Kerroin eräälle yrittäjälle sulakeseikkailuista ja sen seurauksena hän päätti liittyä sponsoreihin. Nyt meillä on kattava vallikoima koppimopon sulakkeita ja varavirtalähde niin ei tarvitse kepsiä laittaa tupakansytyttimeen. Siellä voi olla jotain muutakin häikkää, jota ei kannata herättää. Lisäksi mukaan tuli suklaata, muuta namia ja vissyä niin paljon, että niitä riittää seuraaviinkin reissuihin.
Pielisensuu itsenäistyi 1915 ja naapurissa olevan kaupungin ansiosta se kasvoi niin paljon, että se liitettiin Joensuuhun 1954. Karsikon kylä on saanut nimensä vainajien muistometsästä “karsikosta”, joka oli alueella. Karsikossa on uimaranta, jossa on syytä olla varovainen, sillä Pielisjoen virtaus on vaarallinen myös uimarannan kohdalla. Pielisjokeen Karsikossa laskevaa Iiksenjokea mainostetaan melontaan soveltuvaksi. Höytiäisen kanavaa ei rakennettu vesiliikenteen edistämiseksi vaan siitä tuli Höytiäisen ainoa lasku-uoma, kun vähän hallitsematon järvenlasku jätti luonnollisen lasku-uoman, Viinijoen, kuiville. Kanavaa kaivettiin 1854-1859 ja työ oli valmistumaisillaan, kun vesimassat kaivoivat kunnon uoman Pyhäselkään. Kun vedet olivat huuhtoneet irtomaan mennessään, ne paljastivat kalliokynnyksen eikä Höytiäinen kuivunut kokonaan. Sen pinta laski 9,5 metriä. Irronneet maat kulkeutuivat kanavan suistoon ja sinne muodostui matalikko, joka on nykyisin lintualuetta. Järvenlaskun tarkoituksena oli saaada lisää viljelymaata. Koska urakka oli iso, sitä varten perustettiin yhtiö tai yhtymä, joka toimi siihen asti, että kuivatetut alueet oli saatu jaetuiksi. Haittoihin ei juurikaan kiinnitetty huomiota 1800-luvulla. Järven kalakanta ja kalansaaliit tietysti pienenivät, kun sen tilavuus pieneni. Ylitimme kanavan. Se on juuri sellainen kuin kartasta voi päätellä. Kuvaan valikoitui kuitenkin upeaa meluvalliin rakennettua kivireliefiä vähän Höytiäisen kanavasta itään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti