Luhanka

 

Täältähän koko idea on lähtöisin. Oli mukavaa pysähtyä ottamaan kuvaa ja muistelemaan sitä kaukaisen historian hetkeä, kun päätös koppimoporeissusta syntyi. Elämäni ensimmäisen koppimopon näin kunnantalon vasemmalla puolella olevalla parkkipaikalla. Koska Loviisassa ja Strömforsin ruukilla kului aikaa, tänne saavuttiin aika myöhään. Onneksi kunnantalon pääty oli valaistu. Oli reissukaverilla toki taskulamppuja mukana. Niillä olisi saatu ainakin vaakuna näkymään kuvassa.

Luhanka on Manner-Suomen pienen kunta ja vielä elinvoimainen. Vanheneva väestö ja väkiluvun pieneneminen eivät ennusta mitenkään ruusuista tulevaisuutta kuntataloudelle. Viime vuoden tilinpäätös osoitti silti ylijäämää. Ongelmiakin on. Osa valtuutetuista oli sitä mieltä, ettei kaikille tilivelvollisille pitäisi myöntää vastuuvapautta. Kunnanjohtajan toiminta tuulivoimapuiston suunnittelussa sai kovaa kritiikkiä. Hän kun on sekä tuulivoimapuistoa suunnittelevan yrityksen  hallituksessa että omistaa maata alueella, jolle tuulivoimapuistoa suunnitellaan. Toimelias mies, täytyy ihailla. Tuulipuistoa tosin vastustetaan muistakin syistä. Kesäasukkaita ei liene kuultu, ainakaan riittävästi. Toisaalta ilman kiinteistöveroja jatko itsenäisenä kuntana on uhattuna.

Sponsoridieseliä on vielä jäljellä. Alkumatka Lumijoelle voidaan ajella lopuilla. Tehokkuuteen pyrittiinkin. Saldoksi tuli viisi nykyistä kuntaa ja viisi entistä. Kiitokset sponsorille.

Ruotsinpyhtää

 

Turun rauhan raja 1743 jakoi Pyhtään pitäjän kahtia ja Ruotsille jäänyttä osaa alettiin nimittää Ruotsinpyhtääksi. Aluksi pitäjä oli ruotsiksi Svenska Pyttis mutta 1817 sen nimeksi otettiin Strömfors. Samanniminen ruukki oli perustettu paikalle jo 1744. Nykyään alue on Museoviraston suojeluksessa ja sen rakennuksiin suunnitellaan hyvinvointi- ja luontomatkailun keskusta. Kuva on entisestä konttorirakennuksesta, jossa toimii nykyään hotelli ja ravintola. Alueella oli taidenäyttelyjä ja lukuisia kahviloita ja myyntipaikkoja sekä uudelle että kierrätettävälle tavaralle. Reissukaveri katseli paria paikkaa muttei löytänyt kokoelmiinsa sopivaa puukkoa. Itse alue on yksi parhaiten säilyneitä ruukkiyhdyskuntia ja siinäkin on ihailemista. Taidetta sai ihailla pihapiirissä ja gallerioissa. Parhaillaan oli menossa Strömforsin ruukin biennaale. Alkukuusta oli ohjelmallisia päiviä, jolloin saattoi osallistua opastetuille kierroksille ruukin alueella ja perehtyä raudan taontaan. Toki silloin näkee enemmän, kun opas ohjaa katsetta. Ihan itsekseenkin voi ihmetellä teoksia.

Syksy alkaa näkyä myös linnustossa. Suuri hanhilauma oli ruokailemassa pellolla. Alkukesällä näimme kurkipareja ja tässä kuussa on sitten näkynyt kolmen kurjen ryhmiä. Tällä pätkällä näkyi myös jo isompia kurkiparvia. Muuttomatkan valmistelut ovat käynnissä.

Loviisa

 

Loviisan kaupunki perustettiin linnoituskaupungiksi, kun Hamina jäi rajan taakse. Linnoitus ei kuitenkaan rahapulan vuoksi koskaan valmistunut. Siitä on pätkiä jäljellä ja pari bastionia. Jyhkeitä luomuksia. Kannattaa käydä katsomassa. Asuntomessut olivat jo päättyneet mutta satuimme paikalle Loviisan Wanhat talot tapahtumaan ja torilla oli samaan aikaan antiikkimarkkinat. Vierailukohteita olisi ollut 28 keskustassa ja kyläkohteita toistakymmentä. Kirpputorikylttejä tien varrella vähän päästä. Olisi pitänyt varata lisäpäivä tälle pätkälle, jos olisi aikonut käydä edes joka toisessa.

Loviisan kaupunginvaltuusto kokoontuu Seurahuoneella. Se on kaupungin omistuksessa ja juhlava paikka. Kesäkuun valtuusto hyväksyi valtuustoaloitteen, jonka mukaan ehdotettiin, että asuntomessujen kävijät voivat osallistua arvontaan, jonka palkintona on rakentamaton omakotitontti. Perusteellisen selvityksen jälkeen aloite hyväksyttiin tosin pienin muutoksin. Tonttia ei lahjoiteta vaan se annetaan viideksi vuodeksi vuokralle euron vuosivuokraa vastaan ja, kun tontille on rakennettu omakotitalo, voittaja saa lunastaa sen euron hinnalla. Tästä seuraa veroseuraamuksia, joista kaupunki huolehtii. Jos tontille ei viidessä vuodessa rakenneta, se palautuu kaupungin omistukseen. En olisi osallistunut moisiin arpajaisiin, koska en halua rakentaa Loviisaan. En syrji Loviisaa, koska en halua rakentaa omakotitaloa mihinkään muuallekaan. Tonttia ei voi myydä tai lahjoittaa vaan vasta rakennettu omakotitalo on myytävissä. Liikaa huolta ja murhetta vanhalle ihmiselle. Onneksi en käynyt asuntomessuilla. Ensi kokouksessaan kaupunginhallitus valmistelee valtuustoaloitetta, jonka tarkoituksena on tarjota kaupungin työntekijöille työsuhde-etuna ilmainen käyttöoikeus kaupungin kuntosaleihin. Fyysisestä kunnosta on hyvä pitää huolta. Toivottavasti monet työntekijät tarttuvat tilaisuuteen. Tiedän, etten itse olisi tarttunut, koska kuntosalit ovat mielestäni todella tylsiä. Muutamaa olen kokeillut, ei natsannut.

Pernaja

 

Rautakaudella Pernaja on ollut hämäläisten aluetta. Paikannimet viittaavat metsästykseen ja kalastukseen ja siksi on oletettu, että aluetta käytettiin nautinta-alueena eikä siellä asuttu vakituisesti. Vanhimmat nimet ovat suomenkielisiä. Ruotsinkieliset nimet ovat keskiaikaisia. Pernajan nimi esiintyy asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1352 muodossa Perna ja oletetaan, että se tulee viron kielen lehmusta tarkoittavasta sanasta pärna. Siten myös virolaisvaikutus seutuun on ollut vahva. Kuuluisin Pernajalainen lienee Mikael Agricola. Hänen syntymäkotinsa paikalla on muistokivi, joka siirrettiin näköispatsaan tieltä nykyiselle paikalleen. Näköispatsas haluttiin keskeisemmälle paikalle. Pernajan vaakuna kunnioittaa pitäjän ensimmäistä aatelista sukua. Teit-suku on lähtöisin Skotlannista. Aatelisvaakunassa oli kolme tähteä mutta niistä reunimmaiset korvattiin kunnan vaakunassa aurankärjillä muistuttamaan tavallisen rahvaan merkitystä maataloudessa.

Pernajan kunnan sivut löytyvät vielä netistä. Ilmeisesti ne ovat vanhat sivut. Uudemmat, jotka valmistuivat 2006 on muistettu poistaa. Pernaja oli aikanaan se pitäjä, josta muut lähiseudun kunnat erotettiin vuosien saatossa. Nyt saa ajantasaisilta matkailusivuilta etsiä Pernajaa. Rönnäs ja Lurensin kesäteatteri, jotka ovat Pernajassa, mainitsevat olevansa Loviisassa. Rönnäsissä on mahdollisuus kalastukseen ja melontaan ja läheltä löytyy myös golfrata. Lurensin viime kesän näytelmänä oli Aladdin ja taikalamppu.

Loppi

 

Lopen kuntastrategiassa tavoitteiksi on asetettu taajamien ja kylien elinvoiman vahvistaminen, hyvinvoinnin edistäminen ja suunnitelmallinen kasvu. Edellytyksenä on tasapainoinen talous, joka tarkoittaa sitä, ettei kriisikunnan kriteereistä mikään täyty. Myös asukasluvun kehitys pitäisi saada kääntymään kasvu-uralle. Harrastusmahdollisuuksia Lopella riittää; voi ratsastaa islanninhevosilla, lentää purjelentokoneilla, kokeilla paintballia tai samoilla luonnossa. Myös esteettömiä reittejä on tarjolla. Harrastusmahdollisuuksiin panostaminen on viisautta, koska kunnassa on enemmän kesämökkejä kuin vakituisia asuntoja. Kuuluisissa loppilaisista on valinnan varaa. Sakari Pälsi oli arkeologi, tutkimusmatkailija, kansatieteilijä ja valokuvaaja. Hänen sekä tieteellisten kirjoitustensa että kaunokirjallisuuden teosten luettelo on hengästyttävän pitkä. Romaanihahmoista Fallesmannin Arvo on ehkä tunnetuin. Hän seikkailee ainakin seitsemässä teoksessa ja tv-sarjassa. Myös näytelmiä teosten pohjalta on tehty.

Marskin majan kesäravintola oli suljettu. Sinne ei siis kannattanut poiketa. Keskustasta saatiin teet ja kahvit. Muitakin asiakkaita oli tupa täynnä ja terassilla sateisesta kelistä huolimatta lisää. Erityisesti miesten suosima paikka. Siksi kai reissukaveri sen valitsikin. Aikaisemmilta pätkiltä muistan vieläkin Läyliäisissa näkemämme kukkapellon. Vuosien varrella kukkapeltoja on tullut lisää.

Loimaa

 

Loimaan kaupunki mainostaa itseään maaseutupitäjänä. Tunnetaanhan Loimaa Suomen vilja-aittana. Kaupungin logon alussa on tähkä, jossa on kaksi jyvää ja vihneitä. A-kirjaimet ovat viljasiilojen mallisia ja pyöreä O viittaa palloiluun. Myös Lohjan vaakunassa on tähkä. Siten ei ole ihme, että valtuusto kokoontuu Sarka-museossa. Se on maatalousmuseo, jossa vaihtuvien näyttelyiden aiheina tällä hetkellä ovat ruokakeskustelu, kriisiaikojen ruoka ja pellava. Perusnäyttelyssä Maatalouden aika voi tutustua maatalouden muutokseen ja sen koneellistumiseen. Ajoittain tien päällä ja reunustavilla pelloilla näkee koneita, joiden tarkoitusta ei pientilalla lapsuuden 50-ja 60-luvulla viettäneenä ymmärrä vaikka aurat, hankmot ja leikkuupuimurit kyllä vielä tunnistaa. Tällä hetkellä Sarka-museon konenäyttelyä uudistetaan ja se avautuu ensi keväänä. Onnekas sattuma oli siksi se, että tänä kesällä pääsin tutustumaan entisöityyn Zetoriin. Ajamaan en uskaltautunut vaikka sitäkin mahdollisuutta tarjottiin. Tyydyin matkustamaan kyydissä.

Kesäkuussa Loimaan valtuuston kokouksessa pohdittiin maahanmuuttajien kotouttamisohjelmaa, liikenneturvallisuutta, kaavoitusta ja vieraslajien torjuntaa. Sieppalankadun alueen asemakaava on vahvistettu ennakoitua aiemmin ja siksi kunnallistekniikan rakentamiseen ensi vuodelle varattua määrärahaa siirrettiin tälle vuodelle, jotta rakentamaan päästäisiin mahdollisimman pian.

Jotain suurta tapahtui joko Loimaalla tai sitten oli tapahtumassa Forssassa. Loimaa-Forssa tiellä meidät ohitti vähintään kymmenen kilometriä pitkä henkilöautojen jono. Loimaan liikennevaloista pääsi läpi aina noin 10-11 autoa ja ne pääsivät kohtuullisen sujuvasti ohi, koska vastaantulijoita ei juurikaan ollut. Kunnes yksi autoilija oli sitä mieltä, että ensimmäinen hyvä ohituspaikka ei kelvannut, vaan jäi roikkumaan peräämme. Hänen takaansa yksi ohitti meidät sujuvasti. Seuraava ohituspaikka sitten kelpasi mutta tämä epäröinti oli aiheuttanut sen, että seuraavakin 10 auton letka saavutti meidät ja perässä roikkui sitten kärsimättömiä henkilöautokuskeja. Yritin selata netin tapahtumakalentereita ja seuraavan päivän lehteä mutta ainoa isompi juttu oli mopomiitti Forssassa. Ei oikein selitä yli sadan auton pätkittäistä jonoa.

Somerniemi

 

Tien varsilla on todella paljon auringonkukkapeltoja. Niiden seassa on myös kuvan sinistä kukkaa. Sitä on yksinäänkin isoja peltoaloja. En vaan tiedä, mistä kukasta on kyse. Kuvan perusteella ehkä joku tunnistaa. Yritin selata Otavan Värikasviota mutta kukka ei sattunut silmiin.

Somerniemen kunnallishallinto on alkanut jo 1868. Maaseutupitäjänä sen väkiluku laski 1950-luvulta lähtien ja 1977 kunta liitettiin naapurikuntaan. Siitä asti Somerniemi-seura on toiminut aktiivisesti. Se järjestää toukokuusta syyskuun alkuun kesätoria ja kesän aluksi valitaan vuoden torineuvos. Nähtävyyksinä mainitaan Hiidenlinna ja tanssilava Ämyri. Levo-Patamon järvestä voi tavata punaisia lumpeenkukkia. Mainitsemisen arvoinen on myös tarina risukasasta, joka kasvaa siksi, että paikalla on hirtetty lapsensa tappanut nainen, jonka sielun piru vei mennessään. Koko paikka, Paha risti, on nyt pahan vallassa ja jotta piru ei veisi ohikulkijaa on hänenkin heitettävä paikalle risu. J.G.Vuorenniemen runossa piru pelkää, että risukasa syttyy rovioksi ja siksi jättää kulkijan rauhaan.