Haukivuori

  

 

Vanha kiinalainen sanonta tietää, ettei mikään ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito eikä sekään ole kovin tärkeää. Nyt tosin kukkien valinnasta on tullut poliittista. Olen epäillytkin, että minua voi pitää suvakkina. Ministerin yksityisissä teksteissä se on nyt todennettu. Olen nimittäin tuonut pihaamme kieloja. Mielestäni ne ovat kauniita ihan joka vaiheessa, keväällä ennen kukintaa, kukassa ja myös marjat ovat kauniita myöhemmin kesällä. Maanpeittokasveina mitä mainioimpia. Niistä en tosin uskalla laittaa kuvaa. Sen sijaan kuvassa on kukkia, joita oli lapsuuden naapurini tontilla. Minusta ne olivat hienoja reunustaessaan pihaan johtavaa tietä ja siksi arvostin suunnattomasti näitä naapureitamme.

Haukivuorella maisemia riittää. Keskusta on Kyyveden rannalla ja rantatontteja on ruhtinaallisesti vapaana. Perhokalastusta voi harrastaa läheisissä koskissa ja melontareittejä on useampia joiden lisäksi vielä retkipolkuja ja pyöräilyreittejä. Junaratakin siellä on, henkilöjunat eivät tosin enää pysähdy. Kunta sai historiankin muutama vuosi kuntaliitoksen jälkeen. Sitä puuhattiin jo 1980-luvun alussa. Silloin se oli ilmeisesti liian kallis ja hanke jäi odottamaan parempia aikoja. Haukivuorella on aluejohtokunta, joka perusti Haukivuoren pitäjänsivut. Etusivun uusimmat tiedot ovat viime vuodelta. Onneksi linkkien kautta pääsee ajantasaisiin tapahtumatietoihin. Suolentopallon MM-kisat pidettiin juuri ennen meidän matkaamme ja niiden jälkeen oli iltabileet paikallisella kulttuuriklubilla, missä oli alkukuusta ollut myös Kyyvesi Punk -tapahtuma. Elokuussa esiintymään tulee entinen työkaverini Timo Rautiainen. Hän on asunut Haukivuorella nuoruudessaan. Haukivuoren Asemankylän asemakaava on vahvistettavana. Haukivuorelaiset ovat halunneet entisen kunnantalon, nykyisen Haukivuori-talon kohdalle suojelumerkinnän, joka vielä keväällä puuttui. Suojelumerkintä varmistaisi talon säilymisen ja sen kunnosta huolehtimisen.

Suomenniemi

 

Sehän tiedetään, että mannerlaatat liikkuvat. Samoin käy kunnille, kun ne liitetään johonkin muuhun tai perustetaan uusi yleensä isomman kunnan kanssa samanniminen kunta. Suomenniemi siirtyi tässä uudestisyntymisessä Etelä-Karjalasta Etelä-Savoon. Suomenniemellä on omat nettisivut ja entinen kunnan vaakuna, jossa käki kukkuu Saimaan rannalla, on nykyisin kotiseutuvaakuna. Muita viittauksia entiseen karjalaisuuteen ei sivuilta löydy. Tämän vuoden Suomenniemi-päiviä vietettiin edellisenä viikonloppuna. Perjantaina aloitettiin paikallisen urheiluseuran 100-v. -juhlatansseilla Myllysillan lavalla. Seuraaville päiville oli myös runsaasti ohjelmaa: juhlapuheita, metsätaitokisaa, erilaisia urheilutapahtumia ja tarjolla oli myös nokipannukahvia ja muurinpohjalettuja. Reissukaveria vähän harmitti variaattorin viipyminen. Hänellä on vahva tunneside nokipannukahveihin, joita hän omilla Lapin reissuillaan keitteli mökin nuotiopaikalla. Muurinpohjaletut olisivat toki kelvanneet minullekin. Suomenniemen erilaisia luotopolkuja ja melontareittejä voi sitten vaeltaa muulloinkin. Katselin joitakin kartalta. Reissukaveri on ehdotellut perävaunun hankkimista koppimopoon. Sellainen ei liene laillista mutta tälle pätkälle olisi voinut siihen laittaa kanootin. Silloin ei olisi harmittanut ensi sunnuntain odottelu.

Lemi

 

Koppimopon nopeus oli hyytynyt vähitellen. Enää edes loivassa alamäessä todellinen nopeus ei ollut 45. Kun vein ajokin öljynvaihtoon, mainitsin myös vauhdin hiipumisesta. Selityskin löytyi aika nopeasti. Variaattorin takaliukupalat olivat jääneet jonnekin matkan varrelle ja seurauksena oli variaattorin rikkoutuminen. Lemiin mennään vain sunnuntaina, koska reitti koostuu pelkästään isoista teistä. Niiden kiertäminen olisi turhan työlästä. Siispä odotettiin uuden variaattorin saapumista jostain päin maailmaa ja sitä seuraavaa sunnuntaita. Aika on onneksi siitä luotettava, että se kuluu.

Lemistä ennen matkaa en tiennyt muuta kuin Lemin särän, jonka tiesin ruuaksi. Sitä, että se tehdään lampaasta en aiemmin tiennyt enkä sitä, että se on ainoana ruokana valittu yhdeksi seitsemästä matkailuihmeestä. Jos olisi ajettu hitaasti liikkuvalla koppimopolla, olisimme olleen Lemissä juuri, kun Lemin särän tarjoilu olisi alkanut. Edellyttäen tietysti, ettei variaattori olisi hajonnut lopullisesti ja jättänyt meitä tien päälle jonnekin välimaastoon. Nyt, kun variaattori on uusittu, nopeus oli se sallittu 45 km/tunnissa ja olisimme joutuneet odottamaan aika tovin ennen tarjoilun alkua. Emme siis tiedä, miltä oikeaoppinen Lemin särä maistuu.

Leminkin valtuusto kokoontuu koulukeskuksessa. Hieno rakennus ja pääsimme mopoparkkiin ottamaan kuvan. Lemillä oli musiikkijuhlat samana viikonloppuna. Siellä oli mahdollisuus kuunnella lastenkonsertissa miniooppera Taikahuilu ja kesätorin yhteyteen oli järjestetty laululavakarkelot, jonne oli kaikilla vapaa pääsy. Juhlavuoden avajaiskonsertti oli torstaina ja musiikkijuhlat päättyivät sunnuntaina tähtisumua – Stardust -konserttiin. Olisi ollut ihan kiva jäädä kuuntelemaan mutta, kun piti päästä kotiin samana iltana, niin jätettiin väliin. Luontokohteitakin Lemillä riittää. Lemin Itsenäisyyden polulle on koottu 56 paikallista nähtävyyttä. Sen kiersi reilut 30 ihmistä silloin, kun Suomi täytti 80 vuotta. Kohteiden joukossa on pallo- eli imubetonikorsu, jollaista en ollut ennen nähnyt edes kuvassa. Lisäksi listalla on muistomerkkejä, kivikautisia kalliomaalauksia ja jääkauden jättämiä jälkiä. Niistä voi valita mieleisensä valikoiman. Netistä löytyvät ohjeet kohteille pääsemiseen.

Laukaa

 

Laukaan valtuusto on myös kiertänyt eri paikoissa kokoustamassa. Kunnanvirasto on kesätauolla ja siksi laitoin valtuuston puheenjohtaja Leena Kalmarille kyselyn, miksi näin. Vastaus tuli kiitettävän nopeasti. Syynä on kunnantalon huono kunto. Jatkossa kokoukset pidetään Sarahovissa. Kuvaan otin kuitenkin Uimarannantie 2:ssa olevan entisen hotellikiinteistön, missä kokouksia on myös pidetty. Syy on jälleen henkilökohtainen. Vuosia sitten pyöräilimme Säynätsalosta Laukaaseen ja yövyimme hotelli Vuolakessa. Vaikka aikaa on kulunut, paikka tuntui tutulta. Laukaan Peurungassa olen käynyt muutaman kerran. Meillä oli koulun tykytilaisuus siellä joskus vuosituhannen alussa. Ohjelmaan kuului ainakin kävelytesti ja kylpylän käyttäminen. Erityisesti nautin jokialtaan myötävirtauinnista. Joskus 1970-luvulla kävimme Laukaan Lievestuoreella. Menomatka junalla ja paluu bussilla. Enää junat eivät Lievestuoreella pysähdy. Kävimme Lievestuoreen Liisa nimisessä ravintolassa tutustumassa paikalliseen kulttuuriin. Lievestuoreen lipeälampi tuli myös tutuksi, kun työmatkalla ohitin sen parin vuoden ajan lähes päivittäin. Ei lipeälampi toki ollut syy työpaikan vaihtoon. Nythän se on maisemoitu eikä sitä enää huomaa hajusta.

Laukaa on myös vanhoja emäpitäjiä, josta on erotettu mm. Jyväskylä, Suolahti ja Sumiainen. Laukaan väkiluku on hienokseltaan kasvanut, mikä asettaa kunnan palvelutuotannolle haasteita. Keskustaan on rakennettu uusia kerrostaloja. Vihtavuoreen Kuhankosken alueelle on kaavoitettu erillistalotontteja. Korkojen nousun vuoksi tonttien myynti ei ole edennyt ennakoidulla tavalla. Laukaan nähtävyyksistä vanhimmat ovat Saraakallion kalliomaalaukset. Ne ovat Fennoskandian laajimmat, mikä kertoo kivikauden ihmisten pitäneen kalliota tärkeänä paikkana. Niiden iäksi on arvioitu 6600-3500 vuotta. Lähemmän historian kuuluisuuksia ovat ralliautoilija Juha Kankkunen Laukaan Lankamaan kylältä, Otto-Wille Kuusinen, joka tunnetaan Terijoen hallituksen pääministerinä ja Richard Sotamaa, joka toimi presidentti Urho Kekkosen henkilääkärinä.

Lapua

 

 Lapua tunnetaan Nuijasodasta, Lapuanliikkeestä ja Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä. Jos haluaa tietää jotain lisää, voi lukea Jyväskylän yliopiston apulaisprofessori Erkki Lehtisen kirjoittaman historian. Olen kuunnellut hänen luentojaan ja hän on opettanut myös vanhojen käsialojen lukemista. Samalla kurssilla oli myös sukututkimuksia työkseen tekevä henkilö, joka luki rivikaupalla tekstiä niin nopeasti, etten pysynyt perässä. Apulaisprofessori Lehtinen kysyi, kuka tippui kärryiltä. Siihen aikaan vielä suhteellisen rehellisenä, nostin käteni, jolloin hän opasti: ”Rehellisyys on kaunis hyve muttei sitä tarvitse joka paikassa näyttää.” Olen ottanut ohjeesta opikseni. Tilanne oli hyvin kuvaava apulaisprofessori Lehtisen kuivalle huumorille, jota hän viljeli hyvin hillitysti. Itseäänkin hän tituleerasi yliopiston apulaiseksi.

Kulttuurikeskus Vanhassa Paukussa olemme käyneet jo aiemmin. Siellä on elokuvateatteri, kulttuurihistoriallinen museo, taidemuseo, teatteri, taidegalleria ja valokuvanäyttely sekä tietysti museokauppa. Museossa voi tutustua Lapuan Patruunatehtaan historiaan ja Lapuanliikkeen sekä sen lakkauttamisen jälkeen perustetun Isänmaallisen Kansanliikkeen vaiheisiin. Lisäksi siellä on Lapualla toimineen Pyhälahden Valokuvaamon kokoelmat ja esineistö. Rakennukset ovat toimineen vuonna 1923 perustetun Valtion patruunatehtaan tiloina vuoteen 1976, jolloin tehtaalla sattui räjähdys. Siinä kuoli 40 tehtaan työntekijää. Osa kuolleista oli aviopareja, joilla oli pieniä lapsia. Onnettomuuden jälkeen toimintaa alettiin siirtää työturvallisempiin tiloihin kauemmas Lapuan keskustasta ja alueen käyttötarkoitus muuttui. Kulttuurikeskuksella on myös taiteilijaresidenssiohjelma. Netistä löytyy sitä esittelevä video. Alueeseen ja näyttelyihin tutustuessa tulee tietysti nälkä. Onneksi paikalla on ravintoloita.

Lapuan viime vuosi jäi ylijäämäiseksi kuten edellinenkin. Kunta osaa siis hoitaa raha-asiansa. Mottona onkin ”Kun voi valita kaiken”. Kunnan strategia rakentuu digitaalisuuden, yhteisöllisyyden ja kestävän kehityksen ympärille. Rekrytointisivuilla on video, jossa rehtori hakee opettajia ja muuta henkilökuntaa koululle. Viihtyisän näköisiä tilojakin näytetään. Kunnan sivuilta pääsee myös tekemään lapualaisen horoskoopin. Testasin. Minä olen intuitiivinen räpylä. Tämä ei vielä saa minua katsomaa pesäpallo-ottelua vaikkei minulla olekaan traumaattisia muistoja joukkueiden valintatilanteista. En tainnut koskaan jäädä ihan viimeiseksi.

Vehkalahti

 

Suur-Vehkalahden pitäjä käsitti keskiajalla lähes koko nykyisen Kymenlaakson. Kaari Utrio on noihin aikoihin sijoittanut romaaninsa Vehkalahden neidot. Koska kauppaa saatiin käydä vain kaupungeissa ja kaupungit perustettiin pieniksi pinta-alaltaan, Vehkalahdesta erotettiin Hamina 1653. Vehkalahden pitäjän tihein asutus jäi Haminan puolelle. Tästä johtui myöhemmin myös se, että Vehkalahden kunnantalo sijaitsi naapurikunnassa.

Meidän oli tarkoitus käydä Vehkalahden kylämuseossa. Olen miettinyt museokortin hankkimista. Jonain vuonna sen teen ja sitten käyn tutkimassa kaikki reittien varrelle sattuvat museot. Aion jopa suunnitella reitit niin, että pääsen käymään mahdollisimman monessa. Nyt käyn museoissa joko perjantaina tai niissä museoissa, joihin on vapaa pääsy. Vehkalahden kylämuseo kuuluu jälkimmäiseen sarjaan ja olisi ollut jopa auki, kun ajoimme siitä ohi. Talo rakennettiin 1871 Vehkalahden ensimmäiseksi kansakouluksi ja sitä käytettiin tähäntarkoitukseen 1950-luvulle saakka. Kun koulunpito päättyi rakennukseen sijoitettiin Vehkalahden kotiseutumuseo 1960 ja sen nimi myöhemmin muutettiin Vehkalahden kylämuseoksi. Museota on uudistettu ja juhlalliset avajaiset olivat viikonloppuna 1.-2.7. Tämän vuoksi väkeä oli liikkeellä niin paljon, että liikennettä oli ohjaamassa keltaliivinen henkilö. Ahtaita paikoituspaikkoja kohtaan tunnen kammoa vaikka Lappeenrannassa ajoinkin parkkihalliin. Tarjolla olisi ollut karoliinien äkseerausnäytös ja muskettiammuntaa, Vehkalahti-vartti-opastus, pienoisnäytelmiä ja vaikka mitä. Jätettiin väliin parkkipaikkakammon vuoksi.Kyltistä sentään napattiin kuva.

Säkkijärvi

 

Olimme toki huomanneet Vahvialan suuntaan ajaessamme, että siellä oli kylttejä kiertotiestä. Kun eivät sattuneet meidän kohdallemme, niin mitä väliä. Pitäisi aina ajatella myös muita ja miettiä heidän tilanteensa kautta voisiko sama tulla eteen itselle. Kyllä voi. Laitoimme kepsiin Säkkijärven entisen kylän Väkevälän ja ajelimme tyytyväisinä tietä 387 Ylämaata kohti. Hyypiälässä oli odottamassa siltatyömaa. Olisi pitänyt valita aikaisempi kiertotie. Nyt kurvasimme lupaavan näköiselle tielle emmekä aavistaneet, että muutaman kilometrin kuluttua päällyste päättyi ja jatkossa oli nimismiehen kiharaa tiellä poikittain ja rankkasateen uurtamia puroja pitkittäin. Tämän kesän kiintiö sorateitä on nyt ajettu. Kun lisäksi Väkevälässäkin oli odotettavissa siltatyömaa, tyydyin ottamaan kuvan ohjekyltistä ja käännyin ennen soratietä takaisin.

Säkkijärvi on kuuluisa polkastaan. Säkkijärven polkka on vanha kansansävelmä, josta tuli suosittua harmonikansoittajien ohjelmistoa. Lisää kuuluisuutta saatiin polkalla jatkosodan aikaan, kun neuvostoliiton joukot perääntyessään Viipurista asensivat sinne radiomiinoja. Säkkijärven polkan Vesterisen levyttämää versiota soitettiin yhtäjaksoisesti kolme vuorokautta ja onnistuttiin sekoittamaan laukaisutaajuus käyttökelvottomaksi.

Säkkijärven alue jäi Pähkinäsaaren rauhassa 1323 Ruotsin puolelle. Se oli suuri emäpitäjä, josta myöhemmin irrotettiin alueita mm. Vahvialaan ja Ylämaahan. Kun 90% alueesta menetetiin Neuvostoliitolle, oli aiheellista lakkauttaa kunta ja liittää sen Suomen puolelle jääneet alueet naapurikuntiin. Entiset säkkijärveläiset ovat perustaneet Säkkijärvi-säätiön, joka julkaisee Säkkijärvi-lehteä ja järjestää Säkkijärvi-juhlat ja kotiseutumatkoja entisen Säkkijärven alueelle. Tämän vuoden matka suuntautuu kuitenkin Ilomantsiin sattuneesta syystä. Säätiön sivuilta löytyy kuvia entisen Säkkijärven alueelta.

Ylämaa

 

Ylämaa muodostettiin Säkkijärvestä erotetuista alueista 1929 ja liitettiin Lappeenrantaan 2010. Ylämaasta tulee mieleen spektroliitti. Irtopaloja oli löytynyt Pietarin seudulta joten emäkallion piti olla jääkauden jään liikkeiden vastakkaisessa suunnassa. Sitä alettiin etsiä 1930-luvulla ja välirauhan aikana Salpalinjan työmaalta professori Aarne Laitakarin poika Pekka Laitakari huomasi sateenkaaren väreissä välkehtivää maasälpää tankkiesteeksi louhitusta kivestä. Emäkallio oli löytynyt. Korukiven nimi vahvistettiin 1954. Muualta löydetty sama kivilaji tunnetaan nimellä labradoriitti. Korujen lisäksi kivestä valmistetaan pienesineitä ja sitä käytetään myös rakennuskivenä. Ensi viikonloppuna ovat sitten Jalokivimessut. Jalokivimuseossa on näytillä yli 5000 erilaista jalokiveä ja mineraalia ympäri maailmaa. Vaikutuksen teki jättikokoinen ametistionkalo ja aarrehiekkanurkka, josta voi löytää aitoja kiillotettuja jalokiviä. Mahdollista on myös tehdä yhden tai kahden tunnin opastettu kierros louhokselle. Lähtö kierrokselle olisi ollut iltapäivällä. Ehkä joskus toiste.

Lappee

 

Kuvassa on Lappeen entisen kunnan Kasukkalan kylän koulu. Kylään oli perustettu oma koulu jo 1911 ja 2011 sinne rakennettiin kuvan uusi koulu. Etualalla oleva keinu lienee varsinkin tyttöjen suosiossa; vähän sivussa, mikä tuo rauhaa keskinäisille tärkeille jutuille ja katos, joka mahdollistaa sinne menon myös sateella. Lappee on mainittu Turun maaoikeuden päätöksessä vuodelta 1415, mikä viittaa siihen, että seurakunta on perustettu ehkä jo 1200-luvun lopulla. Se oli iso pitäjä, josta on aikaa myöten erotettu kymmenkunta uutta pitäjää ja jonka kohtaloksi tuli pakkoliitos Lappeenrantaan. Seutu oli ennen Lappeenrannan kaupungin perustamista lappeelaisten tärkeä kauppapaikka, missä viipurilaisilla kauppiailla oli varastonsa.

Ennen matkan jatkamista piti käydä tankkaamassa. Satuimme huoltoasemalle juuri rankan kuuron aikaan. Huoltoaseman piha lainehti, polttoainepumppujen päällä oleva katos ei suojannut kuskin puoleista ovea ja sain aikamoisen ryöpyn niskaani vaikka siirryin lipan alle mahdollisimman nopeasti. Kuurot, rajutkaan eivät kestä kovin pitkää aikaa vaan laantuvat sitten ystävällisemmäksi tihkusateeksi. Näitä kuuroja oli vaan turha monta. Paikoitellen kaduilla oli niin isoja lammikoita, että pelotti ajaa niiden halki. Onneksi oli sunnuntai ja liikennettä vähän niin uskalsi ajella keskellä katua. Välillä odottelimme sateen laantumista bussipysäkillä. Ihan hyvä ajatus turvallisuuden kannalta. Sateella koppimopo alkaa kuitenkin huurtua ja näkyvyyden palauttamisessa on oma työnsä.

Vahviala

 

Vahvialasta jäi Suomen puolelle vain 21,8 neliökilometrin alue. Siis vähän pienempi alue kuin Lauritsala. Erona oli toki se, että Vahvialan Suomen puolelle jääneellä kolkalla ei juuri ollut teollisuutta eikä kovin montaa asukasta. Kuvan järven takana pitäisi olla jossain Hiivaniemen kylä, jos kartanlukutaitoihini on yhtään luottamista. Entiset vahvialalaiset perustivat Vahviala-seuran. Samana päivänä kuin otin kuvaa pidettiin seuran 75-vuotisjuhlat, joilla julkistettiin juhlajulkaisu. Vahvialalaiset sijoitettiin sodan jälkeen Iittiin. Kirja kertoo, ”miten soljui vahvialalaisten elo uusilla asuinsijoilla, mikä on se vetovoima, mikä vieläkin vetää vahvialalaisia yhteen”. Kirjassa on historian lisäksi murrejuttuja. Pääjuhlassa juhlapuheiden ja musiikkiesitysten lisäksi jaettiin Karjalan Liiton ansiomerkit. Seura järjestää elokuussa kesäreissun Savo-Karjalaan. Ohjelma vaikuttaa mielenkiintoiselta. Edellisinä vuosina on varmaan käyty entisillä kotiseuduilla, joille on nyt annettu venäjänkieliset nimet. Ihan pian sinne ei liene asiaa. Valitettavasti.

Lappeenranta

 

Lappeenranta on vanhoja kaupunkeja. Se perustettiin Saimaan niemeen 1649. Kaupunkia alettiin linnoittaa 1720-luvulla isonvihan jälkeen. Siitä ei ollut apua sillä Lappeenranta siirtyi Venäjän alaisuuteen 1743. Vanhan Suomen palautus siirsi Lappeenrannan takaisin Suomelle ja siitä tuli 1800-luvun lopulla venäläisten suosima kylpylä- ja huvilakaupunki. Jo aikaisemmin Saimaan kanava ja rautatien tulo 1885 vilkastuttivat kaupunkia ja toivat sen läheisyyteen teollisuutta.

Lappeenrantaan on liitetty vaikka kuinka monta kuntaa. Joissakin niistä piipahdettiin jo Imatran reissulla. Kuntaliitosten syynä on osittain ollut sotien jälkeinen rajanveto, joka jätti Suomen puolelle vain pienen alueen kunnasta, osittain pakkoliitokset myöhempinä vuosina. Siksi kunnan sivuja oli mielenkiintoista lukea sillä silmällä, miten nämä kaupunginosat tulevat esille siellä. Hakutoiminnolla löytyvät muut paitsi Vahviala. Säkkijärvestäkin maininta löytyy vain kotiseutu- ja sanomalehtiarkistosta. Muista liitetyistä kunnista löytyvät tiedot kunnan palveluista, lähinnä koulusta ja liikuntapaikoista.

Kaupungintalon kuva on otettu parkkihallista sisäänkäynnille päin. Kaupungintaloa olisi voinut kuvata sisäpihalta, missä oli taideteoksia ja kivettyä oleskelupihaa. En viitsinyt ajaa kotteroa sinne ja kadun puolelta ei tullut yhtään sen selkeämpää kuvaa. Sunnuntaiaamun liikenne oli kyllä hiljaista mutta kadun ja talon väliset puut peittivät liikaa rakennuksista. Tässä näkyy sentään ovi ja kyltti, ei vaakunaa. Aluksi kepsi käski meidän ajaa kiellettyyn ajosuuntaan ja pari kertaa harhailtuamme löysimme vihdoin kellariin. Jostain syystä sähköiset laitteeni vierastavat Lappeenrantaa. Olen yrittänyt saada selvää Kulttuurin unelmavuodesta 2024, jota lappeenrantalaiset suunnittelevat, mutta kaupungin sivut häviävät aina, kun klikkaan linkkiä. Sama tapahtuu myös muista linkeistä. Syynä voi olla tabletin ikä. Ei se pyöritä enää montaa muutakaan sivustoa.

Lappeenrannassa olen käynyt luennointireissuilla ja kerran juhannusreissulla lapseni kanssa. Hän oli silloin aika pieni ja tavoitteenamme oli löytää hotelli, jossa olisi ollut uima-allas. Sellainen löytyi lapsen iloksi. Lisäksi kävimme risteilyllä ja herkuttelimme sataman antimilla.

Lauritsala

 

Täältä sentään pääsin kuvaamaan kanavaa. Pienessä tihkusateessa. Rankempiakin sateita matkan aikana koettiin.

Itsenäisenä kauppalana Lauritsala ehti kasvaa 35 vuotta kanavan, rautateiden, tehtaiden ja sahojen ympärille. Tämä näkyy myös vaakunassa, johon on kuvattu varppivene. Puut kuljetettiin ennen uittamalla. Tällä varppiveneellä kuljetettiin varppaajan ankkuri kauas sen tulevaan kulkusuuntaan ja sitten varppaaja veti itsensä ankkurin luo. Kuljetus oli nopeampaa kuin hevospontoilla mutta hitaampaa kuin varsinaisilla hinaajilla, jotka vetivät tukkilauttaa potkurivedolla. Joidenkin mielestä Lauritsalasta ei olisi pitänyt tulla kauppalaa lainkaan vaan sen alue olisi pitänyt liittää Lappeenrantaan jo 1930-luvulla. Asiaa pidettiin vireillä koko Lauritsalan kauppalan ajan. 1960-luvulla sitten selvitysmies antoi sellaisen lausunnon, että parasta oli liittää Lauritsala Lappeenrantaan. Lauritsalalaiset olivat vankasti eri mieltä ja syyttivät selvitystä siitä, että se lähtökohtaisesti esitti perusteluja vain kuntaliitokselle. Valtioneuvosto teki pakkoliitospäätöksen, josta lauritsalalaiset eivät ihastuneet vaan valittivat siitä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, missä hävisivät jutun. Kauppalan maapinta-ala oli vain 24.7 neliökilometriä ja siksi se oli tiiviisti rakennettua, pääosin pientaloja ja matalia kerrostaloja. Vuonna 1956 rakennettiin seudun korkein kerrostalo, 7-kerroksinen Tornitalo. Nykyinen Lauritsalan kaupunginosa käsittää vain entisen kauppalan keskustan.

Nuijamaa

 

Totesimme, että myös Imatran ajot ovat samana viikonloppuna. Vähän katselin kartasta etukäteen, miten kilpailualueen pääsisi kiertämään. Olisi pitänyt pitäytyä siihen suunnitelmaan. Sen sijaan laitoin kepsiin määränpääksi Nuijamaan. Ensimmäiseksi yllätykseksi totesimme joutuneemme kilpailun vuoksi suljetulle tielle. Hyvin selkeät opasteet ja ihmisiäkin ohjaamassa kiertotielle ja sitä kautta jouduimme aivan Imatran keskustaan, mitä sitäkin olimme ajatelleet vähän kierrellä. Imatran koski ja Kaupunginhotelli näkyivät hetken. Tämä kepsin ohjelma osaa kyllä pyydettäessä välttää isoja teitä mutta sorateiden välttämiskohtaa en ole siitä löytänyt. Rankkasade ja nimismiehen kihara. Emme tosin kadehtineet myöskään niitä kilpailijoita tai katselijoita, jotka osallistuivat Imatran ajoihin. Olin ajatellut ottaa kuvan Saimaan kanavasta mutta kun pieni pätkä päällystettä uhkasi vaihtua jälleen soratieksi, luovuin suunnitelmasta. Sen sijaan rajan läheisyydessä alkoi esiintyä ilahduttavasti horsmaa. Satoi kaatamalla, kun otin tuulilasin läpi kuvan pellosta, jossa nuo vaaleanpunaiset täplät ovat horsmia. Sateenkin takia kuva on vähän sumea.

Saimaan kanavan ensimmäinen vaihe päättyi Nuijamaa-järveen ja valmistui 1852. Tällä hetkellä kanavaristeilyjä järjestetään Suomen puoleisella kanavan osuudella. Nuijamaa jatkoi itsenäisenä kuntana melkein 1990-luvulle saakka vaikka oli menettänyt yli puolet alueestaan Neuvostoliitolle. Teollisuutta ja niiden perässä tulevia palvelualan yrittäjiä ei rajan läheisyys houkutellut ja maatalouden vähenevä väki ei elättänyt enää kuntaa.

Ristiina

 

Reissukaverin mielestä matka alkaa vasta ensimmäisistä munkkikahveista. Joutsasta hän sai sellaiset. Joutsan joutopäivät olivat samana viikonloppuna. Alue oli juuri aukeamassa, kun siellä kävimme tauolla. Satoi sen verran, ettemme käyneet tutustumassa vaan ajelimme eteenpäin. Ristiinassa huomasin konditorion. Minun lempiherkkujani kun ovat kakut. Sellaisia saa yleensä vain konditorioista ja niiden huonona puolena on se, ettei niissä tavallisesti ole munkkeja. Ei tässäkään. Kakku sen sijaan oli herkullinen.

Ristiinassa kannattaa tutustua, paitsi konditorion herkkuihin, Astuvansalmen kalliomaalauksiin. Ristiina on ruotsiksi Kristina. Sananalkuinen kaksoiskonsonantti ei oikein istu suomalaisen eikä savolaisen suuhun joten se on helpointa jättää pois. Alue oli Ruotsin vallan aikana läänitettynä eri henkilöille, myös Pietari Brahelle, joka rakensi sinne Brahenlinna-kartanon. Siitä ovat jäljellä enää rauniot. Niihin voi tutustua kiertämällä Kreivinpolkua. Sen varrella on myös muuta nähtävää. Ajattelimme jaloitella mutta sade muutti suunnitelmat. Vanhan kartan mukaan 15-tieltä olisi mennyt päällystetty tie tielle 62. Jossain vaiheessa se oli kunnostettu nimismiehen kiharaksi. Ei yhtään kiva juttu. Sateen ansiosta se tosin ei pölissyt.