Perho

 

Perhosta on löytynyt kivikautisia ja rautakautisia esineitä. Vielä keskiajalla Perho oli hämäläisten eräaluetta. Vakinainen asutus tuli Savosta 1500-luvulla. 1601 kadon jälkeen lähes kaikki talot vaihtoivat omistajaa ja 1610 maakirjassa todetaan, että ”Nämä ovat kaikki paenneet Savoon, mistä ovat tulleetkin”. Verot olivat liikaa asukkaille. Veropakolaisuus ei siis ole mitenkään uusi keksintö. Liikevaihtoveron korotusta on hankala kiertää muuten kuin lopettamalla ostamisen. Asukkaat palasivat Perhoon, kun kruunu alensi veroja tuntuvasti. Samaa on turha toivoa ainakaan kulutusverojen kohdalla nykyään. Joskus arveltiin, että 10%:n liikevaihtovero on kipuraja eikä sen yli ole mahdollista missään olosuhteissa mennä. Sekin ennuste oli väärä. Perhon asutus kasvoi nopeammin vasta autonomian aikana. Kunnaksi Perho itsenäistyi 1868. Nykyisin asutus on keskittynyt pääasiassa Perhonjoen ja valtatien varsille. Tunnettuja perholaisia ovat ainakin kuulantyöntäjä Arsi Harju ja mediataiteilija Marita Liulia. Hänen vuorovaikutteisen cd-romin Ambitious Bitch jopa ostin itselleni.

Perhon Kirvesvuoreen on suunnitteilla tuulivoimapuisto. Sen yleisosakaava on valmisteilla ja asiasta järjestetään yleisötilaisuus syyskuussa. Kunnassa on käyty keskustelua tuulivoiman hyödyistä ja haitoista. Hyötyjä painottava puoli on voittanut äänestyksissä. Keskustassa rakennetaan uutta liikuntahallia. Viime vuoden talousarvio oli jo laadittaessa alijäämäinen. Tilinpäätös oli vähemmän alijäämäinen kuin ennakoitiin. Luonnollinen väestönkasvu on viime vuosina kääntynyt väestön vähenemiseksi ja vuonna 2023 syntyi ennätyksellisen vähän perholaisia. Tämän kehityksen katkaisemiseksi kunnassa on aloitettu ”Koti Perhoon” tonttikampanja, jossa voi hankkia edullisesti omakotitontin. Toisessa kampanjassa jaetaan bonuspalkkioita kuntaan muuttajille, kunnan jäsenyyden säilyttäville opiskelijoille ja lapsibonusta syntyville lapsille. Yhdenkään uuden rakennuksen rakentamista ei viime vuonna aloitettu ja muidenkin rakennuslupien määrä jatkoi pudotustaan. Kampanjoille on siis tarvetta. Tulevaisuuskaan ei näytä seesteiseltä. Hyvinvointialueet voivat luopua vuokratiloista ja on riski, että palveluverkkoa supistetaan. Silloin kunnalle jää tyhjää tilaa, jonka ylläpitokustannukset täytyy hoitaa vaikka vuokratuloa ei tule. Korvaavia toimintoja voi olla vaikea löytää.

Tänä kesänä on remontoitu paljon siltoja ja päällystetty ennätysmäärä teitä. Saattoautojen perässä on saanut ajaa samoin kuin uusilla asfalteilla, joista ajoratamerkinnät vielä puuttuvat. Puolikkaiden siltojen kohdalla on odotettu liikennevaloissa useamman kerran. Kun kohtuuhiljaisella tiellä yhtäkkiä tulee 5-10 auton jono vastaan ja sitten taas on hiljaista pitkän aikaa, alkaa epäillä, että odotettavissa on siltatyömaa. Sen jälkeen ei sitten vastaavasti ohittajia ole pitkään aikaan kunnes takaa tulee pieni jononpoikanen. Niitä on hyvä väistää bussipysäkille ja taas saa ajella rauhassa ja ihailla runsaita auringonkukkapeltoja. Ovatkohan ne vain Ukrainan tukemiseksi vai onko niillä myös joku tuotannollinen tavoite.

Pello/Turtola -1949

 

Pellon alueelta on löydetty lehmuksen, jalavan ja tammen siitepölyä. Tosin niiden arvellaan tulleen kaukolentona tuulten mukana. Ilmasto oli 6000-3000 eKr kuitenkin selvästi lämpimämpää kuin mihin vielä on ylletty. Asiakirjoihin Pello pääsi Olaus Magnuksen Pohjoiskalotista tekemässä kartassa vuosilta 1518-1519. Maantieteellisten tutkimusten historiaa on tehty Pellossa, kun Maupertuis kävi mittaamassa yhden asteen suuruisen meridiaanikaaren pituutta maastossa vuosina 1736-1737. Välimatka Tornion kirkon tornista Pellon Kittisvaaralle osoitti, että maapallo on navoiltaan litistynyt. Samalla matkalla ollut apotti Outhier julkaisi retkestä kirjan ja siinä todetaan Pellon olleen hyvinvoivaa ja vaurasta. Turtolan kunta perustettiin 1867. Saksalaisten perusteellisen vierailu jälkeen koko kunta piti jälleenrakentaa. Heiltä jäi, ilmeisesti vahingossa, polttamatta Konttajärven kylä ja joitakin erillisiä rakennuksia. Silloin päätettiin keskustan siirtämisestä Pelloon, jonka väkilukukin oli kasvanut Turtolaa suuremmaksi. Samassa yhteydessä 1949 kunnan nimi muuttui. Jälleenrakennus oli Väylän varressa nopeampaa, koska jopparit eli salakuljettajat kuljettivat joen yli rakennustarvikkeita. Tätä ilmiötä kuvaa Kaj Chydeniuksen säveltämä Joppausooppera. Aikaisemmin vietettiin poikkinaintihäitä mutta ne hiipuivat vähitellen kyläjuhlaksi ja viime kesänä oli enää poikkinaintiajot. Myös Pellossa on huolestuttu hallituksen päätöksestä lopettaa maksuton koulutus, kun opiskelija täyttää 18. Siksi kesäkuussa jätettiin kaksi valtuustoaloitetta maksuttomuuden säilyttämiseksi. Sen taloudelliset vaikutukset todettiin pieniksi. Pellon lukion oppilasmäärä on vähentynyt ja koulun jatkuvuuden varmistamiseksi on etsitty keinoja. Maksuttomuus voisi olla yksi. Kun yhteensä 23 valtuutettua ja varavaltuutettua esittää asiaa, voi olla melko varma, että maksuttomuus hyväksytään, kunhan asia kiertää kunnanhallituksen valmistelun ja lautakuntakäsittelyiden kautta takaisin valtuustoon. Pitänee seurata. Julkisuudessa on kerrottu suunnitelmista nopeusrajoitusten alentamiseksi. Asiaa on aika paljon vastustettu ja siksi siitä on luovuttu. Pellossa ajatellaan toisin, sillä siellä jätettiin valtuustoaloite, että nopeusrajoitus Kantatie 83 teollisuusalueen ja valtatie 21 risteyksen välillä pudotettaisiin 40km/h.

Pellon suuri nimi on Eero Mäntyranta. Hänen museossaan kävimme sisareni kanssa, kun olimme bussimatkalla Lofooteille. Museokaupasta ostin reissukaverille tuliaisiksi poron sarvesta tehdyn puikon, joka on hänellä vieläkin kuksan kahvaan kiinnitettynä. Sillä voi hämmentää kahvia, kun on juhlahetki, jolloin juodaan kotonakin kuksasta. Pohjoisen suuret pojat ovat saaneet omat patsaansa kuntien keskustaan. Muita kuuluisia pellolaisia ovat Timo K. Mukka, Tarja Ylitalo ja Eini. Mukka on saanut reliefin kirjaston seinään ja hänen synnyinkotinsa entisöintiä on suunniteltu. Kirjailijalle on perustettu nimikkoseura.

Luulin, että kesän pahimmat kauhunhetket koin silloin, kun jouduin ajamaan lautan sivuhyllylle Iniössä. Näin sitä ihminen erehtyy. Olen pannut merkille, että polttoainemittari näyttää vähän mitä sattuu. Lapissa olen pitänyt tapana tankata kohtuullisen tiheästi, koska ei voi tietää, missä on seuraava mahdollisuus. Edellisen tankkauspaikan kohdalla perässä ajoi kuitenkin niin paljon autoja ja vastaankin tuli jonoa, etten viitsinyt kääntyä vasemmalle, kun näytti siltä, että dieseliä oli vielä kaksi kolmasosaa. Seuraavan sadan kilometrin jälkeen pitäisi olla vielä ehkä vajaa puolet. Sitten yhtäkkiä mittari alkoi vilkuttaa, että nyt kiireesti tankkaamaan. Todella säikähdin. Reissukaveri stressaa polttoaineen riittävyydestä ja huomauttaa asiasta vajaan sadan kilometrin välein. ”Mitäs minä olen aina sanonut” lausetta joutuisi jatkossa kuuntelemaan ihan kyllästymiseen asti, jos polttoaine loppuisi ennen seuraavaa tankkauspaikkaa. Päästiin toki Pellossa tankille ja syy vilkutukseen paljastui. Jyrkässä ylämäessä mittari ei ihan anna oikeaa kuvaa.

Pelkosenniemi

 

Lappiin on aina niin ihana ajaa; pienet purot, isot joet ja valtaisa Väylä, pienet suolammet, joiden hetteikkö yltää veden päälle niin, että hetteeseen painetusta reiästä on mahdollista pilkkiä ahvenia, ja suuret selät, sekä luomu- että tekojärvet. Porot ovat aina kohokohta. Yksi todella suurisarvinen käveli keskellä tietä. Sen olisi voinut ohittaa ihan kummalta puolelta tahansa ellei se olisi aina välillä tehnyt pieniä siirtymisä milloin oikealle, milloin vasemmalle. Ajoimme sen perässä melko pitkän matkan. Kun vastaan tuli auto, se päätti siirtyä pientareen puolelle ja kadota metsään. Porot käyttäytyvät useimmiten hyvin rauhallisesti. Kahden poron näimme ylittävän tien reipasta ravia. Silloin satoi joten syynä vauhtiin saattoi olla halu päästä metsän suojaan. Muutamia pieniä ryhmiä näimme pelloilla lepäilemäsä tai ruokailemassa. Sen verran aikaisin liikuimme, että ruska ei ollut vielä alkanut. Soiden väri alkoi muuttua kellanruskeaksi ja koivujen lehdissä oli paikoitellen jo keltaista ja ruskeaa. Pelkosenniemen läpi ajaessa on aina etsitty Andy McCoyn patsasta. Nykyinen patsas on pystytetty 2009. Se sai kolauksen auraustraktorista mutta palasi torin laitaan korjattuna ja sen jalusta uusittiin. Yhtenä vuonna levisi aprillipila siitä, että kunta olisi päättänyt purkaa patsaan. Se meni täydestä. Muistini mukaan Andystä oli aiemminkin vähän isompi patsas ja nykyinen patsas oli aiemmin vähän eri paikassa. Vanhemman patsaan tietoja en löytänyt netistä. Reissukaverilla on sama muistikuva. Kukahan tietäisi jotain asiasta.

Pelkosenniemen asukkaista ensimmäiset merkit ovat kivikaudelta. Vuotoksen altaan rakentamisen seurauksena Ahvenjärven kivikautinen asuinpaikka on tuhoutunut. Rantahiekasta paikannettiin enää kahden lieden jäännökset. Alueen pyyntikuoppien rakenne selvitettiin pelastuskaivauksena. Vakituinen asutus sai alkunsa, kun Paavali Pelkonen muutti luvatta Lapin puolelle 1664. Tätä nykyä asukkaita on alle tuhat. Turisteja tulee Pyhätunturille, joka on kuvattuna myös vaakunassa. Kunta mainostaa itseään pienen kylän tunnelmalla suuren luonnon keskellä. Pyhä-Luoston kansallispuistoon voi tutustua vuokratulla pyörällä tai hiihtäen omatoimisesti tai järjestetyllä safarilla. Talvella tietysti lasketellaan ja kesällä on mahdollisuus alamäkipyöräilyyn. Jos ylämäkipyöräily ei viehätä, voi pyörän nostaa taikamatolle ja laskea taas alamäkeä alas. Joskus on väitetty, ettei tällainen olisi liikuntaa mutta mielestäni se kehittää hyvin tasapainoa ja koordinaatiota. Reittejä on helpoista vähän vaativampiin. Tietysti voi vain ihailla maisemia maisemahissistä. Kemijoelle voi sitten lähteä kajakilla tai kumiveneellä.

Kunnantalo, joka on kuvassa, on rakennettu vuonna 1970 ja kunnassa ollaan sitä mieltä, että niin vanhojen rakennusten kohtalo on tulla puretuksi. Kunta tarvitsee kuitenkin tilat ja niitä suunnitellaan samaan rakennukseen, jossa nyt toimii apteekki. Rakennusta on käytetty koulun väistötilana. Uuden koulun valmistuttua rakennus remontoituna tulee toimimaan uutena kunnantalona. Remontin kuluessa on huomattu, että vesikatto vuotaa. Nyt pitää tehdä päätös, miten ja koska katto uusitaan. Asia tulee esille seuraavassa valtuuston kokouksessa. Remonteissa tulee aina vastaan yllättäviä asioita. Kun itse remontoimme reissukaverin omakotitaloa, oletimme, että kantava seinä on viereinen. Minä tein purkutöitä ja remonttimies rakensi uutta. Olin juuri purkanut yläkerran komeron seinät ja ajattelin vielä kumauttaa irti nurkassa olleen pylvään. Onneksi reissukaveri kutsui laittamaan lapsia nukkumaan ja siivoamaan purkujätteet ulos. Jätin pylvään paikalleen. Remonttimies osasi toimia oikein, kun huomasi, että se pylväs kannatti kattoa. Siksi meillä oli yläkerrassa pylväshalli. Asioiden lykkääminen ei aina ole huono ratkaisu.

Ähtävä

 

Ähtävä niin kuin Purmokin itsenäistyivät 1865 kunnallishallintouudistuksen jälkeen Pedersörestä ja liittyivät siihen takaisin reilun sadan vuoden kuluttua 1977. Ähtävässä on aktiivinen kotiseutuyhdistys, Esse Hembygdssällskap. Se oli mukana 1990-luvulla suoritetussa rautakautisen löytöpaikan kaivauksissa. Metallinilmaisimella löydettiin kaksi kohtaa, joista metallin lisäksi löytyi palanutta luuta. Koska maan pinnalla ei ollut tyypillistä röykkiötä, haudat olivat todennäköisesti eräkulttuurin ajalta. Yhdistys omistaa Fornstuganin museoalueen, joka pidetään avoinna kesäsunnuntaisin. Yhdistys järjestää myös kotiseutujuhlia, käsityöläispäiviä, yhteislaulua ja seminaareja. Se palkittiin yhteistyöstään koulujen ja päiväkotien kanssa. Lapsille on järjestetty aikamatkoja. Yhdistyksen tarkoituksena on kerätä vanhoja esineitä ja herättää kiinnostusta kotiseututyöhön. Merkittävin löytö on ruuhen pala, joka on ajoitettu keskiajalle. Yli-Ähtävän kylä sijaitsee Ähtäväjoen varrella ja siellä sijaitsi kunnan keskus. Ähtävässä oli valinnan varaa kuvista; upeita jokimaisemia, viimeisiä kukkivia kukkia tien poskessa ja tämä kiviaita. Kiviaitoja oli myös lähiseuduilla ja siksi päädyimme tähän.

Pedersöre/Pietarsaaren maalaiskunta -1989

 

Pedersöre on Pohjanmaan vanhimpia pitäjiä. Se mainitaan virallisissa asiakirjoissa 1348, jolloin Pedersören pitäjä sai kauppaoikeudet. Pitäjä oli suurimmaksi osaksi ruotsinkielinen niin kuin se on nykyisinkin. Sen suomenkielinen nimi oli vuoteen 1989 Pietarsaaren maalaiskunta. Silloin valtioneuvosto hyväksyi suomenkieliseksi nimeksi Pedersören kunta.

Pedersören valtuusto kuuli kesäkuun kokouksessaan viime vuoden hyvinvointikertomuksen. Siinä esiteltiin tilastotietoja eri tutkimuksista. Move-mittausten tulosten perusteella edellisestä vuodesta on viidesluokkalaisten kunto parantunut mutta kahdeksasluokkalaisten heikentynyt. Koulukiusaamisen kokemus on lisääntynyt, samoin voimakkaasti ahdistuneiden osuus. Sen vuoksi ei ole ihmeellistä, että elämäänsä tyytyväisten lasten osuus on pienentynyt ammatillisessa ja lukiokoulutuksessa. Sen sijaan peruskoululaisten kohdalla tilanne on edellisestä mittauksesta parantunut. Myös ikäihmisten olosuhteista on taulukoita ja kuvioita. Rakentamiseen liittyviä asioita oli esillä enemmänkin. Sansundin asemakaavamuutos hyväksyttiin ja annettiin vastaukset lukuisiin valtuustoaloitteisiin, jotka koskivat rakennuslupia, rakennuskieltopäätöksiä, rakennusoikeutta, ranta-asumista ja rakennusoikeuksien joustavampaa tulkintaa. Kunnassa on lukuisia vaelluspolkuja, joista voi valita: Pitkiä vaelluksia kaipaavalle on 50 km:n Saukonreitti, lyhyempiin tyytyväinen löytää Tornbergistä 1,8 km pitkän pätkän ja Nederpurmossa on valinnanvaraa; merkittyjä reittejä kahdesta kilometristä 19,5 km:iin. Merkittäviä kulttuurikohteita on Pännäisten rautatieasema ja Östensön laamannintalo vuodelta 1778. Eläimistä pitävillä on mahdollisuus pistäytyä välipalalla Vuohikahvila Mannas lilla farmilla.

Meitä on petetty. Komea torni, joka kertoo, että tässä on kunnantalo ja vaikka ties mitä muuta. Sitä mitä muuta olikin ja sitä on kuvassa. Naapuritontilla olisi ollut kunnantalo. Kulttuuritalon kuva saa kelvata toistaiseksi. Ehkä vaihdan sen oikeaan kuvaan, kun tulee asiaa noille seuduille. 

Purmo

 

Purmon hallinnollinen keskusta oli Lillbyn kylässä ja siellä sijaitsee Purmon koulu ja muita palveluita. Purmon asukasluku ei ylittänyt missään vaiheessa kolmea tuhatta ja kuntaliitoksen aikaan se oli jo pudonnut lähelle puoltatoista tuhatta. Kuvaan olen tallentanut pienen joen, jonka rannalle on rakennettu ulkoliikunta-alue. Vähän alenpana on uimaranta ja vierestä lähtee luontopolku. Purmon vaakunassa komeilee ilves. Se seisoo Ilveskivellä, joka on Suomen suurin siirtolohkare. Lohkareen ympärillä olleet ilvekset häädettiin paremmille metsästysmaille jo viime vuosisadan alussa. Yksi niistä jäi kuitenkin kunnan vaakunaan, joka muuttui kuntaliitoksen myötä kotiseutuvaakunaksi.

Muuratsalossa asusteli huhujen mukaan ilves. Yhdellä alkutalven lenkillä tapasimme aika isot jäljet erään lammen rannalla ja lähdimme seuraamaan niitä. Epäilimme vankasti, että nyt saatetaan seurata ilvestä. Niiden jälkien seuraaminen oli ihan hieno kokemus. Kun jäljet yhtyivät ihmisen jalanjälkiin ja poukkoilivat milloin saappaanjälkien päällä milloin alla, suostuimme uskomaan, että ne ehkä olivatkin koiran jälkiä.

Seinäjoen maalaiskunta

 

Seinäjoen maalaiskunnan keskus oli Törnävällä. Törnävän saaressa toimii kesäteatteri ja alueella on upeita maisemia enemmänkin. Veljeni asui 1970-luvulla lähellä Törnävää ja kävelimme myös mielisairaalan alueen seutuvilla. Kerran olin lähdössä käymään hänen luonaan ja lähdin junaan suoraan töistä. Työkaveri kysyi, minne olen lähdössä. Hän ei lainkaan ihmetellyt, kun sanoin, että olen todennut, että työ tässä paikassa on ihan liikaa minun mielenterveydelleni. Työmaakokouksen jälkeen lähden Seinäjoelle. Hänen ilmeensä oli ymmärrystä ja hiljaista myötätuntoa täynnä. Hän näytti jopa siltä, että selitykseni veljeni asuinpaikasta olisi jotenkin keksitty.

Seinäjoen maalaiskunta syntyi samalla, kun siitä erotettiin kauppala vuonna 1930. Kauppala nielaisi maalaiskunnan 1959. Törnävällä on myös Törnävän eli Östermyran kartano, jonka pihapiirissä toimii Etelä-Pohjanmaan museo.