Reissun varrella on tullut käytyä aika monessa kunnassa, joden vuoro
tulee vasta myöhemmin. Sellaisia kuntia, joiden kautta ei ole
ajettu, on enää todella vähän, tuskin kahtakymmentä. Nakkila oli
yksi niistä harvoista. Nyt sielläkin on käyty. Täällä alkoi todella harmittaa, että
olin päättänyt ottaa kuvaan valtuuston kokouspaikan.
Nakkilankoskista olisi saanut upeita kuvia. Sillan läheisyydessä
oli autoja parkissa ja aika monta kalastajaa näkyi joessa
kahluuhousuissa. Toisaalta minun kuvaustaidoillani parhaat näkymät
olisivat jääneet ehkä ikuistamatta. Joten mennään näillä, kun
reissua on jäljellä enää paljon vajaa puolet.Vaakunaankin Kokemäenjoki on päässyt. Sitä kuvaa kultainen palkki, jossa on musta nahkiainen. Nakkila on kuuluisa nahkiaisistaan. Vaakunassa on myös tähkiä, jotka kuvaavat laajoja viljelystasankoja.
Nakkilan valtuusto käsitteli viime kokouksessaan hallintosäännön muutosta. En ihan jaksanut lukea 92 sivuista hallintosääntöluonnosta. Sen totesin, että siinä sujuvoitettiin hallintoa ja vaihdettiin miehet henkilöiksi ja asiantuntijat viranhaltijoiksi. Kaavoituskatsauksessa todetaan, että vapaita omakotitontteja on 42 kappaletta ja yritystontteja 23-33. Vireillä on Masiantien asemakaavan muutos, Tervasmäen asemakaava, Keskustan asemakaavan muutos korttelissa 83 ja Kurkelansuon taajamaosayleiskaava. Lisäksi hyväksyttiin vammaispoliittinen ohjelma vuosiksi 2023-2025.
Kotimatkalle kepsi ohjasi Kaasmarkun kautta. Ihan uusi tie meille. Vähän ennen Keuruuta kauris ylitti tien. Niin pitkiä loikkia ottanutta kaurista ei aiemmin ole nähtykään. Tavallisesti kauriit ovat syöneet rauhallisesti tien varren pelloilla. Kun järvellä näemme veneen, tulee vähän haikea olo. Onneksi on vielä kanootti. Erityisen kiinnostava oli Kivilahdella näkemämme kirkkovene, joka eteni selällä tarmokkain vedoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti