Ilomantsi

“Kuu liukuu esiin

kuin valaistu laiva

kultaisin, käyrin keuloin” (Katri Vala)

Joskus 17-vuotiaana löysin Katri Valan runot ja edelleen muistan tuon runon alun. Katri Vala toimi kansakoulun opettajana Ilomantsissa 1920-luvulla. Hänen kansakoulussaan toimii nyt Katri Vala -kulttuurikeskuksen. Olen käynyt Ilomantsissa opiskelijani ohjauskäynnillä. Reissukaverin naapuriin tuli hänen lapsuudessaan Ilomantsista kesävieraita. Hän muistaa vieläkin leikkineensä samanikäisen tytön kanssa monena kesänä. Nyt tarkoitus oli jättää reissukaveri hotelliin ja lähteä itse kävelemään Pogostan kulttuuripolku. Sateen sattuessa sateessa niin kuin koulun ulkoliikuntapäivät ennen vanhaan toteutettiin. Huomasin kuitenkin hukanneeni jonnekin koppimopon varusteisiin laittamani sateenvarjon ja luovuin pelkurimaisesti suunnitelmasta. Niin ja minulla ei edes ollut toisia kenkiä mukana. Polun varrelta olisin löytänyt myös Kauppatien valtakunnallisestikin merkittävän kulttuurimaiseman, Mustamäen hautausmaan, minne on haudattu 1867-68 nälkään kuolleita, muutaman muun kalmiston ja Raappanan komentokeskuksena heinä-elokuussa 1944 toimineen kappalaisen virka-asunnon. Ne jäivät näkemättä. Katri Valan lisäksi Juice Leskinen on kunnioittanut tuotannossaan Ilomantsia. Hänen Ilomantsi-laulunsa osallistui Euroviisujen karsintoihin 1981 ja sijoittui niissä neljänneksi. “Ilomantsi on Karjalan A, sitä kyllä on syytä mainostaa” ja “Ilomantsi paratiisi on, voittaa, voittaa television” -säkeisiin voi täysin sydämin yhtyä. Ilomantsi on Euroopan Unionin manneralueen itäisin kunta ja Möhkön kylä sen itäisin kylä. Hattuvaarasta lähtee tie EU:n itäisimpään pisteeseen. Rajavyöhykkeestä on rajattu pois alue, jonne saa kulkea ilman erillistä lupaa. Viimeinen pätkä on naruilla eristetty käytävä. Sen idemmäksi ei Eu:ssa maita pitkin pääse. Täällä yhtyvät kaksi eri-ikäistä rajaosuutta. Itäisimmän pisteen rajamerkistä pohjoiseen rajaa ei ole muutettu sitten Stolbovan rauhan 1617, etelään raja on peräisin Moskovan rauhasta 1940. Sotahistoriaan voi perusteellisemmin tutustua Ilomantsin Sotatiellä.

Ilomantsin kunnantalo on näyttävämpi kuin osasin odottaa. Hotellissa ystävällinen vastaanottovirkailija/kokki piirsi oikein kartalle, miten sinne pääsee. Kiitokset hänelle siitä. Ilomantsin kunnan sivuilla päävalikosta löytyy otsikko “Maahanmuuttajapalvelut”. Vastaavaan en ole törmännyt aiemmin. Linkin takana ensimmäisenä on tietoa koronaviruksesta eri kielillä. Toinen minulle uusi asia on murteen käyttö. Sivuilla on linkki “Miunpalvelut”. Se on Pohjois-Karjalan kuntien yhteinen verkkopalvelu, josta löytyvät alueen kuntien sähköiset palvelut. Ei huonompi idea. Kesäkuun kokouksessa Ilomantsin kunnanvaltuusto käsitteli viime vuoden tilinpäätöksen, tarkastuslautakunan arviointikertomuksen ja Rätylän ranta-asemakaavan osittaisen kumoamisen.

Kiihtelysvaara

Olemme reissulla päässeet Vaara-Suomeen. Koppimopolle mäet ovat vähän haastavia ja aina, kun tien päässä näkyi korkea vaara, reissukaveri totesi “mitenkähän tuon päälle pääsee”. Tie polveili pääsääntöisesti kuitenkin vaarojen välillä. Matkan varrella tuli mieleen tuttavani kertomus 70-luvulta, kun hän meni loman jälkeen töihin. Työkaveri kysyi millaiset olivat olleet lomailmat. Tuttavani oli vastannut, että yhtenä päivänä satoi vain vähän. Muina päivinä satoi paljon. Alkumatkasta oli ihan kiva pilvipoutainen keli. Sitten satoi vähän ja sitten satoi paljon. Kuva on otettu parkkipaipaikalta tien varresta. En mennyt ulos. Aikaisemmin luulin, että tuulilasinpyyhkijässä on kaksi nopeutta. Onneksi löysin siitä vielä kolmannen. Muuten en olisi nähnyt kaikin ajoin tietä.

Kiihtelys on 40 oravannahkaa. Voi kuvitella alueen oravatiheyttä, kun se on saanut nimekseen isomman oravannahkojen mitan. Se pienempi on rihma, 20 kappaletta. Se oli hyvä mitta paitsi oravannahoille myös rinkeleille ja lyhteille. Kuntana ollessaan Kiihtelysvaara kehuskeli sillä, että sillä on ihan oma mitta. Sateen vuoksi emme etsineet pikkuvihan aikaisten sissipäälliköiden Erkki Sallisen ja Antti Roivaan muistomerkkejä vaikka alunperin ne olivat kyllä listalla.

Peräseinäjoki

Reissukaveri on jossain päin Suomea valitellut, että kartassa ei ole kyllä näin isoa mäkeä, jota koppimopolla yritämme hiipiä ylös. Pohjanmaalla tilanne on kokonaan toinen. Kartasta voi lukea mäkien sijainnin. Jos junanjälki ja maantie kohtaavat eri tasossa, niin siihen kohtaan on yleensä maantielle rakennettu mäki. Eivätkä nämä mäet ole ollenkaan haastavia koppimopolle.

Matkan varrella oli erilaisissa kehitysvaiheissa olevia pohjalaistaloja. Joitakin, jotka olivat ajan patinoimia ja odottivat jo kiireellisesti korjauksia, toisia, jotka oli hiljattain remontoitu ja myös sellasia, joita entisöitiin parhaillaan.  Pohjalaistalot ovat vaan niin komeita. Tieto siitä, että vain osaa huoneista lämmitettiin talven aikana, ei haittaa yhtään. Tämä yksilö on lajinsa komeimpia edustajia. Taustalla näkyvä navetan pääty on tehty tiilistä, mutta sivuseinät oli tehty kunnon kivilohkareista. Ajoittain rankat kuurot tulivat hyvin nopeasti ja sellainen alkoi antaa ensimmäisiä oireitaan, kun kävelin bussipysäkiltä ottamaan kuvaa. Olin ajatellut ottaa kuvan sellaisesta kulmasta, että komeat kivilohkareet tulisivat mukaan. Kyllähän minä kestän pienen sateen mutta puhelin ei ehkä kestä ja siksi käännyin takaisin koppimopon suuntaan.

Ilmajoki

Tänne ajettiin Koskenkorvan kautta. Houkutus oli suuri käydä paikalliselta tehtaalta kysymässä mahdollisuutta tuotteiden maisteluun niin kuin viinitiloilla maailmassa. Tosin minä en voi maistella, koska ajan ja reissukaveri taas ei maistele alkoholijuomia. Mitäs, jos meille olisi sanottukin, että sopii mainiosti, emmekä sitten olisi maistelleetkaan, joten tyydyimme tutustumaan Koskenkorvan museoon. Koskenkorvan trahteerissa olisi toki ollut mahdollisuus yöpyä ja nauttia kylpylästä, joka on rakennettu vanhaan lampolaan. Sen jätimme tällä kertaa väliin. Ilmajoen muista seitsemästä ihmeestä tutustuimme Jaakko Ilkan ja Nuijasodan muistomerkkeihin ja jokimaisemiin. Nuijasodasta historioitsijat ovat käyneet omia pieniä kirveshippasiaan, joissa hipaisusta ei pidetä. Ilmajoen musiikkijuhlien Hiljaiset perivät maan -oopperan ensi-ilta siirtyi koronan vuoksi ensi vuoteen. Ooppera kertoo Lapuan liikkeen laittomuuksista ja niiden vaikutuksesta kyläyhteisöön. Aihe on mitä ajankohtaisin.

Kunnanvaltuuston kesäkuun kokouksessa käsiteltiin valtuustoaloitteita. Palveluiden suunnitteluun halutaan lisää asiakkaiden osallisuutta ja siksi valmistellaan kuntalaiskohtaamisia, joita voisi olla noin puolen vuoden välein. Niissä virkamiesjohto ja luottamushenkilöt kertoisivat ajankohtaisista asioista kuntalaisille. Päätettiin myös perustaa asiakasraateja varhaiskasvatuksen palveluja suunnittelemaan. Kuntastrategia vuodesta 2021 eteenpäin on myös työn alla. Seniorien ilmainen uimahalli- ja liikunnanohjaus ei saa kannatusta. Se on nykytilanteessa ymmärrettävää. Senioreilla on alennusliput ja toisaalta heidän eläkkeisiinsä ei korona ole vaikuttanut niin kuin muiden ryhmien tuloihin. Valmistelussa on valtuustoaloite viestintäohjeen luomiseksi vihapuheen tunnistamista ja käsittelyä varten.

Ikaalinen

Ikaalisten kunnanvaltuuston kokouspaikkoina on viime aikoina ollut joko Oma Tupa tai Valkoisen Ruusun koulu. Viimeisin kokous oli kysymysmerkin kanssa kokousaikataulussa Omassa Tuvassa mutta pöytäkirjan mukaan se oli Valkoisen Ruusun koululla ja valtuutetut osallistuivat siihen nettiyhteydellä. Missä elokuun kokous on, siitä ei ole tietoa. Siksi blogissa on kaksi kuvaa. Kokous on ehkä jommassa kummassa paikassa tai sitten muualla. Asiasta tiedotetaan ainakin kunnan ilmoitustaululla. Ikaalisten vanha kauppala on viehättävä kokonaisuus, jossa kannattaa kävellä rauhallisesti ja katsella taloja ja istutuksia kiirehtimättä. Sieltä voi bongata mitä ihastuttavampia yksityiskohtia.

Jaala

Kimolan kylä on Iitin puolella. Kimolan kanava on osittain myös Jaalassa. Se on vanha tukinuittokanava, joka oikaisi ns. Kymijoen mutkan ja ohitti Vuolenkosken ja Mankalan voimalaitokset. Uittokanavassa ei ollut sulkuja vaan tukkiniput siirrettiin nosturilla 12 metriä korkean padon alapuolelle. Tukinuitto loppui toistaiseksi 2002. Siinä vaiheessa Vuolenkosken ja Jaalan alueen kotiseutu- ja kyläyhdistykset ehdottivat, että kanava muutettaisiin sulkukanavaksi matkailun tarpeisiin. Aloite toteutettiin ja kahden vuoden rakennustöiden jälkeen tässä kuussa sen pitäisi avautua veneliikenteelle. Ihan vähän menin työmaa-alueelle ottamaan tätä kuvaa. Reissukaverin kanssa ajateltiin seurata risteilymainoksia, sillä kanavassa on 70 m pitkä kalliotunneli ja 12 m korkea sulku on myös melko poikkeuksellinen. Keiteleen kanavan Paatelan sulku on 8 m ja sekin tuntui aika hulppealta.

Mehän alamme kysellä majapaikkaa vasta, kun alkaa väsyttää. Vain kerran olemme ajaneet koko yön, koska majapaikka löytyi vasta aamulla. Nyt olin jo ohittanut yhden paikan, jonka kyltissä roikkui “täynnä”-lappu ja soittanut viiteen paikkaan, jotka kaikki olivat täynnä. Reissukaveri alkoi jo hermostua, kun sitten vastattiin, että kyllä meidän paikka on täynnä, mutta on meillä tuolla Nyystölän kylällä mökkeröinen. Sinne sitten pääsimme, lämmitimme saunan, löylyttelimme, vilvoitellessa ihailimme maisemaa ja mökkeröisessä nukuimme hyvin.

Iitti

Olenhan minä lukenut myrskyn kaatamista puista ja nähnyt niitä lapsuuteni metsissä samoin kuin lehtiuutisia myrskytyhoista, joissa tuttavani asuntovaunu meni tuhannen päreiksi mutta, kun ensimmäisen kerran näkee tielle kaatuneen puun, niin jotenkin puiden huojuntaa alkaa katsella ihan eri tavalla. Puu oli kaatunut tielle jo jonkin aikaa aikaisemmin. Koivu, jonka lehdet eivät olleet vielä alkaneet kuihtua. Eikä latva ollut kuin puolessa välissä omaa kaistaani. Sitä ei tarvinnut väistää edes paljon. Ei mikään läheltä piti tilanne siis. Silti käskin reissukaverin pitää silmällä tien varren puita.

Iitti on myös vanhoja suurpitäjiä, joista on lohkottu kuntia ympäristöön ja nyt se ei ole enää kovin suuri kunta. Iitti arvostaa kyliään ja se näkyy paitsi aktiivisuutena matkareitin varrella olevissa kylissä myös Iitin kunnan sivuilla. Lisäksi se näkyy tien kyltityksissä. Tien varressa on kyllä kyltti, jossa kerrotaan, että Iitin raja on nyt ylitetty, mutta täytyi tietää, että kunnanvaltuuston kokouspaikka on Kausalassa Vanhassa kunnantalossa, koska missään ei ole kylttiä, joka opastaisi Iittiin. Uusi kunnnatalo on tien toisella puolella. Hyvin erityylinen kuin kuvassa oleva talo. Kannattaa käydä sekin katsomassa. Iitin kirkonkylä on valittu tämän vuoden perinnemaisemaksi. Kun kaupallinen ja hallinnollinen keskus on Kausalassa, kirkonkylän vanhoja rakennuksia ei ole ollut tarvetta purkaa ja vuosisatainen perinne näkyy kivinavetoissa, aittarakennuksissa ja taloissa. Taidetta kunnasta löytyy myös. Kirkonkylän kylätalossa päättyi juuri käyntipäivänämme taideseuran vuosinäyttely ja seuraavana päivänä avautui Pirkko Aarion muistonäyttely. Ohi ajavaa ilahdutettiin vanhojen traktorien uusiokäytöllä. Yhden peräkärryyn oli rakennettu Kiva koulu, toisessa oltiin menossa seiväsmatkoille ja kolmannenkin hahmot olivat hyvin tyytyväisen oloisia. Myös ruumiin kulttuuri on tärkeää iittiläisille. 11.7. vietetään Kymi Ring Running Dayta. Silloin voi juosta joko 10 tai 4.5 km:n matkat. Tai ne 200 onnekasta, jotka ovat ilmoittautuneet ajoissa. Poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi osallistujien määrää on tänä vuonna rajoitettu. Toivottavasti rokote saadaan ensi vuoteen mennessä ja kaikki halukkaat pääsevät juoksemaan.

Iitin Tiltu lienee kunnan kuuluisin henkilö. Hiski Salomaa lauloi hänestä. Tiltua kävi kosimassa papin poika Oulusta saakka, mutta Tiltu nai sitten kuitenkin rengin. Kuten muissakin kunnissa, joissa hyödynnetään kuuluisuuksia, myös Iitissä valitaan kaksivuotiskausiksi pr-Tiltu.