Juva

 

Olen tähän asti aina äänestänyt varsinaisena äänestyspäivänä. Minusta se on ollut juhlallista. Suomen liput liehuvat demokratian ja oikeusvaltion kunniaksi. Olen pukeutunut arvokkaasti ja äänestettyäni olen tavallisesti juonut teetä ja syönyt leivoksia äänestystilan vieressä olevassa koulun jonkun luokan rahojen keräämistä varten perustetussa tilapäiväiskahviossa. Sitten kotiin kävellessäni olen tuntenut itseni hyväksi kansalaiseksi. Tänä vuonna tein toisin. Joskus toistakymmentä vuotta sitten naapurini oli sanonut, että hän käy äänestämässä ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä, koska ei sitä tiedä, jos vaikka kuolee ennen varsinaista äänestyspäivää. On ainakin äänioikeus käytetty jäljelle jääneitä varten. Takotsubo-kardiomyopatian toteamisen jälkeen olen taipunut naapurini kannalle. Kävin siis äänestämässä ennakkoon ja koronan vuoksi valitsin vielä mahdollisuuden äänestää ulkona. Oli siinä pressukatos. Juhlallisuudesta ei tietoakaan. Eikä mahdollisuudesta tukea oppilaiden varainkeruuta. Eikä lippua. Vähän jäi ontto tunne. Vaikka vaali näyttää henkilövaalilta, kyseessä on puoluevaali. Siksi äänestän aina nuorta naista. Tuskin hän pääsee läpi mutta, jos ääneni kannustaa häntä jatkamaan politiikassa, niin hyvä. Ja nuoruus on vika, jonka aika hoitaa.

Jo aikaisemmilla reissuosuuksilla olemme panneet merkille, että joet ja purot ovat todella täynnä vettä. Niin ovat järvetkin. Rantojen pensaat kasvavat suoraan vedestä. Näin korkealla vesi ei tavallisesti ole. Tulvahuippu laskee aikaa myöten eivätkä pensaat ja puut ehkä kärsi pysyviä vaurioita. Ainakin ne saavat riittävästi vettä.

Reissukaverille Juvalta on jäänyt hyviä muistoja armeija-ajalta. Porukka oli ollut komennuksella Aholahdessa ja matkaa tehtiin kuorma-auton lavalla. Taisi olla täydenkuun aika ja komentajalla menoja, jolloin pojille tarjoutui tilaisuus karata paikalliseen ravitsemusliikkeeseen. Nimeen taisi liittyä joku Brahe. Emme löytäneet paikkaa, lieneekö sitä enää edes olemassa. Juvalla olisi houkutellut Gottlundin kierros. Harmillisesti reissukaverilta ei onnistu näin pitkän matkan kävely, joten valitsimme sieltä vain parhaat palat: Partalan kuninkaankartanon alue ja aidan jalusta. Hiidenmaan poluilla olisi päässyt todelliseen luontoon. Reissukaveri on aina vesistön nähdessään kertonut millä pyydyksillä sieltä saisi ja millaista kalaa. Rävykosken koskikalastusalueelle en siis uskaltanut ajaa koppimopolla. Sieltä ei olisi päästy pois ilman kalaa ja kylmäketju olisi kyllä katkennut ennen kuin olisimme päässeet laittamaan kalasta ruokaa. Lintutorneja kunnassa on useampia.

Eilisessä kokouksessa esityslistan mukaan Juvan kunnanvaltuutetut kuulivat kunnanjohtajan ajankohtaiskatsauksen ja arviointikertomuksen viime vuodelta samoin kuin hyvinvointiraportin ja henkilöstötilinpäätöksen. Kuosmalan koulua on yritetty myydä jo pitempään. Nyt koulun tontista on lohkottu erikseen määräala, jolle saa rakentaa pienen rantasaunan. Se on kelvannut ja valtuusto pääsi tekemään päätöksen kaupan hyväksymisestä.Pöytäkirja ei vielä tätä kirjoitettaessa ole netissä, joten päätöstä en tiedä.

Juupajoki

 

Aina, kun olen nähnyt kyltin Juupajoelle, olen ajatellut sitä hyvin positiivisena kuntana ja miettinyt, ettei ole Eipäjokea. Kertoneeko Eipäjoen puuttuminen suomalaisten perimmäisestä positiivisuudesta. Toisaalta Lauri Viita on opettanut, etteivät sanat ole aina sitä miltä näyttävät. Hänellä on hyvin filosofinen runo On ja ei.

    “On sanoo onko, onkohan

    ja epäily täyttää maailman.

    Ei sanoo eikö, eiköhän

    ja näet vuorien siirtyvän.”

Sitten minulle kerrottiin, että juupa tarkoittaa mustikasta ja (vehnä)jauhoista jauhettua välipalaa. Ei siis mitään juupas – eipäs -juttua saakaan tästä.

Juupajoelle perustettiin Suomen ensimmäinen koneellinen kenkätehdas, jossa saivat oppinsa monet tulevat kenkätehtailijat. Nykyään Juupajoelle on ominaista sahateollisuus. Parinkin sahan ohi ajelimme kunnantalolle. Viime valtuusto käsitteli lähinnä lainojen takauksia ja hyvinvointiraporttia vuodelta 2020. Siinä todettiin koronan aiheuttamat muutokset palveluihin. Ikärakenne vanhenee, lapsiperheiden osuus pienenee. Syntyvyyttä on yritetty saada kasvuun tenavatonnilla. Lapsi tuottaa tonnin vuodessa viiden vuoden ajan, kunhan lapsi ja vähintään yksi vanhemmista on kirjoilla kunnassa. Mitään suurta syntyvyyden lisääntymistä ei ole saatu tällä aikaan, joten tämän vuoden jälkeen tenavatonniin ei ole enää oikeutta. Tietysti ne lapset, jotka ovat tonninsa ansainneet, saavat sen. Kunnassa toimii myös nuorisovaltuusto. Yleiskokous peruttiin viime vuodelta koronan takia.

Pielisjärvi

 

Minun suunnitelmani Kolin matkailun kohdalla olivat oivalliset. Jätän reissukaverin johonkin majoittumaan ja lähden kävelemään Ukko-Kolille. Otan upeita kuvia kansallismaisemasta ja eläydyn lukemattomien taiteilijoiden tunnelmaan maisemaa katsellessani. Toisin kävi. Koppimoporeissujen rajuin ukkoskuuro yllätti meidät Kolinportin jälkeen. Jos olisi ollut levike, niin olisin pysähtynyt odottamaan rajuimman sateen ja lähes hirmumyrskyksi yltyvät tuulen laantumista. Ei ollut levikettä,joten oli pakko jatkaa. Reissukaverin mielestä vettä oli tiellä jopa vesihiihtoon vaadittava määrä. Kolin kylään saavuttuamme sade alkoi jo näyttää heikkenemisen merkkejä. Lucky Lukessakin (Apashikanjoni) on todettu, että kun sataa rajusti, sade ei kestä kovin pitkään. Majoituimme ja söimme eväskorin sisältöä, koska avointa ravintolaa ei ollut enää siihen aikaan illasta lähistöllä ja odotimme sateen lakkaamista. Vaikka sade ei enää ollut rankkaa, niin kyllä se olisi sujuvasti kastellut. Odotellessamme meillä oli tilaisuus saunoa vanhassa kunnolla mustuneessa saunassa, joka sijaitsi pienen puron rannalla. Sade jatkui edelleen ja alkoi olla niin pimeää, ettei kunnon kuvia olisi saanut kuitenkaan. Siis kävimme nukkumaan. Aamulla sade jatkui eikä säätiedotuksen mukaan ollut toiveita sen loppumisesta. En viitsinyt kiusata koppimopoa ylämäessä ja siksi ajelimme satamaan, mistä takavuosina liikennöi autolautta vastarannalle. Ei liikennöi enää. Alus myytiin Norjaan, missä se oli rakennettukin. Suvityttö-vesibussi liikennöi väliä juhannuksesta elokuun alkupuolelle. Voi olla, että kunhan pääsemme L-kirjaimeen, katselen risteilyaikataulua uudelleen.

Juuka

Pääoven ympärillä on hienot reliefit. Ne eivät näy kovin hyvin, koska halusimme myös vaakunan kuvaan mukaan.Kaikkea ei voi saada, sekä isoa kuvaa, että tarkkoja yksityiskohtia.

Juuan kunta on palkannut uuden kunnanjohtajan, jonka koeaika päättyy heinäkuussa. Johtajasopimus hyväksyttiin valtuustossa. Kunnanjohtajan työ ei ole sidottu työaikalakiin. Luottamusmieskokouksista hän saa saman kokouspalkkion kuin luottamusmiehet. Epäluottamustilanteissa hän suostuu irtisanoutumaan ja saa korvauksena 10 kuukauden palkkaa vastaavan summan. Samassa kokouksessa todettiin, että uusi koulu valmistuu Poikolaan ja aloittaa toimintansa kesäloman jälkeen. Vuoden kuluttua Nunnanlahden ja Vihtasuon koulut lakkautetaan ja kuntaan jää vain yksi koulu, jonka oppilasmäärä vähenee ennusteiden mukaan seuraavina vuosina melkoisesti. Kokoomuslaiset valtuutetut alkavat puheenjohtajansa kehotuksesta miettiä kuntaliitosta. Valtuustoaloite kuntoportaiden rakentamisesta Kokkokallion pururadalle ja kuntalaisaloite Laivarannan alueen kehittämiseksi saivat kannatusta. Koronatukien ansiosta kunnan tilinpäätös oli ylijäämäinen melkein saman verran kuin se olisi ollut alijäämäinen ilman tukia.

Nähtävyyksiä Juuassa on Puu-Juuka. Viehättäviä puutaloja, joista 26 on suojeltuja. Siellä on myös entinen kunnantalo. Tällaiset alueet on monissa kirkonkylissä purettu ja korvattu 60-70-luvun betonitaloilla, joita nyt sitten puretaan. Puu-Juuassa sai ihailla frontoneja, ikkunapuitteita ja räystäskonsoleja. Juuassa on myös Geotietokeskus. Se on perustettu Nunnanlahden vuolukivilouhoksen tuntumaan. Harmillisesti se oli auki vain arkipäivisin. Pihalla on kivipuisto ja japanilainen puutarha ja sieltä löytyy myös vuolukivimuseo, jossa pääsee tutustumaan vuolukiviteollisuuden historiaan ja työvälineisiin.

Säyneinen

 

Säyneinen ei ehtinyt edes 50-vuotiaaksi. Kunta oli niin maaseutumainen, ettei sillä kaikin ajoin ollut edes taajamaa. Taajama on vähintään 200 asukkaan rakennusryhmä, jossa rakennusten välinen etäisyys ei yleensä ole 200 metriä suurempi. Rakennuksiksi lasketaan paitsi asuinrakennukset myös liike-, toimisto-, ym. työpaikkoina käytettävät rakennukset. Taajama-aste on taajamien osuus koko kunnan asukkaista. Säyneisten taajama-aste on siis ajoittain ollut 0. Koulu on lakkautettu. Viimeksi siellä oli 16 oppilasta. Kuntavaaleissa on Säyneisistä ainakin yksi ehdokas. Muistakaa äänestää, joko häntä tai jotakuta toista. 

Kaunista täällä on. Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset kuvan järven toisella rannalla. Sinne oli vähän hankala kävellä. Täällä olisi kesämökkitontteja vaikka kuinka paljon.

Juankoski

 

Here we come. Torin remontissa entinen patsaan jalusta, jossa olivat myös Juicen kädenjäljet oli korvattu graniittisella pylväällä. Juankoski laulua käytimme hyväksemme, kun onnittelimme karonkassa ystäväämme, joka oli väitellyt tohtoriksi. Kertosäkeen olimme tosin muuttaneet muotoon “Womanpower, here we come” ja sanat kuvaamaan ystäväämme. Sain kunnian pitää onnittelupuheen hänelle.

Reissukaveri muisteli, että Juicen tavoitteena olisi ollut päästä ensimmäisenä taksilla Mount Everestille ilman lisähappea. Sanoin, että sitten minun tavoitteeni päästä koppimopolla Äänekoskelle ei tunnu enää ollenkaan mahdottomalta tavoitteelta. Reissukaverin mielestä olen ihan tasoissa Juicen kanssa tavoitteen utopistisuudessa.

Juankosken ruukkialueen mainoksia näkyi tienvarressa. Alueella toimii hotelli ja ravintola, joka ei ollut auki. Torin laidasta saimme kahvia ja teetä. Pullia tai leivoksia ei silloin sattunut olemaan. Ruukin historia ulottuu 1700-luvulle. Se oli Suomen ensimmäinen järvimalmia käyttävä rautaruukki. Tehdasalue on säilynyt hyvin ja se on tutustumisen arvoinen. Siellä pääsee näkemään patruunapytingissä, miten tehtaan omistaja asui ja työväen asuinrakennuksetkin ovat säilyneet. Samoin kuin myös virkailijoiden ja mestareiden. Koko skaalaan asumiskulttuuria voi siis tutustua. Viehättävin kohde mielestäni on Pienen veturin talli. Tehtaalla oli oma kapearaiteinen rautatie ja siksi tarvittiin myös veturitalli. Alueesta löytyy hienoja kuvia myös eMuseosta, jos ei halua matkustaa paikalle.

Vehmersalmi

 

Tähän aikaan vuodesta voikukat ovat kauniita. Hahtuvapalloista en niinkään pidä. Enkä pitänyt niistä kukkansa menettäneistä varsista, jotka nurmikon leikkaamisen jälkeen kasvoivat vielä pituutta ja törröttivät sitten vastaleikatulla pihanurmella. Toivottavasti viereinen pelto kasvaa yhtä hyvin kuin piennar.

Vehmersalmi ei kuntana ehtinyt satavuotiaaksi. Sen kylät kuitenkin toimivat. Enonlahtelaiset ovat kirjoittaneet oman kyläkirjan Elämää Enonlahdessa. Juonionlahti löytyy jo 1500-luvun kartasta. Se oli ennen tiestön parantamista ja autoistumista tärkeä vesiliikenteen satama. Ihmiset ja tavarat kulkivat jopa neljä kertaa viikossa Kuopioon ja Leppävirralle. Vauraus mahdollisti myös sivistyksen kartuttamisen ja kansakoulu perustettiin naapurikylän kanssa jo 1902.

Vehmersalmen keskustassa näkyivät tulevat kuntavaalit. Puolueen teltan ympärillä oli kymmenkunta ihmistä keskustelemassa. Vilkkaastikin, mikäli ohi ajaessa saattoi päätellä. Vehmersalmella toimii pitäjäraati, jolla on jonkin verran rahaakin käytettävissä tärkeiksi ajattelemiinsa asioihin. Viimeisimmässä kokouksessa keskustan kaunistamiseksi tilataan Karvosen puutarhalta kesäkukat torille ja liikenteenjakajiin. Muita asioita olivat tulossa oleva Nuorisotalo Majakan peruskorjaus ja skeittirampin rakentaminen Majakan ja jääkiekkokaukalon tuntumaan.

Joutsa

 

Oletusarvo oli, että tänne ei tarvitse ajaa iltapäivällä vilkastuvan liikenteen jaloissa. Oletusarvo oli väärä. Jostain riitti autoja ja peräkärryjä vaikka kuinka paljon. Viiden-seitsemän auton jonoja ohitti meitä, kun odottelimme bussipysäkeillä liikenteen hiljenemistä sen verran, että mahdumme sekaan. Reissukaveri jäi ihmettelemään, mitä ohittaja tarkoitti äänimerkin antamisella. Oliko se kiitos siitä, että olimme väistäneet bussipysäkille vai moite siitä, että emme olleet osanneet pysyä koppimopon kanssa kotona. Jotkut rekat ovat vilkuttaneet perävaloja vastaavassa tilanteessa. Sen olemme tulkinneet kiitokseksi.

Kevään rakennusbuumi on ruuhkauttanut Joutsan rakennusvalvonnan. Kunnassa on paljon rantoja joten osa rakennusluvista koskee epäilemättä kesämökkejä. Niitä olisi kiva päästä rakentamaan kesäloman aikana. Muutama vuosi sitten vanhat pariskunnat, siis minun ikäiseni, huokailivat, että heillä on huolenaan molempien vanhempien perinnöksi jättämät kesämökit, eivätkä lapset ole kiinnostuneet kummastakaan mökistä. Nyt tilanne on toinen. Kiitos koronan. Mikähän tilanne on kymmenen vuoden päästä. Mökkilainasta on silloin maksettu vasta puolet.

Joutsa ajattelee myös lapsia. 1-6-luokkalaisille on järjestetty päivätoimintaa Yhtenäiskoululla. Sinne voivat mennä myös ulkopaikkakuntalaiset. He joutuvat maksamaan lounaasta ja välipalasta vähän enemmän kuin paikkakuntalaiset, joiden vanhemmat maksavat kunnallisveronsa Joutsaan. Kaksoiskuntalaisuutta on esitetty tässä ratkaisuksi. En ole huomannut keskusteluissa täsmällisiä ehdotuksia kunnallisverojen maksamisesta kahteen kuntaan. Tarkoittaisiko se, että kunnallisverot jaettaisiin jotenkin kahden kunnan kesken. Voisin yrittää kaksoiskuntalaiseksi Kauniaisiin ja, jos saan itse määrätä, miten jaan kunnallsiveroni, niin 99% Kauniaisten veroäyrin mukaan sinne ja 1% asuinkuntaani täkäläisen veroäyrin mukaan. Vai tarkoittaisiko se, että maksan täyden kunnallisveron molempiin kuntiin: Kauniaisiin 17% ja nykyiseen kotikuntaani 20%. Jos en, niin saisinko puolikkaalla verolla kuitenkin kokonaisen kunnallisvaaliäänen. Olisiko se tasa-arvoista?

Joroinen

 

Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun lähdimme kohti Joroista pyhäaamun rauhassa. Siksi uskalsimme ajaa alkumatkan suorinta reittiä 9-tietä pitkin. Liikenne oli todella hiljaista. Oli aikaa ja mahdollisuuksia ihailla maisemia. Satuimme ajamaan sellaisessa aikaikkunassa, että kesä oli tavoittanut koivut. Niissä oli jo pienet hennon vihreät lehdet. Ei voi enää puhua hiirenkorvista. Sen sijaan haapojen harmaat oksat olivat vielä talvisen paljaat. Ne näyttivät jotenkin aavemaisilta ja kuolleilta vihreäasuisten koivujen keskellä. Niidenkin vuoro tulee kohta saada vihreää ylleen. Peltotyöt olivat myös edenneet. Traktoreiden perässä ei näkynyt enää yhtään auroja. Ensi talven viljat olivat jo odottamassa sateita. Niitä oli luvattukin ja jonkun verran niitä matkalle sattui. Tie oli paikoitellen märkä ja sitten oli selvä raja siinä, missä kuuro oli vienyt veden jonnekin muualle.

Joroinen täyttää tänä vuonna 390 vuotta. Kunnioitettava ikä pienelle maalaiskunnalle. Kunta on kuuluisa lukuisista kartanoistaan, joissa keskusteltiin aikanaan sivistyneesti ranskaksi. Siksi Joroista on nimitetty Savon Pariisiksi. Kunnan vaakunaan on otettu muisto Itä-Suomen ensimmäisestä karjanjalostusyhdistyksestä ja  kunnassa toimineesta meijeri- ja karjanhoitokoulusta. 

Muuttohaluttomuudesta kuntaa ei voi syyttää. Vielä viime vuonna kunta sijaitsi Etelä-Savossa. Vuodenvaihteessa kunta pakkasi kamppeensa ja muutti Pohjois-Savoon.Kuten muillakin kunnilla Suomessa myös Joroisilla on talouden tasapainottamisessa ongelmia. Edellisessä tasapainotuksessa nipistettiin sivistystoimen rahoista. Nyt oli vuorossa sitten sosiaali- ja terveystoimi. Maakunnan vaihto ja keskeneräinen sote-uudistus aiheuttivat sen, että Joroinen päätti luopua vuodeosastosta. Maakuntasote lakkauttaisi sen ehkä kuitenkin. Kaikki muutkin toimialat joutuvat miettimään säästöjä. Niitä mietittäessä pitäisi löytää säästöt, jotka vähiten vaikuttavat kunnan palveluihin ja henkilöstön työturvallisuuteen, työsuojeluun ja hyvinvointiin. Haasteellinen tehtävä.

Kuntavaalit näkyivät hentoisesti katukuvassa. Matkan varrella oli yhden ehdokkaan mainos.

Mellilä

 

Tänne ei meinattu tulla ollenkaan. Aurasta oli tarkoitus lähteä pikkutietä Alastaroon. Eihän sellaista kylttiä tietysti ollut olemassa enkä arvannut, että oikean tien varressa on Riihikoski. Jouduin siis ajamaan 9-tietä pitempään kuin oli aikomus. Täysperävaunurekka ajoi niin läheltä ohi, että riski takotsubo-kardiomyopatiasta oli ilmeinen ja Mellilän kautta ajellessa vältti riskin ainakin hetkeksi. Täällä kevät näytti nyt olevan pitemmällä kuin Ahvenanmaalla eilen. Tavallisesti olemme pääsiäiseksi hakeneet pajunoksia maljakkoon. Pajuja on ollut pitkin rantoja ja, jos on ollut vielä hyvät jääkelit, niin olemme potkukelkoilla menneet kauemmas asutuksesta Päijänteen rannoille. Koska nyt asumme kaupungin keskustassa, jäi pajunkissat hakematta. Mellilän peltolakeuksia reunustavissa ojissa niitä oli vaikka kuinka paljon. Pienet purot ja joet olivat tulvillaan vettä. Reisswukaveri katseli kalastusmahdollisuuksia.

Mellilän keskustaajama kasvoi rautatieaseman ympärille. Asema ehti toimia reilu sata vuotta ennen lakkautusta. Kunta ei ehtinyt ihan yhtä vanhaksi. Asemarakennuksessa toimii nuorisotila Mellilän nuokkari maanantaisin ja koronan vuoksi sisätiloissa saa olla samaan aikaan enintään 10 henkeä. Mellilästä löytyy myös kirjasto ja sielläkin istumapaikkoja on koronan vuoksi vähennetty. Aikuisten sisäliikunta on katkolla. Sen sijaan pyöräilyyn kannustetaan. Pyöräilylaatikoita on 10 kilometrin välein, Mellilässäkin parissa paikassa.

Jomala

 

Ahvenanmaalla kevät oli paljon pitemmällä. Valkovuokot kukkivat ojissa mattoina, lampaat oli laskettu jo laitumelle ja hiirenkorvat olivat paljon suurempia kuin mantereella. Laivalla olisi ollut mahdollisuus nukkua yli viisi tuntia. Jostain syystä uni tuli silmään vasta vähän ennen Långnäsia ja uni jäi kiusallisen lyhyeksi. Niin lyhyeksi, ettei uskaltanut kruisailla pitkiä lenkkejä punaisilla asfalttiteillä. Liikenne tuntui lisääntyneen viime kerrasta ja hiljaisia teitä etsiessämme osuimme joillekin asuinalueille ja umpiperiin. Yhdessä kääntöpaikalle oli tehty viehko liikenneympyrä. Muuten hyvä, mutta osa tiestä oli tukittu rakennuspuita täynnä olevalla peräkärryllä. Aurinko paistoi ja maisemien katselua olisi mielellään jatkanut. Toteutetuksi vaihtehdoksi valikoitui kuitenkin erään terassin penkillä huilailu pitkällään.

Jomalan nimi tulee kuulemma Jom-jumalan paikkaa tarkoittavista sanoista. Jom on muinainen skandinaavinen jumala, jonka palvonta on tosin hävinnyt paikalta aika tarkkaan.Ahvenanmaan postimerkkeihin on päässyt Jomalassa 27-vuotiaana kuollut Carl Emanuel Jansson taulullaan Pojan hiuksia leikataan. Muista 27-vuotiana kuolleista taiteilijoista on innoituksensa saanut kirja 27. Ihan hauskaa luettavaa. Voi suositella mutta vain yli 28-vuotiaille. Toinen Jomalaan liittyvä taiteilija, jonka teos on päässyt postimerkkiin on Amerikkaan muuttanut Ture Bengtz. Jomalan Önningebyssä on ollut oikein taiteilijoiden kesäsiirtola. Vieläkin siellä on museo, jossa on esillä Victor Westerholmin kesävieraiden teoksia. Muidenkin alojen kuuluisuuksia Jomala on kasvattanut. Urheilusta kiinnostuneet muistavat Janne Holmenin, joka edusti Jomalan IK-seuraa. Jannekin on päässyt postimerkkiin. Ahvenanmaan posti julkaisee joulumerkkejä joulupostimerkkien lisäksi. Joulumerkkien tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen. Vuoden 1995 joulumerkkien tuotoilla Jomalan VPK hankki hengenpelastusvälineitä. Niin hyödyllisiä kuin ne ovatkin, jotenkin toivoisi, ettei niitä ole näinä vuosina tarvittu. Nähtävyyksistä on mainittava Kobba klintar, jota pidetään myös Ahvenanmaan vapaudenpatsaana. Merimiehet itkivät, kun näkivät sen häviävän horisonttiin ja jopa vuoden kestäneeltä purjehdukselta palatessaan itkivät taas, kun saivat sen näkyviin. Kobba Klintarilla on kesäkahvila ja sinne on laivakuljetuksia aikataulun mukaan juhannuksesta elokuun loppuun.

Kylmäkoski

Säätiedotus lupasi jopa helteitä joten uskalsimme lähteä liikkeelle. Alkumatkasta tihuutti vettä. Juuri pahimmoilleen. Jos pyyhkijät olivat koko ajan päällä, niin lasista tuli liian kuiva ja kuului ilkeä vinkaisuääni mutta, jos taas vain silloin tällöin pyyyhkäisi lasin kuvaksi, silloin tällöin tuli ärsyttävän tiheästi. Vasta Kylmäkosken seutuvalla hiirenkorvat alkoivat olla selvästi näkyvissä. Eläimet olivat heräilleet kevääseen. Lehtokurppa kävellä sipsutti tien yli. Aikaisemmin olen nähnyt lehtokurpan vain lennossa. Kävelevä lintu näytti jotenkin koomiselta. Koppimopo kulkee niin hitaasti, ettei linnulla ollut mitään tarvetta nousta lentoon. Sitä mahdollisuutta ei ollut ollut supikoiralla, mäyrällä, oravalla eikä epämääräisellä möykyllä, joiden ohi myös ajoimme. Varikset huolehtivat aikaa myöten tämän biojätteen kierrätyksestä asfaltilta elinvoimaksi. Joutsenia näkyi laumoittain, muutamia kurkia ja satamassa laivaa odotellessa isoja hanhilaumoja toinen toisensa perään.

Keväällä edellisen kotteron palon jälkeen, mietin vaihtoehtoisia matkustusmuotoja. VR kuljettaa vain harvoille paikoille. Matkahuollon sivuilta huomasin, etteivät bussit kulje juurikaan useammalle. Pikkukuntia jää hyvin huonojen yhteyksien päähän. Se tarkoittaisi sitä, että aikaa johonkin kuntaan pääsemiseksi julkisilla kulkuneuvoilla kuluisi jopa enemmän kuin koppimopolla. Kun tien varressa näkyi Kylmäkoskella helikopteri, vaihtoehtoinen kulkupeli oli löytynyt. Reissukaverin pitäisi vain saada vähän useampikin numero oikein kuin vain plussanumero.

 

Matka jatkuu

 

Rakkaat ystäväni etsivät minulle uutta käytettyä koppimopoa palaneen korvaajaksi. Lumet alkoivat olla sulaneet ja reissun jatkamiseen oli jo hyvät mahdollisuudet. Sain ehdotuksia mutta niistä kaikista asiantuntijat löysivät jotain vikaa. Sitten koitti “huhtikuun alun päivä, hienovarainen kuin Truman Capoten virkkeet, ailahteleva, haavoittuva, kaunis” (Murakami, 2019, 224), jolloin potentiaalinen ehdokas löytyi. Matkalla koeajamaan paistoi aurinko ja sitten tuli sakeanaan lunta. Ystäväni ehdottivat, että kottero haetaan trailerilla myöhemmin, jos se kelpaa. Sillä oli talvella ajettu ja siinä oli talvirenkaat alla, joten sen ajamisen pois ei pitäisi olla mahdoton homma vaikka minulla on ollut talvitaukoa ajossa enkä lumisateilla ollut ikinä ajanut. Ihan kolaroimatta sain sen kadun varteen kodin lähelle. Nyt odotellaan vain yöpakkasten ja lumisateiden loppumista. Kesärenkaat on alla eikä Jomalaan, tai mihinkään muuallekaan, viitsi lähteä, jos on riskiä mustasta jäästä.