Luhanka

 

Täältähän koko idea on lähtöisin. Oli mukavaa pysähtyä ottamaan kuvaa ja muistelemaan sitä kaukaisen historian hetkeä, kun päätös koppimoporeissusta syntyi. Elämäni ensimmäisen koppimopon näin kunnantalon vasemmalla puolella olevalla parkkipaikalla. Koska Loviisassa ja Strömforsin ruukilla kului aikaa, tänne saavuttiin aika myöhään. Onneksi kunnantalon pääty oli valaistu. Oli reissukaverilla toki taskulamppuja mukana. Niillä olisi saatu ainakin vaakuna näkymään kuvassa.

Luhanka on Manner-Suomen pienen kunta ja vielä elinvoimainen. Vanheneva väestö ja väkiluvun pieneneminen eivät ennusta mitenkään ruusuista tulevaisuutta kuntataloudelle. Viime vuoden tilinpäätös osoitti silti ylijäämää. Ongelmiakin on. Osa valtuutetuista oli sitä mieltä, ettei kaikille tilivelvollisille pitäisi myöntää vastuuvapautta. Kunnanjohtajan toiminta tuulivoimapuiston suunnittelussa sai kovaa kritiikkiä. Hän kun on sekä tuulivoimapuistoa suunnittelevan yrityksen  hallituksessa että omistaa maata alueella, jolle tuulivoimapuistoa suunnitellaan. Toimelias mies, täytyy ihailla. Tuulipuistoa tosin vastustetaan muistakin syistä. Kesäasukkaita ei liene kuultu, ainakaan riittävästi. Toisaalta ilman kiinteistöveroja jatko itsenäisenä kuntana on uhattuna.

Sponsoridieseliä on vielä jäljellä. Alkumatka Lumijoelle voidaan ajella lopuilla. Tehokkuuteen pyrittiinkin. Saldoksi tuli viisi nykyistä kuntaa ja viisi entistä. Kiitokset sponsorille.

Ruotsinpyhtää

 

Turun rauhan raja 1743 jakoi Pyhtään pitäjän kahtia ja Ruotsille jäänyttä osaa alettiin nimittää Ruotsinpyhtääksi. Aluksi pitäjä oli ruotsiksi Svenska Pyttis mutta 1817 sen nimeksi otettiin Strömfors. Samanniminen ruukki oli perustettu paikalle jo 1744. Nykyään alue on Museoviraston suojeluksessa ja sen rakennuksiin suunnitellaan hyvinvointi- ja luontomatkailun keskusta. Kuva on entisestä konttorirakennuksesta, jossa toimii nykyään hotelli ja ravintola. Alueella oli taidenäyttelyjä ja lukuisia kahviloita ja myyntipaikkoja sekä uudelle että kierrätettävälle tavaralle. Reissukaveri katseli paria paikkaa muttei löytänyt kokoelmiinsa sopivaa puukkoa. Itse alue on yksi parhaiten säilyneitä ruukkiyhdyskuntia ja siinäkin on ihailemista. Taidetta sai ihailla pihapiirissä ja gallerioissa. Parhaillaan oli menossa Strömforsin ruukin biennaale. Alkukuusta oli ohjelmallisia päiviä, jolloin saattoi osallistua opastetuille kierroksille ruukin alueella ja perehtyä raudan taontaan. Toki silloin näkee enemmän, kun opas ohjaa katsetta. Ihan itsekseenkin voi ihmetellä teoksia.

Syksy alkaa näkyä myös linnustossa. Suuri hanhilauma oli ruokailemassa pellolla. Alkukesällä näimme kurkipareja ja tässä kuussa on sitten näkynyt kolmen kurjen ryhmiä. Tällä pätkällä näkyi myös jo isompia kurkiparvia. Muuttomatkan valmistelut ovat käynnissä.

Loviisa

 

Loviisan kaupunki perustettiin linnoituskaupungiksi, kun Hamina jäi rajan taakse. Linnoitus ei kuitenkaan rahapulan vuoksi koskaan valmistunut. Siitä on pätkiä jäljellä ja pari bastionia. Jyhkeitä luomuksia. Kannattaa käydä katsomassa. Asuntomessut olivat jo päättyneet mutta satuimme paikalle Loviisan Wanhat talot tapahtumaan ja torilla oli samaan aikaan antiikkimarkkinat. Vierailukohteita olisi ollut 28 keskustassa ja kyläkohteita toistakymmentä. Kirpputorikylttejä tien varrella vähän päästä. Olisi pitänyt varata lisäpäivä tälle pätkälle, jos olisi aikonut käydä edes joka toisessa.

Loviisan kaupunginvaltuusto kokoontuu Seurahuoneella. Se on kaupungin omistuksessa ja juhlava paikka. Kesäkuun valtuusto hyväksyi valtuustoaloitteen, jonka mukaan ehdotettiin, että asuntomessujen kävijät voivat osallistua arvontaan, jonka palkintona on rakentamaton omakotitontti. Perusteellisen selvityksen jälkeen aloite hyväksyttiin tosin pienin muutoksin. Tonttia ei lahjoiteta vaan se annetaan viideksi vuodeksi vuokralle euron vuosivuokraa vastaan ja, kun tontille on rakennettu omakotitalo, voittaja saa lunastaa sen euron hinnalla. Tästä seuraa veroseuraamuksia, joista kaupunki huolehtii. Jos tontille ei viidessä vuodessa rakenneta, se palautuu kaupungin omistukseen. En olisi osallistunut moisiin arpajaisiin, koska en halua rakentaa Loviisaan. En syrji Loviisaa, koska en halua rakentaa omakotitaloa mihinkään muuallekaan. Tonttia ei voi myydä tai lahjoittaa vaan vasta rakennettu omakotitalo on myytävissä. Liikaa huolta ja murhetta vanhalle ihmiselle. Onneksi en käynyt asuntomessuilla. Ensi kokouksessaan kaupunginhallitus valmistelee valtuustoaloitetta, jonka tarkoituksena on tarjota kaupungin työntekijöille työsuhde-etuna ilmainen käyttöoikeus kaupungin kuntosaleihin. Fyysisestä kunnosta on hyvä pitää huolta. Toivottavasti monet työntekijät tarttuvat tilaisuuteen. Tiedän, etten itse olisi tarttunut, koska kuntosalit ovat mielestäni todella tylsiä. Muutamaa olen kokeillut, ei natsannut.

Pernaja

 

Rautakaudella Pernaja on ollut hämäläisten aluetta. Paikannimet viittaavat metsästykseen ja kalastukseen ja siksi on oletettu, että aluetta käytettiin nautinta-alueena eikä siellä asuttu vakituisesti. Vanhimmat nimet ovat suomenkielisiä. Ruotsinkieliset nimet ovat keskiaikaisia. Pernajan nimi esiintyy asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1352 muodossa Perna ja oletetaan, että se tulee viron kielen lehmusta tarkoittavasta sanasta pärna. Siten myös virolaisvaikutus seutuun on ollut vahva. Kuuluisin Pernajalainen lienee Mikael Agricola. Hänen syntymäkotinsa paikalla on muistokivi, joka siirrettiin näköispatsaan tieltä nykyiselle paikalleen. Näköispatsas haluttiin keskeisemmälle paikalle. Pernajan vaakuna kunnioittaa pitäjän ensimmäistä aatelista sukua. Teit-suku on lähtöisin Skotlannista. Aatelisvaakunassa oli kolme tähteä mutta niistä reunimmaiset korvattiin kunnan vaakunassa aurankärjillä muistuttamaan tavallisen rahvaan merkitystä maataloudessa.

Pernajan kunnan sivut löytyvät vielä netistä. Ilmeisesti ne ovat vanhat sivut. Uudemmat, jotka valmistuivat 2006 on muistettu poistaa. Pernaja oli aikanaan se pitäjä, josta muut lähiseudun kunnat erotettiin vuosien saatossa. Nyt saa ajantasaisilta matkailusivuilta etsiä Pernajaa. Rönnäs ja Lurensin kesäteatteri, jotka ovat Pernajassa, mainitsevat olevansa Loviisassa. Rönnäsissä on mahdollisuus kalastukseen ja melontaan ja läheltä löytyy myös golfrata. Lurensin viime kesän näytelmänä oli Aladdin ja taikalamppu.

Loppi

 

Lopen kuntastrategiassa tavoitteiksi on asetettu taajamien ja kylien elinvoiman vahvistaminen, hyvinvoinnin edistäminen ja suunnitelmallinen kasvu. Edellytyksenä on tasapainoinen talous, joka tarkoittaa sitä, ettei kriisikunnan kriteereistä mikään täyty. Myös asukasluvun kehitys pitäisi saada kääntymään kasvu-uralle. Harrastusmahdollisuuksia Lopella riittää; voi ratsastaa islanninhevosilla, lentää purjelentokoneilla, kokeilla paintballia tai samoilla luonnossa. Myös esteettömiä reittejä on tarjolla. Harrastusmahdollisuuksiin panostaminen on viisautta, koska kunnassa on enemmän kesämökkejä kuin vakituisia asuntoja. Kuuluisissa loppilaisista on valinnan varaa. Sakari Pälsi oli arkeologi, tutkimusmatkailija, kansatieteilijä ja valokuvaaja. Hänen sekä tieteellisten kirjoitustensa että kaunokirjallisuuden teosten luettelo on hengästyttävän pitkä. Romaanihahmoista Fallesmannin Arvo on ehkä tunnetuin. Hän seikkailee ainakin seitsemässä teoksessa ja tv-sarjassa. Myös näytelmiä teosten pohjalta on tehty.

Marskin majan kesäravintola oli suljettu. Sinne ei siis kannattanut poiketa. Keskustasta saatiin teet ja kahvit. Muitakin asiakkaita oli tupa täynnä ja terassilla sateisesta kelistä huolimatta lisää. Erityisesti miesten suosima paikka. Siksi kai reissukaveri sen valitsikin. Aikaisemmilta pätkiltä muistan vieläkin Läyliäisissa näkemämme kukkapellon. Vuosien varrella kukkapeltoja on tullut lisää.

Loimaa

 

Loimaan kaupunki mainostaa itseään maaseutupitäjänä. Tunnetaanhan Loimaa Suomen vilja-aittana. Kaupungin logon alussa on tähkä, jossa on kaksi jyvää ja vihneitä. A-kirjaimet ovat viljasiilojen mallisia ja pyöreä O viittaa palloiluun. Myös Lohjan vaakunassa on tähkä. Siten ei ole ihme, että valtuusto kokoontuu Sarka-museossa. Se on maatalousmuseo, jossa vaihtuvien näyttelyiden aiheina tällä hetkellä ovat ruokakeskustelu, kriisiaikojen ruoka ja pellava. Perusnäyttelyssä Maatalouden aika voi tutustua maatalouden muutokseen ja sen koneellistumiseen. Ajoittain tien päällä ja reunustavilla pelloilla näkee koneita, joiden tarkoitusta ei pientilalla lapsuuden 50-ja 60-luvulla viettäneenä ymmärrä vaikka aurat, hankmot ja leikkuupuimurit kyllä vielä tunnistaa. Tällä hetkellä Sarka-museon konenäyttelyä uudistetaan ja se avautuu ensi keväänä. Onnekas sattuma oli siksi se, että tänä kesällä pääsin tutustumaan entisöityyn Zetoriin. Ajamaan en uskaltautunut vaikka sitäkin mahdollisuutta tarjottiin. Tyydyin matkustamaan kyydissä.

Kesäkuussa Loimaan valtuuston kokouksessa pohdittiin maahanmuuttajien kotouttamisohjelmaa, liikenneturvallisuutta, kaavoitusta ja vieraslajien torjuntaa. Sieppalankadun alueen asemakaava on vahvistettu ennakoitua aiemmin ja siksi kunnallistekniikan rakentamiseen ensi vuodelle varattua määrärahaa siirrettiin tälle vuodelle, jotta rakentamaan päästäisiin mahdollisimman pian.

Jotain suurta tapahtui joko Loimaalla tai sitten oli tapahtumassa Forssassa. Loimaa-Forssa tiellä meidät ohitti vähintään kymmenen kilometriä pitkä henkilöautojen jono. Loimaan liikennevaloista pääsi läpi aina noin 10-11 autoa ja ne pääsivät kohtuullisen sujuvasti ohi, koska vastaantulijoita ei juurikaan ollut. Kunnes yksi autoilija oli sitä mieltä, että ensimmäinen hyvä ohituspaikka ei kelvannut, vaan jäi roikkumaan peräämme. Hänen takaansa yksi ohitti meidät sujuvasti. Seuraava ohituspaikka sitten kelpasi mutta tämä epäröinti oli aiheuttanut sen, että seuraavakin 10 auton letka saavutti meidät ja perässä roikkui sitten kärsimättömiä henkilöautokuskeja. Yritin selata netin tapahtumakalentereita ja seuraavan päivän lehteä mutta ainoa isompi juttu oli mopomiitti Forssassa. Ei oikein selitä yli sadan auton pätkittäistä jonoa.

Somerniemi

 

Tien varsilla on todella paljon auringonkukkapeltoja. Niiden seassa on myös kuvan sinistä kukkaa. Sitä on yksinäänkin isoja peltoaloja. En vaan tiedä, mistä kukasta on kyse. Kuvan perusteella ehkä joku tunnistaa. Yritin selata Otavan Värikasviota mutta kukka ei sattunut silmiin.

Somerniemen kunnallishallinto on alkanut jo 1868. Maaseutupitäjänä sen väkiluku laski 1950-luvulta lähtien ja 1977 kunta liitettiin naapurikuntaan. Siitä asti Somerniemi-seura on toiminut aktiivisesti. Se järjestää toukokuusta syyskuun alkuun kesätoria ja kesän aluksi valitaan vuoden torineuvos. Nähtävyyksinä mainitaan Hiidenlinna ja tanssilava Ämyri. Levo-Patamon järvestä voi tavata punaisia lumpeenkukkia. Mainitsemisen arvoinen on myös tarina risukasasta, joka kasvaa siksi, että paikalla on hirtetty lapsensa tappanut nainen, jonka sielun piru vei mennessään. Koko paikka, Paha risti, on nyt pahan vallassa ja jotta piru ei veisi ohikulkijaa on hänenkin heitettävä paikalle risu. J.G.Vuorenniemen runossa piru pelkää, että risukasa syttyy rovioksi ja siksi jättää kulkijan rauhaan.

Nummi-Pusula

 

Aikanaan Nummi ja Pusula muodostivat yhteisen kunnan. Kun kummankaan nimi ei kelvannut uudelle kunnalle nimeksi, päädyttiin yhdistelmänimeen. Ei ollenkaan ainoalaatuista Suomessa.

Nyt sitäkään kuntaa ei ole enää olemassakaan. Kyltit ovat kuitenkin muistuttamassa asutuskeskusten nimistä. Identiteetti nummelalaisena tai pusulalaisena ei toki ole uhattuna. Identiteetti kun ei ole kiinni kunnan itsenäisyydestä. Reissukaveri mieltää itsensä edelleen säynätsalolaiseksi ja minä ehkä vähän jämsäläiseksi. Tosin vuosi vuodelta yhä enemmän toisen polven pakolaiseksi. Vaikka ajamme reissua jo kolmatta kesää Jyväskylästä käsin, hän paluumatkalla alkaa ajatella miten Säynätsaloon päästään. Juuriltaan repiminen ei ole nopea prosessi.

Lohjan maalaiskunta/Lohjan kunta

 

Lohjan kunta oli vuosina 1926-1977 Lohjan maalaiskunta ja lyhensi nimensä sitten Lohjan kunnaksi ennen kuin liittyi 1997 Lohjan kaupunkiin. Maalaiskunta syntyi, kun Lohjan keskusta muuttui kauppalaksi. Näinhän on tapahtunut pitkin poikin Suomea. Kunnan vaakuna kelpasi uudeksi kaupungin vaakunaksi. Kaupungin entinen vaakuna masuuneineen ja lohineen jäi historiaan. Vähän mietimme käyntiä Karkalinniemellä, missä on Torholan kalkkikiviluola. Se on Suomen suurin karstiluola. Reissukaverin lonkka vihoitteli ja minä pelkään ahtaita paikkoja. Pelkkä luolan suun katselu ei tuntunut sellaiselta elämykseltä, että soratie olisi kannattanut kärsiä. Luolasukellusta harrastaville varmasti mainio kohde.

Vaikka maalaisosa jätettiin kunnan nimestä pois jo 1970-luvulla, mielestäni ajelimme aika lailla maalaismaiseman halki. Syksy lähestyy, viljaa on alettu jo korjata. Siksi kuva on sänkipellosta. Tällä pätkällä näimme paitsi korjuuta odottavaa viljaa, leikkuupuimureita pelloilla ja yhden ohitimme tielläkin myös jo kynnöspeltoja, jotka joko odottavat syyskylvöjä tai ensi kevättä. Minun lapsuudessani heinä korjattiin vain kerran, kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla. Nyt heinää korjataan kahdesti. Monilla heinäpelloilla oli niitettyä heinää odottamassa jatkokäsitttelyä. Lapsuudessani se tarkoitti rakkoja käsiin, joita tuli heinähangon ja haravan käsittelystä. Nykyisin senkin työn tekevät koneet. Traktorinmunista oli paikoitellen tehty komeita pyramideja.

Lohja

 

Saimme diesel-sponsorin ja siksi täytyy nyt koettaa käyttää polttoaine kustannustehokkaasti. Yritetään saada mahdollisimman paljon nykyisiä ja entisiä kuntia kierrettyä, kun on ilmaiset menovedet. Hyvinkäälle saakka onnistuttiin ajelemaan kohtalaisen hiljaisia teitä mutta Hyvinkäällä ei löydetty sopivia opasteita ja siksi päädyimme 25-tielle, joka oli lauantaipäivästä huolimatta kiusallisen vilkas. Huokaisimme helpotuksesta Lohjalla.

Lohja on vanhoja pitäjiä. Alkukuusta juhlittiin 700-vuotispäiviä. Presidentin tervehdys, juhlapuheita ja huipennuksena rantafestarit. Siellä esiintyivät Lohjan kaupunginorkesteri, paikallinen yhtye Safetybox ja Sanni. Ilman variaattoriremonttia olisimme ehkä ehtineet paikalle. Lohja tunnetaan omenakaupunkina. Sen juuret ovat 1530-luvulla, kun lohjalaiset kateellisina katselivat naapuripitäjän kartanolaisten innostusta omenapuista. Tottit omistivat myös Lohjalla kartanon ja sinne tuotiin omenapuita ja innostus levisi suurkartanoihin ja varakkaisiin rustholleihin ja sitä kautta pienempiin tiloihin ja jopa torppiin. Omenakarnevaalit ovat sitten syyskuun lopulla Lohjan museon ympäristössä. Lapsuuden kodissanikin oli yksi omenapuu. Se kyllä kukki joka kevät mutta teki vain yhden omenan yhtenä vuonna. Silloin veljeni pölytti kukkia voikukalla.

Lohjalla ollaan huolissaan nuorten hyvinvoinnista. Valtuustoaloitteessa ehdotettiin sähköpöytien hankkimista lukiolaisille jotta ennaltaehkäistään tukirankaperäisiä vaivoja. Asia luvattiin muistaa lukion sisätilojen saneerauksen ja uusien kalusteiden hankinnan yhteydessä. Myös nuoremmat pääsevät tekemään ehdotuksia. 5-6-luokkalaiset varttivaltuustolaiset olivat ehdottaneet sisävälitunteja sateisina aikoina. Päätöksessä todettiin, että suositaan ulkovälitunteja, huonolla säällä tästä voidaan poiketa ja sen lisäksi kouluilla voidaan päättää viikoittaisesta sisävälitunnista jolloin on jotain järjestettyä toimintaa esim. lautapelejä tai ohjattua toimintaa liikuntasalissa. Hyvä työasento ja riittävästi liikuntaa pitää myös mielen virkeänä.

Liperi

 

Nosta jalka kaasulta, perhonen ylittää tien (Eeva Kilpi) . Tätä ohjetta on noudatettu parisen viikkoa. Perhosia on näkynyt paljon, keltaisia, lienevätkö kaali- vai sitruunaperhosia, suruvaippoja ja muita. Perhosina talvehtivat ovat kehittyneet ja aikaa myöten varustautuvat talveen. Sehän tulee. Eräs ystäväni on viettänyt elämästään merkittävän osan Liperissä ja käytin häntä hyväkseni tämän kirjoituksen teossa. Hänen mielestään Liperistä pitää ehdottomasti kertoa, että kunta on leivän kunta. Maatalous on ollut siellä keskeinen elinkeinno. Siellä oli myös meijeri, mutta se paloi. Liperiin perustettiin ensimmäinen suomenkielinen lainakirjasto 1845. Sieltä saattoi lainata ”juhlatilaisuuksiin ja joutohetkiin soveliaita ja ylösrakentavia kirjoja”. Tänä päivänä kirjastosta voi luultavasti saada myös vähemmän ylösrakentavia kirjoja. Niitä kannattaa lainata niin kauan kuin kirjastoilla on vielä määrärahoja kirjojen hankintaan. Sen jälkeen, kun muutimme pienempään asuntoon, olen muuttunut kirjaston ahkeraksi käyttäjäksi. Tuskaa oli luopua kaikista rakkaista kirjoista mutta, jos ne olisi ahdettu meidän nykyiseen asuntoomme, emme olisi itse mahtuneet sinne. Kirjaston kirjat eivät vie yhtä paljon tilaa ja ne voi/pitää palauttaa joten ne eivät jää viemään tilaa. Liperiin voi törmätä kirjallisuudessa. Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa tarina alkaa Liperistä. Joen kaupungissa toki yritetään saada porsasta kiinni. Kirjasta on tehty myös elokuva peräti kahteen kertaan ja ooppera. Jos haluaa jotain ajankohtaisempaa, voi mennä Liperin lavalle kuuntelemaan Markku Aroa ja Dieseliä ensi lauantaina.

Täälläkin valtuusto kokoontuu koululla. Kunnantalo ei kestänyt aikaa. Ihmeen paljon kohtuullisen uusista rakennuksista on jouduttu luopumaan sisäilmaongelmien vuoksi. Jossain vaiheessa ilmeisesti unohdettiin miten terveitä taloja rakennetaan. Kaavoitusyhteistyötä jatketaan Joensuun ja sen lähikuntien kanssa. Yleiskaavaa rakennetaan vuoteen 2040 saakka. Liperin viime vuosi oli alijäämäinen ja se merkitsi edellisten vuosien ylijäämän pienenemistä.

Liminka

 

Liminka on tunnettu niityistä. Siksi on luontevaa, että viikateniiton MM-kisat järjestetään juuri täällä. Ne ehtivät olla juuri viikko sitten. Vaikka isäni niitti viikatteella ojien pientareet ja sateisena syksynä jopa viljan, kun traktorilla ei märälle pellolle päässyt, en itse oppinut ikinä niittämään. Viikatetta käytin lähinnä järviruokojen niittämiseen venereitiltä silloin, kun meillä vielä oli vene. Minä roikuin veneen perässä ja reissukaveri huopasi venettä sopivasti, että saimme tehtyä veneen mentävän aukon. Olisi ollut mielenkiintoista seurata ammattilaisten taidon näytettä. Äitini ihasteli pohjoiseen mennessään Limingan latomerta. Ladoille ei enää ole oikein käyttöä nykymaataloudessa ja niitä on siksi purettu tai ne ovat hajonneet paikalleen. Jonkin verran niitä kuitenkin vielä oli. Annoin reissukaverille tehtäväksi laskea kuinka monta latoa hän samalla aukeamalla näkisi. Ei enää ollenkaan sitä määrää, mikä on Koskenkorvan etiketissä. Se maisema on kadonnut. Liminganlahti on linnuistaan, niityistään ja kasveistaan tunnettu kosteikkoalue. Vanhaa Liminkaa olisi voinut ihailla mutta sinne johti soratie ja tämän kesän soratieajelut on jo tehty.

Valtuuston kokouspaikan selvittämisessä meni hetki aikaa. Olin jo valmistautunut soittamaan kuntaan ja kysymään, kun tiedostuslehdestä tieto löytyi. Joissakin kunnissa valtuuston kokoonpanon yhteydessä kerrotaan myös kokouspaikka, joissakin kunnissa pöytäkirjan pdf-tiedostossa on kyseinen tieto. Limingassa pdf-tiedostot ovat pykäläkohtaisia. Aikani kunnan nettisivuilla surffaillessani löysin toki tiedon. Lakeustalo löytyi keskustasta jopa helposti eikä paikoituksessakaan tällä kertaa löytyne sanomista. Talossa on paitsi kunnan toimintaa myös liuta yrityksiä ja vapaatakin liiketilaa on tarjolla kiinnostuneille. Läheltä löytyvät myös terveyskeskus, kirjasto ja liikuntahalli, jotka muodostavat arkkitehtonisesti eheän kokonaisuuden Lakeustalon kanssa. Lintupuistokaan ei ole kaukana. Kukka- ja eläinpuisto Escurialiinkaan ei ole järin pitkä matka.

Lieto

 

Kaupungintalo ei tästä suunnasta esittele parasta puoltaan. Tällä puolella on kuitenkin vaakuna ja sen halusin kuvaan. Pääsisäänkäynti on huomattavasti upeampi ja myös rakennuksen takaseinä on elävämpi. Pääsisäänkäynnin edessä olevalla piha-alueella on kivi, joka muistuttaa Liedon 675-vuotisesta historiasta. Onko pitäjä perustettu todella 1331 vai aikaisemmin, on tulkinnanvarainen juttu. Kyseiseltä vuodelta on kuitenkin vanhin Lietoa koskeva asiakirjamerkintä. Asutus on tietysti vanhempaa. Liedon Vanhalinna on yksi Suomen muinaislinnoista ja sen alueelta on löydetty rautakautista esineistöä.

Reissukaveri muistaa aina mainita urheiluseura Liedon Parman, kun tulee puhetta Liedosta. Ei mitenkään vähämerkityksinen seura. Liedon nuorisoseura järjesti urheilukilpailuja vuodesta 1897 lähtien. Urheilua vakavammin harrastavat eivät kuitenkaan pitäneet siitä, että olisivat olleet vain jokin pieni osa nuorisoseuraa ja siksi he perustivat oman yhdistyksen, Parman vuonna 1907. Kun ajoimme Liedon kaupungintalolle, näimme kyltin, joka ohjasi Parmaharjulle. Heräsi kysymys siitä, onko urheiluseura ottanut nimensä paikallisesta luontokohteesta vai luontokohde saanut nimensä urheiluseurasta. Kun paikkaa on myös kutsuttu Ahteenmäeksi, jälkimmäinen selitys on todennäköisempi. Parmaharjulla on liikuntarakennus, josta löytyy kahvio. Tiloja voi vuokrata. Seuraava ihmettelyn aihe olikin sitten se, mitä tarkoittaa ”parma”. Kirjastonhoitaja vastaa, että parmas on yhtä kuin rinta tai povi. Nimen alkuperää on ehkä selostettu myös Liedon Parman 100-vuotishistoriassa. En kuitenkaan lähtenyt sitä etsimään yliopiston kirjastosta. Ensi talvena, jos en keksi mitään muuta tekemistä, käyn tutkimassa asiaa. Liedon Parmassa voi harrastaa mäkihyppyä, lentopalloa, yleisurheilua ja suunnistusta. Liisa Veijalainen lienee tunnetuin parmalainen.

Kunta-alan palkankorotukset näkyvät Liedon valtuuston pöytäkirjassa. Todella monessa kohdassa on pitänyt päättää määrärahan ylityksestä palkankorotusten vuoksi. Tekninen lautakunta, kaavoitus- ja rakennuslaitakunta, ympäristöterveyslautakunta, kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta sekä varhaiskasvatus- ja koulutuslautakunta tarvitsevat lisärahaa palkkoihin. Toinen iso asia kesäkuun kokouksessa oli hallintosäännön päivitys. Ehkä merkittävin muutos on se, että sosiaali- ja terveyspalveluita koskevia kohtia ei enää tarvita kaupungin hallintosäännössä, koska asiat hoidetaan nykyisin hyvinvointialueilla.

Välillä ajatukset ovat lentäneet tulevaisuuteen. Mitä teen koppimopolle, kun olen päässyt Äänekoskelle? Nyt sitä ei tarvitse enää miettiä. Forssassa tauolla tapasin nuoren miehen, joka olisi ostanut koppimopon saman tien. Kerroin, että tarvitsen sitä vielä toistaiseksi. Sovittiin, että hän voi tehdä tarjouksen sitten, kun reissu on heitetty. Yksi huoli vähemmän. Asioilla on näköjään tapana järjestyä.

Eno

 

Eno olisi voinut itsenäistyä kuntana heti, kun kunnallishallintoa koskeva laki hyväksyttiin 1865. Jostain syystä paikallisia ei hallinto kiinnostanut ja siksi kuvernöörin piti määrätä kuntahallitus. Ensimmäisten kunnallisvaalien 1918 äänestysprosentti jäi hyvinkin alhaiseksi. Vain 5.6% äänioikeutetuista kävi äänestämässä. Ilmeisesti kovin tyytyväisiä ei ensimmäiseen valtuustoon oltu, koska seuraavissa vaaleissa äänestysprosentti oli jo 40% ja valta keikahti laidalta toiselle. Tien varrella oli viitta, joka opasti Törnin-Männistön asekätköön. Asekätkö oli miesten oma idea eikä liittynyt Päämajan organisoimaan asekätkentään, mistä tuli rangaistuksia isolle joukolle. Tämä oli sikäli poikkeuksellinen kätkö, että se paljastui vasta Neuvostoliiton kaaduttua, kun Arvo Männistö kertoi sen sijainnin Puolustusvoimille. Kätkettyjen aseiden joukossa oli presidentti Mauno Koiviston pikakivääri. Asetta voi käydä ihailemassa Sotamuseossa. Tämäkin paikka olisi jäänyt näkemättä, jos olisin noudattanut alkuperäistä ajosuunnitelmaa. Onneksi käännyin opasteen mukaan Enoon. Sen seurauksena tulin ajaneeksi myös toisen Enon nähtävyyden, Ahvenisen, kautta. Maisemat ainakin kartan perusteella olivat huikeammat kuin vaihtoehtoisella reitillä. Rasvatyyni järven pinta, usvaan kääriytynyt tienvarren metsä, aamutuuli nukkui vielä. Pielisellä tosin alkoi jo heikosti tuulla, mikä näkyy kuvassa hentona liplatuksena. Järven rannalla oli kesäkahvila. Tee ja herkullinen mokkapala maisemaa ihaillessa. 

Enoon asti liikenne oli kohtalaisen hiljaista. Kun lähestyttiin Joensuuta, hidas liikenne oli ohjattu tielle, jota asfaltoitiin parhaillaan. Punainen liikennevalo oli pysäyttänyt jo yhden auton ja minä pysähdyin sen perään. Ilmeisesti epäiltiin punaisen valon tehoa, koska paikalla oli myös henkilö, jolla oli kädessään Ajoneuvolla ajo kielletty -merkki. Melko hitaasti tapahtui yhtään mitään ja edessä oleva autoilija päätti valita vaihtoehtoisen reitin. Minulla sitä mahdollisuutta ei ollut ja odottelin saattoautoa. Kokemus ei ole ensimmäinen paitsi siltä osin, että nyt ajoin ensimmäisenä. Aikaisemmin edessä olevaan autoon on tupannut tulemaan rakoa ja olen pelännyt, miten käy, jos eivät huomaa, että olen vielä tulossa, kun saattoauton perässä ajava jono on hävinnyt mutkan taakse. Tällä kertaa saattoauto piti huolen siitä, että en jäänyt turvaväliä kauemmas taakse. Joensuuhun pääsi helposti, sieltä poistuminen oli sitten hankalampaa. Tuttu liikenneympyrä oli remontissa ja eksyin jonnekin. Niin eksyi kepsikin, kun sen viimein laitoin päälle. Se yritti ajattaa samaa korttelia ympäri kolmatta kertaa. En suostunut ja löysihän se ulosmenotielle. Isoilla teillä on aina selvät opasteet. Meitä hitaasti kulkevia ei palvella läheskään yhtä hyvin.

Lieksa

 

Kreivi Pietari Brahe on saanut patsaan Lieksaan. Ei ihme, sillä hän perusti Lieksanjoen suulle Brahean kaupungin 1653, jotta Vienan kaupan hallinta siirtyisi Ruotsille. Vaikka kaupunki lakkautettiin jo 1681, kauppaa siellä käytiin edelleen. Kaupungin talot piti purkaa ja alue kyntää pelloksi omavaltaisuuden hillitsemiseksi. Tämä toteutettiin 1685. Vähitellen teollistuminen sai jalansijaa. Pankakosken tehdas ja Aino ja Reino jalkineet ovat ehkä ne tunnetuimmat. Pielisjärven kunnan keskukseksi Lieksa kasvoi vähitellen. Vuoden 1934 suurpalo hävitti vanhaa keskustaa ja samalla teki tilaa uuden suunnittelulle. Lieksan kauppala perustettiin 1936 ja Pielisjärvi ja Lieksan kauppala yhdistyivät Lieksan kaupungiksi 1973. Lieksan asukasmäärä on vähentynyt viimeisen 40 vuoden aikana lähes puoleen. Silti Lieksan kuntatalous on ollut viime vuosina ylijäämäinen. Siihen joudutaan turvautumaan, jotta voidaan maksaa Siun soten loppulasku. Samassa kokouksessa, jossa tämä todettiin, mietittiin myös ensi vuoden vaaleissa käytettäviä äänestysalueita. Vaikka Kolin äänestysalue on pieni, niin hankalien kulkuyhteyksien vuoksi se päätettiin säilyttää edelleen. Vaalisalaisuuden varmistamiseksi ennakkoäänet lasketaan varsinaisen vaalipäivän äänien kanssa samalla kertaa eikä aikaisemmin. Matkailijaa houkutellaan otsikolla ”Vaarassa rakastua. Jylhiä vaaroja,koskien ja vaskien pauhua.” Vihjeitä löytyy pyöräilyyn, melontaan ja talviliikuntaan sekä Lieksan vaskiviikoille. Se on Pohjoismaiden suurin vaskimusiikkifestivaali ja se pidettiin tänä vuonna heinäkuun lopulla. Tarjolla oli musiikkikursseja, mahdollisuus seurata tuubakilpailua ja eri konsertteja, joista osaan oli vapaa pääsy.

Lieksassa olemme käyneet bussiretkellä tutustumassa paikallisen taiteilijan Eva Ryynäsen ateljeehen. Reissukaveriin ateljee ei tehnyt samaa vaikutusta kuin minuun. Hänen mielestään jyhkeät puut olisivat enemmän edukseen pystyssä. Aika monet puista tulivat rajan takaa eivätkä mahtuneet täkäläisten sahojen raameihin. Siksi niistä tuli upeita taideteoksia. Musiikin alalla Tarja Ylitalon ”Kerrasta poikki”-kappale on meidän ikäluokalle tuttua tavaraa. Pielisen itäpuolelle emme koppimopolla aiemmin olleet ajaneet. Tällä pätkällä tuli ihan kiitettävästi uutta, ennen kokematonta tietä. Toki koppimopolla olemme käyneet järven vastarannalla vaikka sateen vuoksi emme silloin Kolille kiivennetkään.

Nurmeksen maalaiskunta

 

Täällä pääsi ajamaan Runon ja Rajan tietä, Via Kareliaa pitkin. Hyvä asfaltti ja ajoittain tuntui siltä, että muu liikenne oli kielletty, että sain ajella rauhassa. Maisemiakaan ei voinut moittia. Isä kävi vanhoilla päivillään Lapissa. Hän ei ihastunut seutuun. Kuvan rannassa olevaa kivirakkaa Lapissa on vaikka kuinka paljon. Maanviljelijän mieleen tulee sitä katsellessa urakan epätoivoisuus, jos siitä pitäisi tehdä maatalousmaata. Minä katselen sitä ihan eri silmällä; vuosituhansien jäkälä ja sammal peittää kivet ja niiden raosta ovat löytäneet paikkansa kituliaat puut ja harvat heinät. Koskematonta luontoa jota tuskin mikään uhkaa.

Nurmeksen maalaiskunnan kohtalo on tyypillinen. Alueen johonkin laitaan perustetaan kauppala ja aikaa myöten kauppala sitten kahmaisee maalaiskunnan itseensä. Erityistä tässä tapauksessa on, että kauppala on ensimmäinen itsenäinen kauppala. Se perustettiin 1876. Aikaisemmin perustetut Ikaalisen ja Iisalmen kauppalat olivat epäitsenäisiä eli hallinto oli maalaiskunnassa. Maakaupan vapautuminen 1859 mahdollisti kauppiaiden ja käsityöläisten muuttamisen pitäjään. Kun asemakaavaa ei ollut, rakentaminen oli melkoisen villiä eikä paloturvallisuutta ollut juurikaan ajateltu. Heinäkuun 20. päivänä 1891 kylä paloi lähes kokonaan poroksi. Sen jälkeen kirkonkylän nimi onkin ollut Porokylä. Rakentaminen jatkui ilman rakennusjärjestystä tulipalon jälkeen. Ensimmäinen rakennusjärjestys saatiin vasta 1948. Nurmeksen maalaiskunnan palojärjestys päätettiin kunnanvaltuustossa 1934 ja vahvistettiin Kuopion läänin lääninhallituksen päätöksellä 1935 ja painettiin samana vuonna. Suomen Kulttuurirahasto keräsi alkupääomansa ympäri maata koululaisten toteuttamalla keräyksellä 1938. Nurmeksen maalaiskunnasta keräykseen osallistui 375 kulttuuriystävällistä ihmistä kaikista kansankerroksista. Tavallisin lahjoitus oli kymmen markkaa. Urakoitsija ja rakennusmestari lahjoittivat peräti 100 markkaa. Pienin lahjoitus oli 50 penniä ja listassa kiinnitti huomiota 22,20 markan lahjoitus, jonka oli tehnyt opettaja. Ilmeisesti hän antoi kaikkensa.

Lestijärvi

 

Ainahan minä ajan hitaasti, koska koppimopolla ei lujaa pääse. Kinnulasta Lestijärvelle ajan vielä hitaammin, koska täällä näimme kerran lauman peuroja. Niitä olisi kiva nähdä uudestaan. Kun Yli-Lestin asutus alkaa, tien varressa voi bongata Yli-Lestin työväentalon. Pohjanmaalla ei oikein odottaisi tällaista. Lestijärven kunta mainostaa tiloja Visit Lestijärvi sivuillaan. Sitä voi vuokrata juhlia ja muita tapahtumia varten. Tiloihin mahtuu 200 henkeä ja salissa on erillinen näyttämö.

Näiden Pohjanmaan pikkukuntien tulevaisuus mietityttää. Lestijärvi ylpeilee sillä, että on Manner-Suomen toiseksi pienin kunta. Siellä on asukkaita 720. Tulevaisuutta rakennetaan puhtaan luonnon ja sitä hyödyntävän matkailun ympärille. Lisäksi suunnitteilla on tuulivoimapuisto, joka pudottaisi kunnallisveroa reilusti. Uusia asukkaita houkuteltiin edullisilla tonteilla ja lapsirahalla. Lestijärveläisten muualle opiskelemaan siirtyvien ei haluta siirtävän kirjojaan opiskelupaikkakunnalle. Kun kirjat pysyvät Lestijärvellä, opiskelija saa stipendin. Lestijärvelle vakituinen asutus tuli suhteellisen myöhään, koska alue oli vanhaa jämsäläisten erämaa-aluetta. Vaikka Kustaa Vaasa kannusti savolaisia uudisasukkaita muuttamaan entisille erämaa-alueille, jämsäläiset häätivät uudisasukkaat tehokkaasti pois. Vuonna 1564 vain yksi savolainen oli uskaltanut rakentaa pirttinsä Lestijärven rannalle. Vähitellen asutusta tuli lisää ja sen mukana yritykset vaikuttaa kohtaloon. Lestijärveläinen Heikki Lappalainen käytti joitakin paholaisen konsteja ja siksi hänet tuomittiin 1585 mestattavaksi ja hänen kymmenen markan arvoinen irtaimistonsa siirtyi kruunulle. Kunnan alueella on suuria soita, mikä on tehnyt maanviljelyn epävarmaksi. Silti Lestijärvi oli 2015 Suomen maatalousvaltaisin kunta. Lesti-viikkoa vietettiin heinäkuun alussa. Tarjolla oli erilaisia urheilukilpailuja, makkaranpaistoa, satuseikkailua, iltatoria, rantaongintaa ja viimeisimmät tiedot tuulipuistosta. Valtuusto kokoontuu uudella koululla. Hieno rakennus aivan kunnantalon läheisyydessä. Valtuusto päätti kesäkuun kokouksessa tuulipuistossa työskentelevien henkilöiden tilapäisten majoitus- ja huoltoparakkien sijoituspaikaksi Kangasvieren asemakaava-alueelta paikan ja määräsi tontinvuokraksi 0.0625 euroa neliöltä + arvonlisävero. Tuulivoimapuistohanke on siis toteutusta vaille valmis ja Lestijärven kunnan tulevaisuus itsenäisenä kuntana toistaiseksi turvattu.

Leppävirta

 

Leppävirta tuli tutuksi 1990-luvulla, kun olin opettajana Suomen Kirkon Sisälähetysseuran Diakonia- ja Kasvattajaopistolla. Eräs opiskelijani oli työssäoppimisjaksolla Leppävirran päiväkodissa ja kävin siellä ohjaajakäynnillä. Silloin sinne pääsi sujuvasti julkisilla kulkuneuvoilla. Lippujen hinnat tosin olivat huomattavasti kalliimpia kuin tällä hetkellä. Nyt voi julkisilla matkustaa halvalla mutta vain harvoihin paikkoihin. Matkahuolto löytää Jyväskylästä Leppävirralle omituisen yhteyden Turun ja Helsingin kautta ja Leppävirrallekin vain Sorsakosken tiehaaraan. Matka-aikaa kertyy 12 tuntia 35 minuuttia. Onneksi on koppimopo.

Leppävirralla jo viimeksi panin merkille Vesileppiksen. Tänä kesänä Vesileppiksen hiihtoareenalle on pystytetty Muumi-jääluola. Siellä on muumijääveistoksia, liukumäkiä ja muuta talvista puuhaa. Teemana on Tove Janssonin tarina Viidakkoelämää. Kiva kontrasti. Erilaisia taidenäyttelyitä Leppävirralla on useampia ja elokuulle suunniteltiin roskakävelyä, tosin säävarauksella. Asukasyhdistys järjesti turvaliivit, noukkijat ja roskapussit ja toimittaa roskapussit edelleen, jos sää oli suosiollinen. Leppävirran taajamista Sorsakoski on minun ikäisilleni tuttu aterimista. Niitä ei siellä enää valmisteta, kattiloita ja paistinpannuja kylläkin. Leppävirran valtuusto kävi tiukan keskustelun valtuustoaloitteesta, jolla ehdotettiin sateenkaarilipulla liputtamista Pride-viikolla. Aloite hylättiin äänin 18-16. Tilinpäätöksen hyväksyminen ei vaatinut yhtä monta puheenvuoroa.

Lempäälä

 

Suomessa ei enää ole kovin montaa kuntaa, joiden kautta ei olisi jossain vaiheessa ajettu siihen varsinaiseen määränpäähän. Nyt niitä on yksi vähemmän, kun Lempäälässä on käyty. Kunta sijaitsee niin lähellä isoa kaupunkia, että sitä on tullut kierrettyä. Tuskin tulemme edes 2026 asuntomessuille, jotka pidetään Lempäälän Saikan alueella. Joka on kiinnostunut voi hakea tonttia sieltä lokakuusta alkaen. Tarjolla on kerros-, rivi- ja omakotitalotontteja. Lempäälä on muuttovoittokunta, mikä edellyttää palvelujen kasvattamista mutta toisaalta tuo myös lisää verotuloja. Työllisyystilanne on hieman parempi kuin Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella keskimäärin. Siksi viime vuosi jäi kunnassa ylijäämäiseksi. Lempäälän nuorisovaltuusto on tehnyt aloitteen lautakuntakummien nimeämisestä. Nuorisovaltuutetuilla on oikeus osallistua lautakuntien kokouksiin. Kun valtuutettu voi olla 13-20-vuotias, lautakunnan kokoukset voivat tuntua vierailta, jos kukaan ei selitä, mistä työskentelyssä on kyse. Aloitteeseen suhtauduttiin myönteisesti ja järjestelmä otetaan käyttöön seuraavan nuorisovaltuuston aloittaessa toimintansa. Lempäälän valtuusto kokoontuu Virta-kampuksella, missä toimii Lempäälän lukio, ammattiopiston toimipiste ja kansalaisopisto. 

Kautta aikojen Lempäälässä on asunut aktiivista väkeä. Davidin kapinan sovinnontekoasiakirja laadittiin Lempäälän Kuokkalassa 1439. Syynä kapinaan oli verotus. Veroista suurempi osa piti maksaa rahana ja tilan tuottojen hinnaksi veronkannossa määriteltiin alhaisempi hinta kuin mitä markkinoilta olisi saanut. Samaan aikaan rälssin eli veroista vapaiden henkilöiden valta oli kasvamassa. He haalivat itselleen kala-apajien ja myllyjen valvontaoikeuksia. Tämä merkitsi sitä, että talonpojat joutuivat maksamaan sellaisesta, mikä aikaisemmin oli ollut heille ilmaista tai jonka hinnan he saivat itse määrätä. Kapina levisi melko laajalle mutta kukistettiin. David ja veljet  pakenivat Rääveliin, nykyiseen Tallinnaan, mistä heitä ei saatu kiinni. Asiakirjassa talonpoikien edustajat tunnustavat, ”että olemme suuresta tyhmyydestä pahoin rikkoneet esivaltaamme, Ruotsin valtakuntaamme ja valtaneuvostoa sekä päämiehiämme vastaan seuratessamme tuota heittiötä ja hurjimusta Davidia ja hänen veljiänsä ja muita heidän joukostansa heidän konnuudessaan ja turmiossaan, jota he juonittelivat”. Nykyiset anteeksipyynnöt ovat laimeaa tavaraa verrattuna keskiajan kunnon tekstiin.

Vahto

 

Vahtokin kuuluu vanhaan asutuskerrostumaan. Siitä todistaa myös entinen vaakuna, joka on nykyisin uuden kunnan vaakuna. Siinä on kolme kruunattua viikatteen terää. Niillä viitataan kruunun yhteismaihin. Näiltä yhteisinä niittyinä käytetyiltä mailta heinä korjattiin talteen yhteisniitossa. Vaakunassa on siten vahva viittaus maatalouteen. Siksi kuvaan on otettu viljapelto. En mennyt ulos, koska satoi ja vettä tuli lähes koko matkan seuraavaan kuntaan ja vielä riitti kosteutta kotiin asti. Muutama leikkuupuimuri nähtiin pari päivää aiemmin ja paljon lakoontunutta viljaa. Mitenkähän leikkuupuimurit pääsevät näiden sateiden jälkeen pelloille. Maa pehmenee väistämättä.

Vahdossa annetaan perusopetusta 1-6-luokkalaisille Laukolan koulussa. Koulu toimi aiemmin nykyisessä kirjastorakennuksessa ja lukuvuonna 1952-53 siellä oli johtajaopettajana Mauno Koivisto. Hän ansioitui myöhemmin poliitikkona, Suomen Pankin pääjohtajana ja presidenttinä. Koivisto asui vaimonsa Tellervon kanssa opettajan asunnossa ja asiasta on järjestetty näyttely lainamakasiinimuseossa. Näyttelyyn on saatu valokuvia Tellervo Koiviston kotialbumista. Samalla valotetaan Laukolan koulun historiaa valokuvin ja esinein. Vaihtuvien kesänäyttelyiden lisäksi lainamakasiinimuseo esittelee entisajan viljan mittausta, säilytystä ja lainausta. Makasiineihin kerättiin jokaiselta tilalta tietty ruis- ja ohramäärä, josta katovuosina lainattiin hätäapu- ja siemenvilja.

Lemu

 

Entinen Askaisten vaakuna komeilee Lemun paloaseman kyljessä. Lemun omassa vaakunassa elää tarina kirkon hirsien varastamisesta. Tarkoitus pyhittää keinot. Lemu on tarinan mukaan saanut nimensä läheisen matalan, liejuisen ja maatuvan lahden hajusta. Voisi ehkä vanhaa sanontaa mukaillen todeta, että ei nimi kuntaa pahenna, jos ei kunta nimeä. Rannikolle asutus sijoittui siinä vaiheessa, kun maankohoaminen eteni. Lemustakin on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja ja rautakautinen kalmisto. Asiakirjoihin Lemu pääsi keskiajalla. Lemussa voi ihailla lintuvesialueita ja tammimetsiä. Lemun kotiseutuyhdistys Lemun Kempit toimii aktiivisesti. Vanhasta vilja-aitasta kotiseutuyhdistys on tehnyt museon, joka on avoinna kesäsunnuntaisin. Kempit ovat hankkineet myös Mäntylän torpan, jota voi vuokrata kokous- ja majoittumistarkoituksiin. Sen pihapiirissä on järjestetty keppihevoskilpailuja ja höntsälentistä sekä tarjottu Lemun koululaisille mahdollisuus omaan kasvimaahan. Kempit vuokraavat myös kanootteja niille, jotka haluavat tutustua seutuun vesiltä käsin. Nimensä kotiseutuyhdistys on ottanut pilkkalaulusta, joka on merkitty muistiin 1700-luvulla. Keskiajalla kempit olivat asemiehiä, taistelijoita, jotka toimivat kartanoiden turvana. Juuri tämä porukka oli varastamassa niitä kirkon hirsiä.

Lemland

 

Ensimmäisen kerran tulimme Ahvenanmaalle turistiaikaan. Aikaisemmin olemme tulleet joko aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Nyt jopa reissukaveri totesi, että täällähän on ihan kivan näköistä. Jos emme olisi ajaneet Jomalaan asti, en olisi havainnut lainkaan lupiineja. Pientareiden luonnon monimuotoisuus oli sykähdyttävää. Sinisiä kukkia oli vaikka kuinka paljon. Olin tunnistavinani ne hirvenkelloiksi. Alkoi harmittaa, että kuva otetaan kunnassa vain valtuuston kokouspaikasta ja koppimoposta. Entisten kuntien kohdalla mahdollisuudet ovat huomattavasti laajemmat. Ahvenanmaalla entisiä kuntia ei ole. Niitä kyllä suunniteltiin, mutta hanke ei edennyt. Ahvenanmaan ainoa kuntaliitos on ollut vain osittainen, jolloin Jomala joutui luopumaan pienestä maa-alasta naapurikunnan hyväksi. Koska oli hyvää aikaa kuvan oton ja laivan lähdön välillä, ajelimme sivuteitä. Ahvenanmaa on varsinainen koppimopoilijan paratiisi. Kilometrikaupalla hyvää asfalttitietä, jossa liikennettä on olemattoman vähän. Herrö, Flaka, Västerända, Hellestorp lenkki irrotti ihailevia huudahduksia molemmilta. Hanhiparvia pelloilla, kanervat niin huikeassa kukassa, ettei sitä usein näe, käkkyräisiä, monihaaraisia mäntyjä sekä pystyssä että myrskyn kaatamina juurakot pystyssä ja ennen kaikkea mahdollisuus ajaa juuri niin hitaasti kuin kaiken katseleminen vaati. Ainoa miinuspuoli on se, että laivoja ja lauttoja joutuu kyttäämään. Vaihtoehdot ovat sen jännittäminen, ehtiikö ajoissa tai tuntikausien odottaminen, kun pimeässä ei ole mitään mieltä ajella ympäriinsä. Lemströmin kanavan olemme ylittäneet lukuisia kertoja eikä koskaan ole satuttu tilanteeseen, jossa silta olisi aukaistu. Ahvenanmaalle on vielä matkoja, joten ehkä joskus satutaan kohdalle. 

Lemland on Ahvenanmaan kunnista pinta-alaltaan suurin. Asukasluku on kasvanut viimeisten 40 vuoden aikana melkoisen tasaisesti. Se mahdollistaa myös palveluiden monipuolistamisen. Terveysliiikuntana tarjotaan vesijumppaa ja hatha joogaa. Senioreille, mitä vikaa on sanassa vanha, tarjolla on tasapainovoimistelua, maalauskurssia, shindoa, tuolijoogaa, lukupiiriä, puikkokahvilaa ja paljon muuta. Osa tarjonnasta on jopa maksutonta. Lisää asukkaita kuntaan mahtuu, sillä myytäviä tontteja on tarjolla eri kohteissa. Kunnassa on oma koulu 1-6-luokkalaisille, luokat 7-9 käydään Jomalassa sijaitsevassa koulussa, paitsi Järsön ja Nätön saarilla asuvat, joiden koulumatka on lyhempi naapurikuntaan. Hyvä, ettei lasten tarvitse matkustaa turhaan oman kunnan kouluun.Ympäristöstä yritetään pitää myös huolta. Kierrätysasemia on 27 ja niiden lisäksi Bengtsbölen jäteasema, jonne voi viedä vaarallisen jätteen.

Naantalin maalaiskunta

 

Kuuluisimmat Naantalin maalaiskunnan kesävieraat ovat eittämättä olleet Suomen presidentit. Kultarannan tila siirtyi valtion haltuun 1922 ja eduskunta päätti, että tästä 56 hehtaarin tilasta ja sinne rakennetusta Lars Sonckin suunnittelemasta graniittilinnasta tulee sopiva kesämökki presidentille. Alfred Gordelin oli rakennuttanut linnan omaksi kesähuvilakseen ostettuaan tilan pakkohuutokaupassa 1906. Rakennus valmistui 1916 ja Kordelin ehti oleilla siellä vain pari kesää ennen kuin hänet murhattiin 7.11.1917. Tapahtumista on tehty 1973 elokuva ”Mommilan veriteot 1917”. Presidentit K.J.Ståhlbergistä alkaen ovat käyttäneet Kultarantaa vaihtelevasti. Puistoon voi tänä kesänä tutustua vain virtuaalisesti, koska Kultarantaa remontoidaan tänä ja ensi vuonna. Toki nähtävää entisessä Naantalin maalaiskunnassa on muutakin. Minä rakastan kallioita, sammalta, jäkälää ja käkkyräisiä ja kelottuneita mäntyjä.

Rymättylä

 

Rymättylä kuuluu yhtä vanhan asutuksen alueeseen kuin Merimaskukin. Kuntakokoukset alkoivat melko pian lainsäädännön jälkeen. Rymättylää, ruotsiksi Rimitoa, voi ihailla myös taivaalla, jos on hyvä kaukoputki. 1883 Rimito on nimittäin Yrjö Väisälän 1942 löytämä asteroidi eli pikkuplaneetta. Syy nimeen löytyy Väisälän omasta elämästä. Hänellä oli Rymättylässä kesämökki. Taivaalla vaeltava Rimito on vain 11 kilometriä halkaisijaltaan, joten se häviää koossa Rymättylälle. Pikkuplaneetan löytäjä saa nimetä planeetan. Pari vuotta aiemmin Väisälä löysi vähän isomman, peräti 13 kilometrisen, pikkuplaneetan ja antoi sille kesämökkinsä nimen Arpola.

Rymättylän Röölä vietti 585-vuotisjuhlaa heinäkuussa. Röölän nimi oli aikaisemmin Röödilä. Sen muutti virallisesti Rööläksi posti- ja lennätinhallitus vasta 1969. Röölässä on vahva silliperinne. Siellä pidetään vuotuiset sillimarkkinat kesällä ja talvella nuottamarkkinat. Silliperinnettä esitellään Silliperinnemuseo Dikselissä. Röölässä piti tietysti käydä ihailemassa merta. Vähän sivussa reitiltä mutta, kun sieltä sai löpöä, jonka riittävyydestä reissukaveri oli hyvin huolissaan, niin hän ei esittänyt vastalausetta. Tuntui mahtavalta, kun saattoi pysäköidä koppimopon aika kauas tankeista, koska letkua riitti. Yleensä kai siitä tankataan veneitä. Mittarissa näkyi vielä edellisen tankkaajan lasku. Moninkertainen meidän laskuun verrattuna.

Merimasku

 

Merimaskun vaakunassa on punainen reimari, tarkemmin pohjoisviitta. Sopii hyvin merelliseen kuntaan. Sellainen on pystytetty myös maille Merimaskun keskustan tuntumaan. Tietysti siitä piti ottaa kuva. Merimaskun ensimmäinen varsinainen kuntakokous pidettiin 1869 joten Merimasku on vanhimpien kuntien kerrostumaa. Se ehti siis kunnioitettavaan reilusti yli sadan vuoden ikään. Asukasluku laski, kunnes rakennettiin silta, joka mahdollisti sujuvamman liikkumisen työpaikka-alueelle yhdistettynä asumiseen saaristossa. Kuntaliitos ei ole hiljentänyt Merimaskua vaan toiminta on edelleen vilkasta. Kollolan kesäteatteri esitti Kutupuuhia Kalajärvellä. Lisää teatteria on tiedossa elokuun lopulla, kun Nukketeatteri saapuu Apajan kalastajatilalle esittämään 9 kultapäistä prinssiä. Syyskuussa on odotettavissa Sadonkorjuumarkkinat.

Täällä yövyimme vanhassa idyllisessä pihapiirissä. Makuuhuoneessa oli vielä pönttöuuni ja keittiössä kunnollinen muurattu hella, jossa oli säiliö lämpimän veden lämmittämistä varten. Oli siellä keskuslämmityskin ja modernit suihkutilat.

Velkua

 

Velkua oli pitkään pienin suomenkielinen kunta ja siksi tuttu jo vuosien takaa. Jonakin vuonna kunnallisvaaleja ei tarvinnut käydä lainkaan, koska kuntalaiset valitsivat valtuutetut ns. sopuvaalilla eli ehdokkaita oli täsmälleen sama määrä kuin valtuutettuja. Muistan kuulleeni tulevan valtuutetun haastattelun. Kuulosti siltä, että valtuutettuna oleminen oli lähinnä kansalaisvelvollisuus. Jonkun täytyi huolehtia yhteisistä asioista ja nyt sattui nakki napsahtamaan tälle haastatellulle. Kesällä Velkualla on ollut tarjolla taidekurssia lapsille, luovan kirjoittamisen kurssia, kamarimusiikkitapahtumaa ja Velkua-päivä. Livonsaaren kyläyhdistys on järjestänyt kylämarkkinat ja Velkua Volley lentopalloa. Lossimatkailuakin voi harrastaa. Reissukaveri oli huolissaan polttoaineen riittävyydestä ja siksi emme lähteneet Palvaan vaikka lossi tuli Teersalon rantaan juuri, kun saavuimme sinne. Velkuassa näimme varmaan yli kymmenen kauriin lauman syömässä rauhallisesti pellolla turvallisen etäisyyden päässä tiestä. Vähän aiemmin emo ja vasa olivat ylittäneet rauhallisesti tien edessämme. Lounais-Suomen pätkä ilman kaurishavaintoja tuntuisikin vähän samalta kuin Lapin matka ilman porohavaintoja.

Askainen

 

Päätettiin lähteä Ahvenanmaalle päivälaivalla ja siksi oli hyvää aikaa kierrellä rannikon entisiä kuntia. Marsalkka Mannerheimin syntymäkoti Louhisaaren kartano sijaitsee Askaisissa. Siitä on saatu aihe vaakunaan. Siinä ovat hopeiset marsalkansauvat ristikkäin ja maatalouteen viittaavat apilat. Se kelpasi uudenkin kunnan vaakunaksi. Louhisaaren barokkityylinen kartanolinna ja sen englantilaistyylinen puisto ovat matkailunähtävyyksiä. Marsalkka Mannerheimin isoisän käytössä ollut kirjastohuone on restauroitu käyttäjänsä aikaiseksi. Olimme paikalla sen verran myöhään, ettemme päässeet tutustumaan siihen. Puistoa saattoi ihailla. Toinen käymisen arvoinen puisto on Mannerheim-ristin ritarien kunniaksi perustettu Ritaripuisto. Ennakkoon en aavistanut tulevani näin arvokkaalle paikalle. Kiviin on hakattu Vapaudenristin numero ja kunniamerkin saaneen henkilön sotilasarvo ja nimi. Tyylikäs muistomerkki.