Tien päällä on oltu niin paljon näinä vuosina, että on alkanut pohtia tietä ja siihen liittyviä sanoja. Tie on pohjana monille sanoille kuten tieto, tietää, tiede, tietoisuus. Tällaista kytkentää tien ja tietämisen välillä ei ole ainakaan saksan, ranskan, ruotsin ja englannin kielissä. Kuinka vanhaa perua on kielessämme se, että tiellä pysyminen on tietoa tiestä. Eräkaudelta ehkä.
Oikealla tiellä pysyminen on taitolaji. Jos siinä ei onnistu voi joutua muiden tielle. Viljakkala – Hämeenkyrö seutu on sellainen sokkelo, että olemme tehneet sakkokierroksia aiemminkin. Nyt tuli oikein kunnolla. Jouduimme ikävästi useampaan otteeseen isolle tielle. Tuli sellainen tunne, ettei meillä edes ole oikein lupaa olla tällä tiellä. Ymmärrän takaatulevien harmin, kun joutuvat odottamaan ohituspaikkaa jopa useita minuutteja. Keskikaidetiellä ajelen pientareella, vaikka se on kiellettyä. Kun keskikaidetta ei ole, välttelen laittomuuksia. Taas saimme ohjeistuksen, että laittomuuksia suositeltiin pontevasti.
Kauvatsa ei ollut reittisuunnitelmassa mutta taas yhden harhautumisen
vuoksi sinne päädyimme, kun etsimme vähäliikenteisempää tietä.
Kuvan liljoja jäin ihailemaan ja rauhoittumaan hetkeksi. Kauvatsan
vaakunassa oleva silkkiuikun pää viittaa Puurijärven runsaaseen
linnustoon. Järvellä pesii noin 35 lintulajia. Vaakunan nauriit
viittaavat seudun maatalouteen. Puurijärven ja Isosuon seudulle on
perustettu kansallispuisto. Sieltä on löydetty 24
sudenkorentolajia.Alueella on myös meteoriitin törmäyksestä syntynyt Sääksjärvi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti