Naantalin kaupungin sivuilla siteerataan Nuuskamuikkusta: “Matkojen tulee olla hitaita ja pitkiä”. Sopii meidänkin koppimoporeissuun. Nuuskamuikkunen tosin käveli. Reissua ei ehtisi tehdä eläkepäivinä millään, jos toteuttaisi sen kävelemällä tai edes polkupyörällä. Teoriassa koppimopolla voi onnistua. Tämä käsitys vahvistui melkoisesti, kun pääsin laittamaan ensimmäisen tiplun kartanlukijan puolelle. Naantali on tuttu paikka entuudestaan. Lasten kanssa käytiin Muumimaailmassa ja Naantalin kylpylässä. Ahvenanmaalle on matkattu tätä kautta monet kerrat ja tavallisesti jää lauttaa odotellessa aikaa katsella kaupunkia. Suunnitelmissa oli tutustua Naantalin vanhaan kaupunkiin kävelemällä ja tietysti siihen paljon puhuttuun Naantalin aurinkoon. Kaupungintalolla sataa tihuutti. Aurinko ei suvainnut esittäytyä. Tullihuoneen puinen aurinko, josta sanonta on lähtenyt liikkeelle, on ties missä. Tihkusateessa Vanha kaupunkikaan ei näytä parhaita puoliaan.
Naantali on osa Suomen katolista historiaa. Se on syntynyt 1440-luvulla perustetun birgittalaisluostarin ympärille. Vaakunan kirjaimet vg viittaavat luostarin latinanakieliseen nimeen Vallis Gratieae, armonlaakso, ruotsiksi nådens dal, mistä suomenkielinen nimi on muokkautunut. Kylpylätoiminta alkoi kunnassa 1723, kun Viluluodon terveyslähde avattiin. Naantalissa Unikeonpäivänä unikeoksi valittu henkilö puetaan pyjamaan, kannetaan aikaisemmin unikeoiksi valittujen voimin Vanhankaupungin laiturille ja molskautetaan mereen. Unikeoksi valitaan joku, joka on tuonut Naantalia positiivisesti esille. Unikeonpäivän vietto sai alkunsa 1880-luvulla karnevaaliluontoisena mutta hiipui 1920-luvulla. Perinnettä jatkettiin vuonna 1959 nykyisessä mereen molskauttamisen muodossa. Aluksi Unikekona toimi vuodesta toiseen kaupungin talonmies, kunnes siirryttiin nykymuotoiseen kunniaunikekokäytäntöön. Unikeonpäivänä voi tavata myös kaupungin trumputtajan.
Viime kokouksessaan valtuusto käsitteli useita aluesuunnitteluun liittyviä asioita. Se myönsi lisämäärärahan Taattisten kylästä ostettaville kahdelle palstalle, joiden yhteispinta-ala on 12,69 hehtaaria. Maanostoihin tälle vuodelle varatuista rahoista on jäljellä vajaa puolet eikä jäljellä oleva summa riittäisi kauppaan. Valtuusto päätti myöntää koko kauppasumman, joten Naantalin kaupunki voi tänä vuonna vielä ostaa lisämaata. Ilmeisesti kauppoja on ainakin suunniteltu ja neuvottelut käynnissä. Maakauppoja käydään myös toiseen suuntaan. Samassa kokouksessa päätettiin myydä valtiolle luonnonsuojelualueeksi alue Aaslaluodosta. Livonsaaren ranta-asemakaavaan tehtiin kahden kiinteistön alueella muutos. Aikaisemmin rakennusoikeutta oli ollut 120 kerrosneliömetriä ja se nostetiin 160 kerrosneliömetriin. Lisämaata rakentamiseen on siis tiedossa ja rakennusoikeuksia rantakaava-alueelle kasvatetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti