Jossain Tyrvään tienoilla ohitimme lujaa polkevan pyöräilijän, jolla oli kauas näkyvä keltainen paita. Hän ajoi niin kovaa, että ohi päästäkseni jouduin ajamaan ylinopeutta. Vähän ennen Vammalaa sitten näimme samanlaisia pyöräilijöitä parikin noin parin sadan metrin päässä toisistaan ajavaa ryhmää. Niissä oli yhteensä varmaan kolmisenkymmentä polkijaa. Niiden perässä ajoi pakettiauto, jonka perässä oli iso kyltti. Siinä kerrottiin, että edessä on pyöräilijöitä ja kehotettiin varovaisuuteen. En ajanut kovin lähelle pakettiautoa, jotta kiireisemmillä autoilijoilla oli sopivasti tilaa meidän ja pakettiauton välissä kytätä ohituspaikkaa. Olimme niin lähellä Vammalaa, ettei ollut mitään mieltä lähteä ohittamaan kahta ryhmää. Muitakin pyöräilijöitä oli kohtuullisen paljon liikkeellä. Keli oli mitä mainioin. Sähköpyörät ovat kova vastus kotterolle.
Hämeenlinna on nettisivuillaan kertonut valtuuston kokouspaikan. Se on hyvin ystävällistä. Tosin johtunee siitä, että valtuusto kokoontuu vanhassa raatihuoneessa ja kaupungintalo on paljon tylsemmän näköinen siinä vieressä. Hämeenlinnan vanhassa kaupungissa on säilytetty mukulakivikadut kiitettävästi. Olen 70-luvulta asti ollut mukulakivien kestävyyden ihailija. Tosin niin kuin mummovainaani sanoi, “ei niin suurta hyvää, ettei pientä pahaa”, ne täristävät aivan sietämättömästi. Reissukaveri oli sitä mieltä, että keskustaan ei sitten enää mennä minkään tekosyyn nojalla.
Hämeenlinnassa on vaikka mitä nähtävää. Lasten kanssa on joskus aikanaan käyty Hämeen linnassa. Taidemuseo, Museo Militaria, Vankila, Palanderin talo ja vaikka mitä muuta. Hämeenlinna on myös kuuluuisien muusikoiden synnyinkaupunki. Irwin Goodmanille on omistettu kauppakeskus ja Sibelius on saanut ihan oman kadun ja puiston.
Vaikka olenkin pienviljelijän tytär en tiedä nykymaataloudesta mitään. Villiyrtit ovat tätä nykyä kovassa huudossa. Voikukkien siemenet näyttivät olevan korjuukunnossa. Teiden varsilla oli hehtaarikaupalla voikukkapeltoja. Yhdessä kohtaa niitä oli jo niitetty. Hahtuvapallot peittivät vihreän lähes näkyvistä. Naapurilta voisi kysyä niiden hyötykäytöstä. Hän on jättänyt kadun varteen voikukat kehittymään siemenvaiheeseen saakka vaikka muuten piha on kyllä leikattu.
Arrakoski oli matkamme varrella. Asiasta tiedottavaan kylttiin oli joku humoristi lisännyt alkuun D-kirjaimen. Vähän eri fontti mutta väri hyvin sama. H-kirjain on nyt sitten kierretty. Kirjaimista isompi osuus kuin kunnista on nyt takanapäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti