Tie Kasnäsiin kiemurteli kapeaa harjannetta pitkin. Merta näkyi milloin vasemmalta, milloin oikealta puolelta. Upea elämys oli Lövön sillan ylitys. Toisaalta pelotti, koska oli niin korkealla, toisaalta teki mieli pysähdyttää kottero ja jäädä katselemaan välkkyvää merta. Sillan korkeus on 19 metriä mutta tuntuu huikealta. Kasnäsissa oli hyvää aikaa lauttaa odotellessa. Silloin otin kuvan vastarannan kallioista. Rannassa näkyy vielä jäätä. Tarvitaan kunnon vesisade ennen kuin viimeiset lumet ja jäät häviävät. Meri kimalteli auringonpaisteessa kesäisenä. Tuuli tuntui vielä kolealta. Kummityttöni pyöräili täällä viime kesänä ja hän ihastui kallioihin. Hän oli jopa matkan jälkeen katsellut kalliotontteja netistä ja haaveili rakentavansa sellaiselle mökin itselleen. Kaikki hyvät tontit olivat kuulemma Hiittisissä. Houkutteleva ajatus. Ei ehkä se rakentaminen mutta täällä asuminen. Toisaalta koppimoporeissun kannalta on fiksumpaa asua Keski-Suomessa.
Täällä on Suomen ainoa riimukivimuisto viikinkiajasta. Eikä sekään ole edes kokonainen riimukivi vaan ainoastaan sen pala. Riimukiviähän pystytettiin sankarillisten tapahtumien ja sankareiden muistoksi. Viikingit eivät ilmeisesti tehneet mitään sankarillista Suomen rannikoilla tai eivät ainakaan kuolleet sankarillisesti. Rosalan viikinkikylä avataan 9.5. Seuraavan viikonlopun aktiviteettipäivä kerää varmasti paljon väkeä samoin kuin heinäkuun viikinkipäivät ja elokuun muinaistulien yö. Luontopolkuja on joka makuun. Reissukaveri otti sauvatkin mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti