Taalintehdas oli Dragsfjärdin kuntakeskus aikoinaan. Vieläkin siellä voi tutustua varhaiseen rautaruukkitoimintaan ruukkimuseossa. Tehdas perustettiin 1686 ja se jatkoi toimintaansa aina tälle vuosituhannelle saakka. Ennen vanhaan kierrätys osattiin ihan luonnostaan. Raudan valmistuksen sivutuotteena syntyy kuonaa. Taalintehtaalla siitä valmistettiin tiiliä, joita voi nähdä edelleen taajaman rakennuksissa. Nyt aletaan taas opetella käyttämään teollisuuden sivuvirtoja hyödyksi, jotta kaatopaikoille ei tarvitsisi viedä niin paljon tavaraa. Björkbodassa on lukkomuseo.
Kuvan tyylisiä aitoja näkee siellä täällä. Tässä sitä pääsi kuvaamaan läheltä. Aidan takana on vanhoja rakennuksia. Kesäaikaan siellä voisi viihtyä pitempäänkin tutkimassa entistä rakennustekniikkaa.
Reissukaveri katseli maisemia kalastajan silmin. Hauille kutukatiskoita olisi voinut laittaa useampaankin paikkaan ja kesällä ruovikon reunoja oli uistinkalastukseen viljalti. Eipä ihme, että Dragsfjärdin pitäjänruoaksi on valittu hauki kananmunakastikkeessa.
Ehkä kuuluisin Dragsfjärdiläinen on Amos Anderson, joka osti kunnasta Söderlångvikin kartanon. Siihen voi tutustua kesäaikaan. Silloin kartanon kahvilassa on esillä Jan-Erik Andersonin näyttely Liekki. Kahvilan äitienpäivälounaan ruokalista on todella herkullisen näköinen; viininlehtikääryleitä, libanonilaista sitruunakanaa ja jälkiruuaksi Söderlångvikin omaa omenamantelikakkua. Vähänkö alkaa tuntua, että tehtiin Kemiönsaaren matka vähän liian aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti