Ahlaisten vaakunassa lentää lokki. Suuntana länsi. Tietysti merelle päin. Alue oli aiemmin valtaosin ruotsinkielistä mutta papisto oli sitä mieltä, että seudun murre on niin omituista, että oli parempi, että oppisivat rippikoulussa ja kinkereillä suomea. Vanhemmat olivat eri mieltä mutta aikaa myöten nuoriso alkoi hävetä omaa murrettaan ja seutu suomalaistui vuosien saatossa. 1960 Ahlaisissa oli enää yksi äidinkielenään ruotsia puhuva. Tietoihini kielisorron historiasta tuli ihan uusi luku.
Tuomenkehrääjäkoin
massaesiintymiä on aina silloin tällöin. Tänä vuonna esiintymä
on paikoitellen poikkeuksellisen runsas. Puu selviää hyökkäyksestä
ellei niitä satu monena peräkkäisenä vuonna. Uudet lehdet
kasvavat useimmiten jo samana kesänä. Toukkavaiheen aikana puut
muuttuvat kauhuelokuvien puiksi ja voi vain odottaa jonkun zombin
kömpivän seittien takaa. Perusteellisemminkin syötyjä puita näkyi matkan varrella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti