Oulainen

 

Reitti pohjoiseen kulkee usein tätä kautta. Siksi meille on muodostunut vakiopaikka välipalalle ja tankkaukselle. Muuten emme ole juurikaan Oulaisiin tutustuneet. Siellähän on vaikka mitä. Käyntiämme seuraavina päivinä olivat Wanhan Woiman päivät. Niillä saattoi tutustua vanhoihin voimakoneisiin. Puintinäytöstä olisi voinut seurata. Muistan lapsuudestani ennen kuin meille asti vedettiin sähköt, että meillä oli jokin kone, joka pyöritti puimakonetta. Viljakuormat ahdettiin puimalaan ja sitten puitiin monta päivää. Muistan voimakoneesta suuren jäähdytysvesisäiliön. Erään kerran äiti oli keksinyt, että siellä oli kuumaa vettä ja myrskylyhdyn valossa kävi pesemässä pyykit. Isä heräsi ja huomasi, että puimalalla paloi tuli. Hänelle tuli kiire, koska ensimmäinen ajatus hänellä oli, että puimala oli syttynyt palamaan. Myöhemmin, kun sähköt saatiin, voitiin viljakuorma ajaa puimakoneen viereen ja käynnistää sähkömoottori ja puida viljat suoraan kuormasta. Ilmeisesti vanha voimakone ei käynnistynyt yhtä helposti kuin sähkömoottori ja hevoskuormat olivat tietysti myös pienempiä kuin traktorikuormat.Syksymmällä on sitten Oulaisten musiikkiviikot, joilla tarjotaan musiikkia klassisesta aina lastenmusiikkiin asti. Ukko-Pekka -veturiin voi käydä tutustumassa ja vaakunastakin tuttua rapua pyydystää ravustajapatsas joen varressa

Oulainenkin on niitä kuntia, joissa haja-asutusalueiden väestö vähenee tai ainakin vanhenee. Kesäkuun valtuuston kokouksessa aloitettiin valmistelut Petäjäskosken ja Jokiraitin koulun Matkanivan yksikön lakkauttamisesta. Lapsimäärät molempien koulujen alueella ovat pudonneet. Se ei tietysti lohduta niitä perheitä, joissa lapsia vielä on.