Reissukaveri huokasi vähän ennen kuin käännyttiin Västanfjärdiin, että tällä reissupätkällä onkin saatu ajaa kohtuullisen hyvillä teillä. Tänne ajaessa ne sitten loppuivat. Samoin vapaan meren välkkeitä sai ihailla vain lahtien poukamissa. Isommat alueet olivat harmaan, sulavan jään peittämiä. Matkan aikana on vastaan tullut muutamia venetrailereita vetäviä autoja. Veneilykausi on selvästi alkamassa. Tämä upea aluskin päässee kohta aavoille vapaille vesille. Tuollaisella kelpaisi ajella Öröön tai vaikka Bengtskärin saakka ja ankkuroida jonkin luodon kupeeseen yöksi. Sitä eivät pienet myrskytkään pelästyttäisi.
Matkailusivuilla mainostetaan Västanfjärdin kohdalla “hiljaisuutta ja rauhaa kyläteillä ja merellä”. Rauhallisesti piti ajella, se on totta. Vastaantulijoitakaan ei juuri ollut, ohittajia ei lainkaan. Jarlsgårdin jatulintarhaan pääsee polkua pitkin tieltä eikä tarvitse kävellä kuin kilometrin verran. Jatulintarhoja on eri puolella Suomen rannikoita eikä niiden tarkoitusta ole oikein pystytty selvittämään. Niistä on erilaisia teorioita. Ne ovat voineet merkitä kalastusalueiden rajoja tai niitä on käytetty hedelmällisyysriiteissä. Joka tapauksessa keskiaikaisissa kirkoissa niitä on maalattu seiniin ehkä torjumaan pahaa. Vanhimpien arvellaan olevan pronssikaudelta, suurin osa on historialliselta ajalta. Västanfjärdin jatulintarha on perimätiedon mukaan kansakoulun oppilaiden tekemä 1910. Lapsena teimme koulun kentälle vastaavan pakkaamalla lumeen spiraalipolun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti