Brändö

Siltatyömaa esti sujuvan etenemisen 222-tieltä Vahtoon ja yhtäkkiä huomasin ketselevani noin sadan auton jonoa ajamassa 9-moottoritiellä Turusta Tampereellepäin ja takana jono autoja, jotka halusivat joukkoon mukaan, kasvoi peilin kantamattomiin muutamassa sekunnissa. Silloin ei tarvittu pitkää rakoa, kun kiilasin väliin. Onneksi siinä jonossa ei tarvinnut olla montaakaan kymmentä metriä, mutta kyllä pari kilometriä meni siitä sydämentykytyksestä toipumiseen. Saariston rengastielle päästyämme veikkasimme, ettemme enää pysty eksymään reitiltä ja hyvin tuntui olevan aikaa kilometreihin nähden. Ja sitten tuli lossi. Meidän tuurillamme sinne juuri ajoi autoja ja me pääsimme lossiin suurin piirtein odottamatta ja kuinka ollakaan lossi lähti muutaman minuutin kuluttua. Vuosnaisissa pääsimme lauttaa vartin odottelun jälkeen.

Lautalta ajettiin punaista asfalttiatietä hissun kissun ja ihailin kallioita ja katajia. Reissukaveri kommentoi maisemia: “Täällähän ei ole mitään nähtävää, vain ahdistavia kallioita ja katajapuskia”. Brändön kunnantalo on Åvassa. Eläkelahjaksi saamani loistava karttakirja ei sisällä ihan pienten paikkojen katukarttoja, siksi olin etukäteen internetin kartoista katsonut, että oikealle kääntyy tie ja hieman mutkikasta tietä ajellaan ja siellä se sitten on. Yhtäkkiä on kyltti Åva by ja tie vasemmalle. Tässä iässä on muisti niin harva kuin ladon ovi ja kyltti, jossa selkeästi luki Åva by osoitti vasemmalle. Siispä luotamme kylttiin, ei muistiin ja käännymme kohti Åvaa. Tie oli asfaltoitu ja niin kapea, että vastaantulijaa joutuisi väistämään nurmikolle. Onneksi ojat eivät näyttäneet syviltä. Ainoa vastaantulija tuli talon kohdalla, jonka navetan/ulkorakennuksen pihan kautta pääsin väistämään. Vastaantulijalla ei ollut samaa etua omalla puolellaan tietä. Seuraavaksi tuli sitten risteys ja leveämmän tien toisella puolella oli kyltti kommunkansli. Muisti toimi kerrankin niin kuin piti, siihen ei vaan uskaltanut luottaa. Nyt päästiin punaiselle hiekkatielle ja se meni lähes talon pihaan, kapeni edelleen, jolloin uusi epäilys heräsi. Miten ihmeessä olin näin lyhyellä matkalla jo onnistunut eksymään. Onhan minulla harhaan ajosta runsaasti kokemusta mutta silti. Ystävällinen åvalainen sammutti ruohonleikkurinsa ja kehotti ajamaan eteenpäin ja sieltähän se löytyi, vaakuna ja kaikkea.