Lossimatkat ovat aina elämys. Siihen aikaan, kun vesistöt yhdistivät eivätkä erottaneet, kunnankin oli luontevaa olla Halikonlahden molemmilla rannoilla. Mantereen puolella on Kokkilan kylä, jossa on Meri-Halikon koulu. Kylässä aikanaan toimineet pankki, terveysasema, posti ja kaupat ovat sen sijaan muuttaneet muualla. Kun tulimme rantaan, aloin tutkia löytyykö netistä lossin aikataulua. Samalla huomasin, että lossi tulee kohti rantaa. Tuskin joutuisimme odottamaan kovin pitkää aikaa Kokkilan lossin lähtöä, joten en viitsinyt etsiä aikataulua. Turhaa se olisikin ollut. Heti, kun pääsimme lossiin, se lähti liikkeelle. Mietimme reissukaverin kanssa, olemmeko aiemmin onnistuneet pääsemään vähän kuin taksilossin kyytiin, koska muita kulkijoita ei ollut.
Saaren tai Luodon, niin kuin paikalliset aluetta nimittävät, puolella maisema on kallioista mäntymetsää. Peltojen keskellä saattoi olla kalliosaareke, jossa kasvoi katajaa. Vähän Ahvenanmaan tuntuista maisemaa, myös omenapuuviljelmiä. Vakituista asutusta alueella on ollut myöhäiskeskiajalta saakka. Reissukaverin mielestä talot eivät muistuta muualta Suomesta tuttua rakennuskantaa. Minä kiinnitin huomiota pieniin punaisiin mökkeihin, joista aika monet näyttivät siltä kuin vielä pienempää mökkiä olisi jatkettu molemmista päistä. Mäkitupalaismuseoissa näkee samantyylisiä rakennuksia mutta niissä ne ovat maalaamattomia. Kun selailin kylien historiaa, niin sieltä löytyi vaikka mitä: maatalousoppilaitos, meijeri, mylly, jotka ovat vuosien saatossa hävinneet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti