Minä olen aina
ollut hidas ajattelemaan ja vielä hitaampi toimimaan. Siitä on
joskus etua. Jos olisin ehtinyt ajatella mitään siinä vaiheessa,
kun minut ohjattiin ajamaan koppimopo tuonne ylös hyllylle, olisin
varmaan hyytynyt ja yrittänyt kääntyä takaisin tai jättänyt
vekottimen siihen ja juossut karkuun. Suomalaisen kansakoulun
käyneenä vain tottelin. Jälkikäteen olin puoli tuntia shokissa
kokemuksesta ja sitten loppumatkan kaksi tuntia kauhusta tönkkönä,
kun oivalsin, että minun täytyy ajaa se myös pois sieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti