. Maakuntasote lakkauttaisi sen ehkä kuitenkin. Kaikki muutkin toimialat joutuvat miettimään säästöjä. Niitä mietittäessä pitäisi löytää säästöt, jotka vähiten vaikuttavat kunnan palveluihin ja henkilöstön työturvallisuuteen, työsuojeluun ja hyvinvointiin. Haasteellinen tehtävä.

Kuntavaalit näkyivät hentoisesti katukuvassa. Matkan varrella oli yhden ehdokkaan mainos.

Mellilä

 

Tänne ei meinattu tulla ollenkaan. Aurasta oli tarkoitus lähteä pikkutietä Alastaroon. Eihän sellaista kylttiä tietysti ollut olemassa enkä arvannut, että oikean tien varressa on Riihikoski. Jouduin siis ajamaan 9-tietä pitempään kuin oli aikomus. Täysperävaunurekka ajoi niin läheltä ohi, että riski takotsubo-kardiomyopatiasta oli ilmeinen ja Mellilän kautta ajellessa vältti riskin ainakin hetkeksi. Täällä kevät näytti nyt olevan pitemmällä kuin Ahvenanmaalla eilen. Tavallisesti olemme pääsiäiseksi hakeneet pajunoksia maljakkoon. Pajuja on ollut pitkin rantoja ja, jos on ollut vielä hyvät jääkelit, niin olemme potkukelkoilla menneet kauemmas asutuksesta Päijänteen rannoille. Koska nyt asumme kaupungin keskustassa, jäi pajunkissat hakematta. Mellilän peltolakeuksia reunustavissa ojissa niitä oli vaikka kuinka paljon. Pienet purot ja joet olivat tulvillaan vettä. Reisswukaveri katseli kalastusmahdollisuuksia.

Mellilän keskustaajama kasvoi rautatieaseman ympärille. Asema ehti toimia reilu sata vuotta ennen lakkautusta. Kunta ei ehtinyt ihan yhtä vanhaksi. Asemarakennuksessa toimii nuorisotila Mellilän nuokkari maanantaisin ja koronan vuoksi sisätiloissa saa olla samaan aikaan enintään 10 henkeä. Mellilästä löytyy myös kirjasto ja sielläkin istumapaikkoja on koronan vuoksi vähennetty. Aikuisten sisäliikunta on katkolla. Sen sijaan pyöräilyyn kannustetaan. Pyöräilylaatikoita on 10 kilometrin välein, Mellilässäkin parissa paikassa.

Jomala

 

Ahvenanmaalla kevät oli paljon pitemmällä. Valkovuokot kukkivat ojissa mattoina, lampaat oli laskettu jo laitumelle ja hiirenkorvat olivat paljon suurempia kuin mantereella. Laivalla olisi ollut mahdollisuus nukkua yli viisi tuntia. Jostain syystä uni tuli silmään vasta vähän ennen Långnäsia ja uni jäi kiusallisen lyhyeksi. Niin lyhyeksi, ettei uskaltanut kruisailla pitkiä lenkkejä punaisilla asfalttiteillä. Liikenne tuntui lisääntyneen viime kerrasta ja hiljaisia teitä etsiessämme osuimme joillekin asuinalueille ja umpiperiin. Yhdessä kääntöpaikalle oli tehty viehko liikenneympyrä. Muuten hyvä, mutta osa tiestä oli tukittu rakennuspuita täynnä olevalla peräkärryllä. Aurinko paistoi ja maisemien katselua olisi mielellään jatkanut. Toteutetuksi vaihtehdoksi valikoitui kuitenkin erään terassin penkillä huilailu pitkällään.

Jomalan nimi tulee kuulemma Jom-jumalan paikkaa tarkoittavista sanoista. Jom on muinainen skandinaavinen jumala, jonka palvonta on tosin hävinnyt paikalta aika tarkkaan.Ahvenanmaan postimerkkeihin on päässyt Jomalassa 27-vuotiaana kuollut Carl Emanuel Jansson taulullaan Pojan hiuksia leikataan. Muista 27-vuotiana kuolleista taiteilijoista on innoituksensa saanut kirja 27. Ihan hauskaa luettavaa. Voi suositella mutta vain yli 28-vuotiaille. Toinen Jomalaan liittyvä taiteilija, jonka teos on päässyt postimerkkiin on Amerikkaan muuttanut Ture Bengtz. Jomalan Önningebyssä on ollut oikein taiteilijoiden kesäsiirtola. Vieläkin siellä on museo, jossa on esillä Victor Westerholmin kesävieraiden teoksia. Muidenkin alojen kuuluisuuksia Jomala on kasvattanut. Urheilusta kiinnostuneet muistavat Janne Holmenin, joka edusti Jomalan IK-seuraa. Jannekin on päässyt postimerkkiin. Ahvenanmaan posti julkaisee joulumerkkejä joulupostimerkkien lisäksi. Joulumerkkien tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen. Vuoden 1995 joulumerkkien tuotoilla Jomalan VPK hankki hengenpelastusvälineitä. Niin hyödyllisiä kuin ne ovatkin, jotenkin toivoisi, ettei niitä ole näinä vuosina tarvittu. Nähtävyyksistä on mainittava Kobba klintar, jota pidetään myös Ahvenanmaan vapaudenpatsaana. Merimiehet itkivät, kun näkivät sen häviävän horisonttiin ja jopa vuoden kestäneeltä purjehdukselta palatessaan itkivät taas, kun saivat sen näkyviin. Kobba Klintarilla on kesäkahvila ja sinne on laivakuljetuksia aikataulun mukaan juhannuksesta elokuun loppuun.

Kylmäkoski

Säätiedotus lupasi jopa helteitä joten uskalsimme lähteä liikkeelle. Alkumatkasta tihuutti vettä. Juuri pahimmoilleen. Jos pyyhkijät olivat koko ajan päällä, niin lasista tuli liian kuiva ja kuului ilkeä vinkaisuääni mutta, jos taas vain silloin tällöin pyyyhkäisi lasin kuvaksi, silloin tällöin tuli ärsyttävän tiheästi. Vasta Kylmäkosken seutuvalla hiirenkorvat alkoivat olla selvästi näkyvissä. Eläimet olivat heräilleet kevääseen. Lehtokurppa kävellä sipsutti tien yli. Aikaisemmin olen nähnyt lehtokurpan vain lennossa. Kävelevä lintu näytti jotenkin koomiselta. Koppimopo kulkee niin hitaasti, ettei linnulla ollut mitään tarvetta nousta lentoon. Sitä mahdollisuutta ei ollut ollut supikoiralla, mäyrällä, oravalla eikä epämääräisellä möykyllä, joiden ohi myös ajoimme. Varikset huolehtivat aikaa myöten tämän biojätteen kierrätyksestä asfaltilta elinvoimaksi. Joutsenia näkyi laumoittain, muutamia kurkia ja satamassa laivaa odotellessa isoja hanhilaumoja toinen toisensa perään.

Keväällä edellisen kotteron palon jälkeen, mietin vaihtoehtoisia matkustusmuotoja. VR kuljettaa vain harvoille paikoille. Matkahuollon sivuilta huomasin, etteivät bussit kulje juurikaan useammalle. Pikkukuntia jää hyvin huonojen yhteyksien päähän. Se tarkoittaisi sitä, että aikaa johonkin kuntaan pääsemiseksi julkisilla kulkuneuvoilla kuluisi jopa enemmän kuin koppimopolla. Kun tien varressa näkyi Kylmäkoskella helikopteri, vaihtoehtoinen kulkupeli oli löytynyt. Reissukaverin pitäisi vain saada vähän useampikin numero oikein kuin vain plussanumero.

 

Matka jatkuu

 

Rakkaat ystäväni etsivät minulle uutta käytettyä koppimopoa palaneen korvaajaksi. Lumet alkoivat olla sulaneet ja reissun jatkamiseen oli jo hyvät mahdollisuudet. Sain ehdotuksia mutta niistä kaikista asiantuntijat löysivät jotain vikaa. Sitten koitti “huhtikuun alun päivä, hienovarainen kuin Truman Capoten virkkeet, ailahteleva, haavoittuva, kaunis” (Murakami, 2019, 224), jolloin potentiaalinen ehdokas löytyi. Matkalla koeajamaan paistoi aurinko ja sitten tuli sakeanaan lunta. Ystäväni ehdottivat, että kottero haetaan trailerilla myöhemmin, jos se kelpaa. Sillä oli talvella ajettu ja siinä oli talvirenkaat alla, joten sen ajamisen pois ei pitäisi olla mahdoton homma vaikka minulla on ollut talvitaukoa ajossa enkä lumisateilla ollut ikinä ajanut. Ihan kolaroimatta sain sen kadun varteen kodin lähelle. Nyt odotellaan vain yöpakkasten ja lumisateiden loppumista. Kesärenkaat on alla eikä Jomalaan, tai mihinkään muuallekaan, viitsi lähteä, jos on riskiä mustasta jäästä.

RIP

 Tämän näköistä jälkeä tuli Saunatiellä, kun teollisuushalli paloi. Seinät pystyssä, katossa aukkoja, joita kuvanottohetkellä koristaa vastasatanut lumi. Ikkunat ainakin paikoitellen paikallaan. Vähän murheellisen näköistä. Minua asia kiinnosti niin paljon, että kävin ottamassa kuvan, koska halli toimi talvivarastona erilaisille kohtuullisen isoille tavaroille: muutama vene, moottoripyöriä, museorekisterissä ollut Mersu ja yksi oranssi koppimopo. Kuvan ottohetkellä sisälle ei päässyt. Ei edes kovin lähelle. Alue oli ympäröity nauhalla. Poliisi oli käynyt paikalla ja todennut, ettei rikosta ole syytä epäillä. Ensin piti kuitenkin varmistaa, ettei mikään romahda päälle. 

Vakuutusyhtiö välitti vahinkotarkastuksen ottamia kuvia siitä koppimoposta. Ei tuota rattia enää juuri käännellä eikä istuimistakaan ole paljon mitään jäljellä.

 

Kyljen kirkkoveneestä näkyy vielä airot. Kuvia vakuutusyhtiö ei korvaa, koska ne olisi pitänyt vakuuttaa erikseen. Varmaan luki vakuutusehdoissa. Jos joku olisi ajanut kylkeen, niin silloin olisin saanut niistä korvauksen mutta, kun menivät palamaan, niin nyt en saanut. 

 

Tavaratilan sisältöäkään ei voi kuin arvailla. Kerroin, että siellä olivat makuupussit, teltta ja makuualusta odottamassa Jomalan reissua. Niitä ei käyttökuntoon saa millään tuuletuksella. Käsisammuttimestakaan ei tässä tulipalossa ollut mitään hyötyä. Niistä sain kotivakuutuksesta korvauksen. Koppimopon varaosista en saanut mitään. Variaattorinhihna, monta laatikollista sulakkeita, ilmansuodatin  ja en edes muista mitä kaikkea oli varulta aina mukana. 

 

Kyllä jälki on sellainen kuin sen entisen alokkaan asento. Ei voi korjata, pitää tehdä uusi. Reissukaveri on sitä mieltä, että hankitaan. Emme toki olettaneetkaan, että tällä olisimme Äänekoskelle asti päässeet mutta emme kyllä arvanneet, että Jokioisen matka olisi viimeinen. Luotettava peli, ei jättänyt matkalle, ei syönyt pahasti öljyä eikä olleenkaan jäähdytysvettä ja viime kesänä hankituilla kesärenkailla olisi ajellut vielä ainakin Kemijärvelle saakka. R.I.P.