Toistaiseksi ainoa paikka, missä koppimopon vauhti ylämäessä hyytyy enemmän kuin Vaarunvuoressa on Eräjärvellä. Kuvan taideteoksilta Kuhmalahteen päin on lyhyt, jyrkkä mäki, jossa vauhti putosi alle 20 kilometriin tunnissa. Eräpyhälle oli hyvät opasteet. Siellä on kivirakennelma, joka on saanut nimekseen Nunnankirkko. Seudulla on ollut Satakunnan ja Hämeen eräalueiden raja. Nykyisin Eräjärvi on suosittua kesämökkiseutua. Väkiluku kaksinkertaistuu kesäaikaan. Kauniita maisemia täällä riittää. Koivukujia olemme nähneet useitakin. Täällä näimme ensimmäisen kerran mäntykujan. Isoja mäntyjä tien varressa jonossa. Todella poikkeuksellinen näky. Tien laidassa on myös vanha tiilinen tehdasrakennus. Joskus olemme ajaneet tietä, joka kulkee Rönnin tanssilavan ohi. Siellä on tanssittu vuodesta 1949. Tänä kesänäkin tanssittiin, tosin koronan vuoksi vähän väljemmin.
Kivennavan pakolaisia sijoitettiin myös tänne. Äitini kertoi minulle, että siinä vaiheessa, kun he olivat saaneet kylmän tilan hän sanoi isälle: “Koska oppikoulu on kävelymatkan päässä, niin koulutetaanhan me lapset”. Eräjärveltä ei oppikouluun olisi päässyt kävelemällä. Mikähän minun kohtaloni olisi ollut ilman koulutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti