Sääksmäki

 

Sääksmäen Rapolanharju on tuttu lähes kaikista Suomen esihistoriaa käsittelevistä kirjoista. Siellä on ollut muinaislinna. Vihollisia on paettu helposti puolustettavaan kohtaan. Teimme muutama vuosi sitten sinne retken. Siellä opin termospullojen automaattikorkkien huonon puolen. Kuten mummoni sanoi "ei niin suurta hyvää, ettei pientä pahaa". Joissakin termospulloissa on pieni harmaa pyörylä keskellä korkkia. Kun sitä painaa, korkki aukeaa ja seuraava painallus sulkee sen. Kuinka ollakaan on myös mahdollista, että sitä tulee hipaisseeksi, kun laittaa päällimmäisen korkin kiinni. Näin ainakin meille kävi ja kylmät valkoviinit olivat sitten kastelleet repun. Onneksi Voipaalan kartanossa saimme pienen korvauksen taiteen kera. 

Tällä reissuosuudella halusin uudistaa kokemuksen. Löysimme hyvän opasteen kauempaa ja ajelimme kohti Voipaalaa. Jossain vaiheessa opasteet jäivät huomaamatta ja Sääksmäen sillan jälkeen emme enää kääntyneet takaisin. Visavuoren kyltin sen sijaan huomasimme ajoissa. Visavuori on Emil Wikströmin taitelijakoti ja ateljee. Siellä kannattaa käydä myös koska siellä on Karin 100-vuotisnäyttely. Tämän kuun loppuun paikka on auki joka päivä ja talvellakin siellä ehtii käydä, kunhan valitsee päivän ja kellonajan vähäntarkemmin.

Luopioinen

 

Hämeen Heimoliitto on valinnut Pirkanmaan kauneimmaksi Kukkia-järven kainalossa sijaitsevan Luopioisten kirkonkylän. Sieltä löytyy myös Suomen kaunein kunnantalo. Se on saanut uuden nimen, Pytinki. Sieltä voi ostaa paikallisia käsityötuotteita ja marjapiirakan pala oli paitsi iso myös herkullinen. Reissukaveri tahtoi jotain suolaista. Myynnissä oli linssipiirakkaa. Reissukaveri totesi, ettei hän tällä perusteella kyllä ryhdy vegaaniksi. Luopioisten vaakuna on saanut aiheensa Kukkia-järvestä. Vaakunassa on 12-terälehtinen hopeinen, kultaemiöinen lumpeenkukka sinisessä kentässä. Kun Luopioinen liittyi naapurikuntaan, sen vaakunasta tuli uuden kunnan vaakuna. 

Luopioisten Aitoo tunnetaan kirkastusjuhlistaan. Reissukaveria vanhemmat pojat lähtivät hyvin kirkkailla varustautuneina kirkastusjuhlille. Tänä vuonna juhlat olisivat olleet 139. kerran. Esiintyjinä olisi ollut Tuure Kilpeläisestä aina Apulantaan. Aluksi tapahtuma siirrettiin heinäkuun ensimmäiseltä viikonlopulta pidettäväksi 21.-22.8. ja viikkoa ennen tapahtumaa se peruttiin koronan toisen aallon alkaessa antaa ensi oireitaan. Me ajelimme Aitoon hiljaisen kesäisen kylän ohi juuri 21.8. ja reissukaveri kertoi naapurin poikien kokemuksista juhlilla. 

 

Kuhmalahti

 

Mummin sisko asui Kuhmalahdessa. Muistan, miten 7-vuotiaana kävin mummin kanssa hänen luonaan kylässä. Hän asui pienessä mökissä hautuumaan laidalla. Keräsin käpyjä lähimaastosta hellassa poltettavaksi. Kuvan kivi näyttää vähän siltä, jonka päälle kiipesin käpypussin kanssa ja kun sieltä piti tulla alas, heitin paperipussin ensin alas. Koska se oli täynnä käpyjä, se meni rikki. 1950-luvulla paperipussit olivat arvotavaraa ja siksi yritin korjata pussia tipunpätkillä ennen kuin häpeissäni vein kävyt isotädille. En edes muista toruttiinko minua. Vilkkaalle lapselle kahden vanhan ihmisen juttujen kuunteleminen kävi ilmeisesti rasittavaksi. Kun olin päässyt kotiin, olin mennyt kuoppakalliolle ja juossut siellä edestakaisin ja huutanut suoraa huutoa. Siihen aikaan lapset saivat näkyä mutteivät kuulua ja ilmeisesti olin osannut käyttäytyä asiallisesti kylässä. Patoutuma purkautui niin, etten itse muista juoksemisesta mitään. Äitini kertoi siitä myöhemmin ja tarinan kyllä muistan.

Kuorevesi

 

 

 

 

Hallin Jannen raurikko ravaa Kuorreveren jäätä.

Mattilan Sandran hiukset on kammattu toiselle puolen päätä.

Hallin Jannen raurikko oli uljaassa tällingissä.

Mattilan Sandra käveleepi silkkiklänningissä.

Pienestä poijasta Hallin Janne korttia pelaan oppi.

Mustanmäen ahtehessa postista hengen otti.

Janne ja hänen apurinsa jäivät nopeasti kiinni ja rahat saatiin takaisin. Niistä ei siis hyötynyt myöskään Mattilan talon emännöitsijä Aleksandra Erling, jolle Janne oli ostanut kihlat edellisestä, onnistuneesta, varkaudesta saamillaan rahoilla. Janne ja apuri tuomittiin raipparangaistukseen, menettämään oikean kätensä ja lopuksi mestattavaksi ja teilattavaksi. Tuomio muutettiin karkotukseksi Siperiaan. Jannen kohtalo vankikuljetuksen jälkeen on jäänyt epäselväksi. Joko hän olisi elänyt Leppävirralla tai Norjan Vesisaaressa ja myöhemmin Minnesotan Duluthissa, missä olisi hirttotuomiota odotellessaan tehnyt itsemurhan.

Jannen mainetta käytetään edelleen hyväksi. Hänestä on kirjoitettu kirjoja, tehty elokuva ja viimeksi ooppera. Kuoreveden Hallissa on myös ravintola Hallin Janne ja Veljekset Karhumäki antoi lentokoneelleen nimen Hallin Janne, koska olivat paikkakunnalta kotoisin ja perustivat sinne lentokonetehtaan. Siellä on toiminut myös ilmavoimien koelentokeskus. Edelleen keskustaa koristaa komea lentokone, Kake.

Maaninka

 

Kuvassa on vanhaa ja uutta energiateknologiaa. Hetken ajattelin kävellä pellolle, jotta sähköjohdot eivät olisi kuvassa mukana. Sitten katselin heinikon korkeutta ja omia kenkiäni. Tunnustan pelkääväni punkkeja enemmän kuin karhuja tai susia enkä sitten mennyt.Toisaalta nyt voin väittää, että tarkoituksella olen ottanut kuvaan historian eri kerrostumia. Uskoo, ken haluaa.

Maaninkavaara on päässyt kirjallisuuteen saakka. Komeaa seutua. Kun sitten ajoimme Maaningan kautta, jäin miettimään, mitä sana tarkoittaa. Onneksi on hakukoneet. Maaninka tulee saamenkielen sanasta, joka tarkoittaa isoa siikaa. Maaninkavaaralla vesistöjä ei kartan mukaan ole paljon. Miten se on saanut nimensä isolta siialta. Maaninka sen sijaan on hyvin vesistöistä seutua, joten asia ei ihmetytä yhtä paljon.

Johan Henrik Tawast Maaningan Halolan kartanosta on ponnistanut Ruotsin kruununprinssin Kaarle Juhanan ja myöhemmin kuninkaan Kaarle XIV Juhanan adjutantiksi. Tällä kuninkaalla on eri maissa ollut erilaisia nimiä ja järjestysnumeroita. Hän syntyi Ranskassa ja sai nimekseen Jean-Baptiste Jules Berdadotte. Hän toimi Napoleonin marsalkkana ja siksi hänta pyydettiin Ruotsin kruununperilliseksi 1810. Ruotsi halusi parantaa suhteitaan Napoleoniin. Kuninkaaksi hänet kruunattiin 1818. Ruotsissa hänen nimensä oli Karl XIV Johan ja Norjassa, jonka kuningas hän myös oli, Karl III Johan tai suomalaisittain Kaarle III Juhana. Toinen kuuluisuus Maaningalta on Toivo “Topi” Tuomainen, joka on näytellyt elokuvissa Maa on syntinen laulu ja Siunattu hulluus. Ehkä joku muistaa hänet myös televisiosta Mustan Pörssin Topina.

Vuolijoki

 

Paikannimet ovat opettavaisia. Kyltti osoitti Livohkaan. Päätimme olla lähtemättä sinne. Samoin ohitimme Nalkin risteyksen, koska Nalkkiin jääminen ei ollut reissusuunnitelmissa. Risteyksestä Jaalankaan asti on ennätyksellisen monimuotoista päällystevauriota. Kaikki mahdolliset variaatiot; asfaltin katkoksia tien poikki ja pitkittäin, kulumauria, eri kokoisia reikiä asfaltissa, kuoppia, joissa asfaltti oli kuitenkin ehjä, näitä oli sekä keskellä ajorataa että pitkiä pätkiä, joissa toinen pyörä kulki kuopassa ja toinen pyörä paljon ylempänä. Lisäksi edellä lueteltujen yhdistelmiä. Olimme hetken ajatelleet mennä Manamansaloon yöksi. Onneksi jäimme yöpaikkaan ennen tätä tienpätkää, koska tässä joutui ajamaan todella varovasti ja keskittyen. Hyvin nukutun yön jälkeenkin meinasi hermo pettää. Manamansalon maisemat vähän korvasivat vaivannäköä. Tosin tie on tehty samalla logiikalla kuin Judinsalossa. Tie kulkee keskellä saarta eikä rantoja pääse ihailemaan kuin pieninä väläyksinä. Kangasmetsät korvasivat asiaa vähän ja tietysti lossimatka.

Vuolijoella oli menossa kesätapahtuma, jossa oli paljon ja monipuolista ohjelmaa. Keskustelimme sinne menemisestä. Päätimme kuitenkin, että koronan vuoksi emme isoon ihmisjoukkoon mene. Olimmehan käyneet ulkomaillakin. Jotain vastuullisuutta. Oli meillä kertakäyttöhanskoja ja -kasvomaskeja. Niiden käyttäminen ulkoilmatapahtumassa olisi ehkä säikäyttänyt juhlakansaa eikä ihmisten säikyttely kuulu harrastuksiimme. Tapahtumasta pääsimme tosin hivenen nauttimaan, kun vastaamme ajoi pitkä letka vanhoja traktoreita. Riihipihan museon alueella olisi ollut Tonkum-kilpailu. Minulle ihan uusi urheilulaji. Netti kertoo tonkkumin sm-kisoista, joissa heitetään neljän metrin etäisyydeltä lypsykoneen nännikumeja maitotonkkaan. Itsessään helppo laji. Vaikeus syntyy siitä, että tonkan suu on aika pieni. Urheilukilpailuja seuraan hyvin varovaisesti. Tämän lajin yleisöksi olisin mielelläni mennyt. Paikallista taidetta löytyi keskustasta. Veikkaan, että ihan laillinen graffitiseinä.

Kemijärven maalaiskunta

 

Täällä näki vielä variksentallaamia kuusia. Tykkylumen alueella kuuset ovat kehittäneet systeemin, jolla lumi ei tartu oksiin samalla tavalla kuin etelän kuusiin. Niiden oksat ovat lyhyitä ja vain vähän ulkonevia. Ne näyttävät vähän surkeilta. Eläminen on kuitenkin tärkeämpää kuin ulkonäkö ja reissukaverin mielestä juuri ne ovat sitä aidointa Lappia. Myös etelämpänä lunta voi sataa niin paljon, että se katkoo puita. Tämän havaitsin omalla metsäpalstallani. Siinä ei ole kyse kuitenkaan tykystä. Tykkylumi painaa paljon enemmän kuin tavallinen lumi, koska se on suurelta osalta jäätä. Sitä muodostuu joko huurteesta, joka jäätyy oksiin kiinni tai nuoskalumesta, kun tuulennopeus on 3-6 metriä sekunnissa. Hiljaisemmalla tuulella tavaraa ei kerry yhtä paljon ja kovempi tuuli karistaa jo syntynyttä tykkyä alas.

Teimme havaintoja myös kahviloiden, baarien, ravintoloiden ja hotellien varautumisesta koronan leviämisen estämiseen. Lepikon torppa oli ainoa paikka, jossa tarjoilijalla oli kasvomaski. Hiljaisen kansan niittykahvila taas oli ainoa paikka, jossa oli otettu huomioon myös se, että jätevedessä on koronavirusta. Siellä ohjeistettiin laittamaan wc-istuimen kansi alas, jotta mahdolliset virukset eivät pääse ilmaan, kun wc vedetään. Tässä kohtaa myös THL on vähän laiminlyönyt informaatiota. Ehkä yritettiin välttää informaatioähkyä ja keskityttiin tärkeimpään eli käsien pesuun ja yskimishygieniaan. Toisaalta nyt olisi ollut tilaisuus siihen, ettei eri sukupuolten tarvitsisi kinata siitä, pitääkö wc-pytyn rengas laskea alas vai nostaa ylös käynnin jälkeen. Voitaisiin ohjeistaa, että kaikki laskevat kannen alas ja seuraava kävijä nostaa sitten vain kannen tai enemmän ylös ja saa päättää sen ihan itse. Nyt, kun yhä enemmän on kaikille sukupuolille tarkoitettuja vessoja, asiasta tullee keskustelua ainakin netin eri foorumeilla.

Kemijärven kunta muutettiin Kemijärven maalaiskunnaksi 1957. Sen jälkeen yksikään kunta ei ole Suomessa saanut maalaiskunta määritettä nimeensä. Ajan myötä maalaiskunnat ovat hävinneet kuntaluettelosta joko kuntaliitosten tai nimenmuutosten myötä.Paikat toki ovat säilyneet.