Tyrväntö

Tyrvännön keskus on Lepaa, josta olen kuullut juttuja seitsemänkymmenluvulta lähtien. Sukulaismiehen silloinen vaimo oli opiskellut puutarhaopistolla ja kertoi tarinoita opiskeluajoistaan. Lepaa on niin lähellä Hattulaa, että siellä piti käydä kääntymässä. Nykyään siellä on Hämeen ammatti-instituutin toimipisteitä mm. Viini- ja puutarhamyymälä. Reissukaveri ei juo viiniä ja minä ajoin, joten tyydyimme kahviin/teehen ja leivonnaisiin. 

Elokuussa Lepaalla on juhlanäyttely. Kauppapuutarhuriliitto ry täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Näyttely kokoaa puutarha-, viher- ja kiinteistöalan ammattilaisia ja harrastajia. Viime vuonna kävijöitä oli lähes yhdeksän tuhatta. Tänä vuonna odotetaan varmaan vähintään samaa määrää. Silloin mutkaisella ja mäkisellä tiellä on paljon autoja liikenteessä, joten oli ihan hyvä juttu, että kävimme siellä hiljaisempana aikana.

Aina välillä joutuu ajelemaan isoilla teillä ja siellä näkee sitten hienoja autoja. Ohitsemme pyyhälsi Jaguar ja reissukaveri kysyi “muistatko kuka ajoi punaisella Jaguarilla”. Se aiheutti korvamadon. Korvamadoista voi päästä eroon muuttamalla sanoja ja hyräilemällä sävelmää uusilla sanoilla. En tiedä kuinka tepsivä keino se on mutta minua se on toisinaan auttanut. Niin nytkin. Uudet sanat ovat:

Kuka ajaa oranssilla kotterolla.

Raa, raa Rantsun Hellu.

Ei mennyt montaakaan kilometriä, kun korvamato hävisi häiritsemästä.

Hattula

Hattulan nettisivuilta löysin sellaista, mihin en muualla ole törmännyt. Heti päätöksentekolinkin takaa löytyy sivu, jossa on isolla sidonnaisuusilmoitukset. Todella helppoa seurata, mitä sidonnaisuuksia viranhaltijoilla ja valtuutetuilla on. Hatunnoston arvoista avoimuutta Hattulassa.

Hattulan kunnantalokin löytyi helposti. Sinne oli oivalliset opasteet mutta valtuusto kokoontuu Juteinintalossa. Kun olen päättänyt, että kuvaan lähidemokratian ytimen, siihen ei kelpaa virkamiesten työpaikka. Juteinintalolle piti mennä kepsin avustuksella. Todella usein kunnantalojen saaminen samaan kuvaan kotteron kanssa tuottaa harkittuja liikennerikkomuksia. Nytkin väitimme, että ajoimme huoltoajoa. Myös linja-autot olisivat saaneet käyttää kyseistä reittiä mutta niin suuruudenhulluksi en heittäytynyt.

Matkan varrella sain opetusta toisestakin harkitusta liikennerikkomuksesta. Ajoimme yksinumeroisella tiellä, jolla onneksi ei ollut kovin paljon liikennettä. Ohittava auto ajoi monta sataa metriä pientareella edessämme. Tulkitsin viestin ohjeeksi ajaa kotterolla siellä pois oikean liikenteen jaloista. Kyllähän minä niin teenkin, jos vastaan tulee yhtämittaista jonoa ja takana on samanlaista. Olen jopa tunnustanut poliisille niin menetteleväni. Poliisi kertoi, ettei niin saa tehdä. Tunnustus ei onneksi riitä sakotukseen, jos muuta näyttöä ei ole. Eläköön oikeusvaltio. En aja pientareella, jos vastaan tulee harvakseltaan korkeintaan kahden auton jonoja ja takaa tuleva yksittäinen auto joutuu odottamaan ohituspaikkaa alle puolitoista minuuttia. Jos on niin kiire, että tuo hidastaminen

romuttaa todella tärkeitä asioita, niin kannattaa ehkä miettiä elämänsä tärkeysjärjestykset uudelleen. Kiireettömiltä eläkepäiviltä on tietysti hirveän helppo neuvoa enkä voi väittää, että tekisin sitä jotenkin vastentahtoisesti. Kiitos silti liikennerikkomuksen opettajalle.

Tuulos

Suomen ehkä tunnetuin lentokone on Hanssin-Jukka. Tuuloksessa se on hangaarissa ja sitä pääsee katsomaan lähempääkin. Nyt näyttelytila oli kiinni ja jouduin tyytymään lasin läpi otettuun kuvaan. Kone on valmistettu 1935 ja se palveli siviililentokoneena Hollannissa, kunnes lahjoitusvaroilla ruotsalaiset hankkivat sen Suomen ilmavoimille 1940. Se lennettiin loppuun vuoteen 1959 mennessä ja oli jo menossa kierrätykseen mutta sai uuden elämän kahviona. Vuodesta 2015 se on ollut nykyisellä paikallaan. Hanssin Jukan kyljessä on hakaristi, joka on eri puolilta maailmaa tunnettu kuvio jo kivikaudelta ja Suomestakin on löytöjä jo nuoremmalta rautakaudelta. Sen arvellaan symboloivan auringon kehrää, elämän alkulähdettä ja sen ajateltiin suojaavan pahoilta voimilta. Se oli Suomen ilmavoimien konetunnus vuodesta 1918 siihen asti, kunnes Hitler meni ja pilasi hyvän kuvion. 

Hartola

Nyt olemme Hämeen ytimessä. Kunnantalo sijaitsee Kuninkaantiellä, mikä sopii oivallisesti, koska kuningas Kustaa III perusti Hartolan kunnan 1784 ja antoi sille nimeksi kruununprinssin mukaan Gustav Adolfs eli Kustaa Aadolfin pitäjä. Heti 1987 kunnanvaltuusto päätti, että sillä perusteella Hartolaa voi nimittää Suomen ainoaksi kuningaskunnaksi. Ei hassummin hoksattu.

Kunnantalojen etsintä on aina ollut vähintäänkin mielenkiintoista puuhaa. Kepsissä ei ollut Ahvenanmaan karttaa, joten joidenkin kunnantalojen hakeminen oli vähän työlästä, varsinkin aamuyön tunteina, jolloin paikallisista asukkaistakaan ei juuri ole apua. Hartolan kohdalla ei käynyt näin. Kunnantalo löytyi ennen kuin edes alettiin räpeltää kepsiä.

Kunnantalossa on upea vaapuna. Se ei näy kuvassa, koska se on toisella puolella taloa eikä sinne saa mennä kuin jalkaisin tai polkypyörällä. Naapuritalossa on kirjasto, josta poistomyynnissä olevia kirjoja saa todella pilkkahintaan. Viime vuonna Hartola vahvisti laajaan asukaskyselyyn perustuvan kuntastrategian, jossa päätettiin, että kunta jatkaa itsenäisenä sote-uudistuksesta huolimatta. Sitä sotea ei sitten koskaan tullutkaan mutta kunta jatkanee silti itsenäisenä.

Lähiaikojen tapahtumista voi mainita sahdin valmistuksen SM-kilpailut, jotka pidetään Hartolassa 3.8.2019. Tervemenoa.

Juuei

Juu, reissukaveri on voittanut lotossa, jopa parikin kertaa. Ensimmäisellä kerralla 2€ ja toisella peräti 16€. Ne eivät kuitenkaan riittäneet koppimopoon mutta sitten tuli loistava tilaisuus ja nyt sellainen sitten on. Edellinen omistaja nimitti mandariiniksi. Hän suri suunnattomasti, kun joutui luopumaan ajokistaan. Uudenkarkea Mersu ei korvaa sitä tunnetta, mitä koppimopo nuoressa miehessä herätti. Lupasin pitää siitä hyvää huolta ja rakastaa sitä, hiljentää hidasteisiin ja lisätä jäähdytysvettä säännöllisesti.

Ajelin sen juuri kotiin. Näillä helteillä ei viitsi lähteä pitempään reissuun. Kunhan kelit viilenevät edessä on sitten Hartola. 

Tauko

Entisessä mäntysuopamainoksessa mies sanoo hyvin painokkaasti: “Nyt se on loppu.” Ja nainen kysyy: Niin mikä?” No, mainoksessa mäntysuopa mutta reaalitodellisuudessa koppimoporeissu. Mutta ihan samoin kuin mainoksessa lohdutettiin, että mäntysuopaa saa lisää, niin koppimoporeissukin jatkuu. Milloin, onkin sitten jo toinen kysymys. Se riippuu…

a) Jos reissukaveri, joka lottoaa säännöllisesti voittaa tällä kierroksella riittävästi rahaa niin ensi viikolla päästään ostoksille ja sitten jatketaan aika pikaisesti.

b) Olen lähettänyt yhteistyötarjouksia melkein sadalle koppimopoja myyvälle liikkeelle. Kolmannes heistä on vastannut. Kaikki kieltävästi. suurin osa hyvin kannustavasti ja muutama jopa kertoi, että mainosbudjettiin ei ole varattu niin paljon rahaa. Kaksi kolmannesta siis vielä miettii. Joko he saavat myönteisen päätöksen aikaiseksi pikapuoliin, jolloin matka jatkuu tai ensi vuodelle budjetoidaan mainosrahaa ja matka jatkuu ensi vuonna.

c) Eläkeläisten ylivelkaantumisesta on varoiteltu lehtijutuissa viime aikoina. Olen saanut omat velkani siihen malliin, että voin ilman ylivelkaantumisen vaaraa ottaa uutta velkaa helmikuussa 2025 ja sitten ostan heti ihan itse koppimopon ja matka jatkuu.

d) Itse en tätä ja seuraavia vaihtoehtoja keksi mutta todennäköisesti niitäkin on. Saa ehdotella.

Kiitos mopoautoliikkeille kannustavista vastauksista. Kiitos myös kaikille lukijoille. Teitä on ollut mielestäni aika paljon. Käykää toki kurkkaamassa viimeistään lumien sulaessa keväällä 2025 mitä reissulle kuuluu.

Hyvää loppukesää, kauniita syksyjä 2018-2024, iloisia jouluja 2018-2024, onnellista uutta vuotta 2019-2025, railakkaita vappuja 2019-2024 ja kauniita kesiä 2019-2024.

Koppimopoilija ja reissukaveri

Nimismiehen kihara

Kaikkihan tietävät, että polkupyöräilijän pahin vihollinen on ketjupolttaja. Tosin arvelin, että selviäisin ainakin kolmesta ketjupolttajasta mieluummin, edellyttäen, etteivät ne tulisi vastaan yhdessä, kuin näistä sorateiden nimismiehen kiharoista. Ennen vanhaan sitä tapasi isojen ylämäkien juurella. Nyt sitä on jopa ihan tasaisella. Nimismiehen kiharahan ei ole sorateiden luonnollinen ominaisuus. Sitä ei synny ilman autoilijoiden avustusta. Kun autolla ajaa riittävän lujaa, auton jousitus aiheuttaa lievää sutimista ja synnyttää pienen kuopan. Seuraava riittävän lujaa ajava auto vähän syventää kuoppaa jne ja kihara on valmis. Tämä lienee kaikkien tiedossa. Kun kihara on niinkin yleistä, jonkun täytyy pitää siitä. Googlesta ei löytynyt tutkimusta, jolla olisi selvitetty kuinka suuri osuus autoilijoista pitää tästä ominaisuudesta. Tässä olisi liikennepsykologeille väitöskirjan aihe. Onnistuin ajelemaan kilometrin pätkän tietä pitkin, jossa sitä ei ollut. Tien varrella on neljä taloa. Niiden talojen autoilijoista kukaan ei kiharasta pidä.

Olen aloittanut aktiivisen sponsoreiden etsimisen. Koppimoponi on ollut korjaamolla tänä ajokautena jo yli 50 päivää, joten se taitaa olla tiensä päässä. Siellä se on nytkin, ollut jo kolmatta viikkoa. Olen lähettänyt motoliikkeille yhteistyötarjouksen. Sitä luulisi, että kun saa kieltävän vastauksen, pettyisi. Minun ehdotukseni on kuitenkin torjuttu niin kauniisti, että olen suorastaan ilahtunut joistakin vastauksista. Kunpa reissukaveri vihdoinkin voittaisi lotossa, niin lähtisin ostoksille. Toistaiseksi kärjessä ovat Mopoautotalo Tuusulassa ja Kamux Jämsässä. Jos liikkeenne ei ole tarjousta saanut, ole huoletta. Kyllä se vielä tulee.