Arkeologeille ja historioitsijoille Kiukaisten kulttuuri on tuttu käsite. Se on rannikon kivikauden viimeinen vaihe, jolle on tyypillistä vähäinen kampakeraamisen perinteen voimakkuus nuorakeraamiseen verrattuna. Löytöjä on tehty lähinnä rannikkolta Merenkurkun seudulta ja Ahvenanmaalta. Kunta on saanut nimensä esihistoriallisista kiviröykkiöhaudoista, joista suurin, Kuninkaanhauta, sijaitsee Paneliassa. Hauta on ikuistettu myös Kiukaisten vaakunaan. Hauta on tosin vasta myöhemmältä ajalta, pronssikaudelta. Paneliassa vakituinen asutus on syntynyt jo kivikaudella. Harolan kylän historia ulottuu myös kauas. Piista Henrikin surmaajan Lallin kerrotaan paenneen sinne. Kiukaisten asukasluku kasvoi vähitellen ja kunta itsenäistyi 1872. Aikojen saatossa pieni kunta ei enää katsonut olevansa elinkelpoinen ja yhdistyi vanhaan emäseurakuntaansa.
Vesistöt ovat aina viehättäneet mieltäni. Kiukaisista voisi kuvata paljon muutakin. Silti joki, jota voisi kanootilla tutkia, valikoitui kuvaan. Totesin samalla, miten pitkälle kesä on edennyt. Ahomansikoissa on enemmän raakileita kuin kukkia. Metsäkurjenpolvet, niittyleinikit ja suopursut kukkivat täyttä päätä. Koiran- tai jonkun muun putket tuoksuvat niin voimakkaasti, että ne haistaa jopa ohi ajaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti