Kerimäki on vanha 1642 perustettu emäpitäjä, josta on sitten aikojen saatossa irronnut kuntia. Niistäkään ei kuntina ole jäljellä kuin Enonkoski. Osa pitäjästä on pikkuvihan jälkeen ollut Venäjän puolella rajaa. Kiitos Aleksanteri I:n raja siirtyi idemmäs. Kerimäellä on Savon tihein uhrikivien esiintymä. Niiden ajoituksesta on kaksikin teoriaa. Joko ne ovat ajalta 600-800, jolloin seudulla olisi ollut vakiintunutta asutusta, joka olisi myöhemmin hävinnyt tai sitten vasta 1100-luvulta. Kesälahden puolella on uhrikivistä suurin. Sitä on nimitetty Pirunpöydäksi ja sen ohi ei ole yöaikaan uskallettu kulkea, koska pirut ovat pitäneet siellä kekkereitään.
Kerimäki tuli nimeltä tutuksi jo lapsuudessa, koska veljeni oli siellä hetken aikaa töissä joskus 1950-1960-lukujen taitteessa. Meitä oli nuorempia sisaruksia niin paljon, että en ehtinyt käydä hänen luonaan kylässä, kun joku muu sisaruksista pääsi äidin matkaan. Paikkakunta jäi silti mieleen. Nyt olen siellä ensimmäistä kertaa livenä. Yöpaikkaa katsellessa silmiini osui upea talo, josta löytyy Vanhan Apteekin Majatalo. Päätin, että sinne mennään yöksi. Talo on rakennettu 1911 hirsistä, entisöity vanhaa kunnioittaen ja huoneessa, jossa yövyimme oli kuvan upea kattokruunu. Muista huoneista löytyi toinen toistaan näyttävämpiä kaakeliuuneja. Suurin yllätys tosin oli se, että majatalon pitäjä on entisiä oppilaitani Sisälähetysseuran sosiaali- ja kasvattajaopiston ajoilta. Hän tunnisti minut ja muisteli hyvällä opiskeluaikojaan. Menestystä yritykselle. Tiedämme, että täällä yövymme toistekin, kun seudulle sopivasti satumme reissullamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti