Lappi lähestyy vähitellen. Voikukat vaihtuvat kulleroihin. Aluksi tien varrella näkee molempia ja sitten voikukat häviävät. Voikukkapeltojen tilalla näkyy kulleropeltoja. Samoin kuuset muuttuvat variksentallaamiksi ja koivut tunturikoivuiksi. Poroja kävelee tiellä ja tien laitamilla. Tällä pätkällä näimme pienimmän vasan ikinä.
Reissukaveri oli ollut uskollisesti pitkään saman työnantajan palveluksessa ja sai siitä hyvästä viikon palkkioloman. Koska puoliso pääsi edullisesti näille lomille mukaan, pääsin myös minä Leville. Emme kumpikaan pidä lumesta tai hiihtämisestä, laskettelusta puhumattakaan. Siksi menimme lomalle alkukesästä. Patikoimme Kätkällä, pyöräilimme Levin ympäri, kiipesimme myös Levin huipulle missä ihailimme kahvilaa, tosin vain ulkoapäin, koska muita matkailijoita oli vähän. Nautimme hiljaisuudesta soutelemalla Immeljärvellä. Kätkällä näin ensimmäisen kerran kuukkelin, onnenlinnun. Samana päivänä lapsemme oli pääsykokeessa ja selvitti tiensä opiskelemaan. Voihan tietysti olla, ettei onnistuminen johtunut kuukkelin näkemisestä.
Tällä kertaa Kittilässä oli Hiljaisuus festivaali. Se oli juuri päättynyt, kun ajoimme Kaukolan ohi. Kyltti oli vielä paikallaan. Ohjelmassa oli ollut upeita taiteilijoita, näyttävää sirkusta ja monipuolista musiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti