Hotellissa saimme tavallisen huoneen hinnalla sviitin. Reissukaverille tasaisellakin kävely on hankalaa. Rappuset ovat tuskallinen suoritus ja sviitti oli kolmannessa kerroksessa. Siellä oli mahdollisuus lillua ammeessa. Tiedän ihmisiä, jotka maksavat tästä mahdollisuudesta. Reissukaveri ei edes yrittänyt kiivetä ammeeseen. Minä katselin ammetta hetken ja vaikka seinässä oli kahva, josta olisi voinut ottaa tukea, niin vähän liikaa pelkäsin liukastumista. Hukkaan meni meissä hotellin ystävällisyys. Tulimme hotelliin niin myöhään, että vastaanotto oli kiinni ja huoneen vaihto olisi ollut turhan monimutkaista.
Oripää on pieni kunta sekä pinta-alaltaan että asukasluvultaan. Ensimmäinen maininta asiakirjoissa on vuodelta 1421. Silloin alueella oli viisi Turun piispan lampuotitilaa. Asukasluku kasvoi 1960-luvulle saakka, minkä jälkeen se lähti laskuun. Kuntataloutta on hoidettu maltilla ja viime vuosi oli ylijäämäinen niin kuin muutamat edellisetkin vuodet. Oripään kunta toivottaa sekä uudet kuntalaiset että työntekijät tervetulleiksi tervetuliaislahjalla. Matkailijan on mahdollista tutustua Hartmanin museomökkiin, jonka osti Amerikan palkoista säästämillään rahoilla Ida Hartman. Hän palasi Suomeen ja kutsui asuintoverikseen sisarensa. He testamenttasivat mökin kunnalle, joka on säilyttänyt mökin alkuperäisessä asussa. Sisälle mökkiin emme päässeet. Aurajoki saa alkunsa Oripäästä. Tarina kertoo, että joki sai alkunsa, kun Jättiläinen kynti härillä, jotka kiiliäisen pistosta pillastuivat ja karkasivat etelään aura perässään. Härkien kyntämässä vaossa alkoi virrata Aurajoki. Aurajoentietä ajaessa ja jokiuomaa katsellessa vakuuttuu kyllä tarinan todenperäisyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti