Tammisaari

 

Kuningas Kustaa Vaasa antoi Tammisaarelle kaupunkioikeudet vuonna 1546. Kaupungin sijaintipaikka oli tunnettu jo pitkään satamana ja kalastuspaikkana, ja ajatus kaupungin perustamisesta oli itänyt pitkään. Alueen halki kulki myös vanha vesireitti syvälle Etelä-Hämeeseen saakka. 1700-luvulla Tammisaari kuului köyhimpien kaupunkien ryhmään. Tervakauppa ei tuonut sinne vaurautta niin kuin Pohjanmaan kaupunkeihin. Suomen sodassa venäläiset valtasivat Tammisaaren mutta Krimin sodassa tammisaarelaiset onnistuivat torjumaan englantilaisten maihinnousuyrityksen. Sisällissodan aikana perustetun Tammisaaren vankileirin vankimäärä nousi kesään 1918 mennessä yli kahdeksaan tuhanteen. Vankileiri jatkoi pakkotyölaitoksena ja 1920-luvulla alettiin puhua ”Tammisaaren yliopistosta”, jonne Etsivä Keskuspoliisi, ”ohrana”, toimitti kommunisteiksi tiedettyjä ja epäiltyjä. Kaupungissa kävi 1800-luvulla koulua muun muassa Elias Lönnrot, joka kulki matkan kotiinsa Sammattiin patikoiden joka viikonloppu. Uno Cygnaeuksen kouluasetus kirjoitettiin kaupungissa. Cygnaeus myös vihki vuonna 1872 Tammisaaressa käyttöön Suomen ensimmäisen naisseminaarin. Barckens Udde on Tammisaaren vanhin kaupunginosa. Sen rakennuskanta koostuu pelkästään 1700- ja 1800-luvun rakennuksista, ja se on suojeltu ja rauhoitettu uusilta rakennuksilta. Tammisaaren keskustan tuntumasta löytyy myös Linnamäki, 1500-luvulla rakennetun linnan jäänteet. Tunnettuja tammisaarelaisia ovat mm. Jörn Donner ja Tommi Taberman. Ragnar Wessmanin suunnittelema Tammisaaren vanha vesitorni on parhaillaan myynnissä. Tarjoukset pitää tehdä tämän kuun aikana. Reissukaveri voitto Lotossa mutta vain 40 senttiä joten en taida olla kiinnostunut.

Snappertuna

 

Snappertunan ensimmäiset merkit asutuksesta ovat pronssikauden aikaiset hautakummut Rullarsbölen ja Totalin kylissä. Pysyvä asutus tuli Ruotsista 1200-luvulla. Rösundin kylä on päässyt asiakirjoihin vuonna 1392. Kunta itsenäistyi 1915 ja se oli Uudenmaan ruotsinkielisin ennen kuin se vuonna 1977 liittyi isompaan kokonaisuuteen. Snappertunan merkittävimpiin nähtävyyksiin kuuluu Raaseporin linna. Se lasketaan kuuluvaksi feodaalilinnoihin. Sen paikalla oli todennäköisesti ollut varustus jo 1200-luvulla. 1300-luvulla se nousi Uudenmaan keskukseksi, kun se muutettiin puolustus- ja asuntolinnaksi. Rakentamista jatkettiin seuraavallakin vuosisadalla. 1520 se joutui tanskalaisten haltuun ja Fleming-veljekset valtasivat sen 1523 Kustaa Vaasalle. Hän vieraili linnassa 1530 ja määräsi linnan kunnostettavaksi mutta jo 1553 linna jätettiin autioksi. Raunioilla vietettiin Svenska Folkskolans Vänner -järjestön kesäjuhlia 1880-luvulta lähtien, kun kielitaistelu velloi kuumimmillaan. Siellä toimii Suomen suurin ruotsinkielinen kesäteatteri. Elokuun alussa vietetään Snapprtuna-päiviä.

Kun käännyimme Karjaalta kohti Snappertunaa ja Raaseporin linnaa, reissukaveri totesi, että taitaa olla tärkeäkin linna. Melkein ehdin aloittaa linnan historiaa ja sen merkitystä selvittävän luennon, kun hän totesi, ettei iahn vaaatimattomiin linnoihin johda asfalttitietä. 

Karjaa

 

Tämä saattaisi olla vanha maitolaituri. Huomattavasti matalammalta piti tonkat siirtää autoon kuin mikä meillä oli joten koppi voi olla rakennettu muuhunkin tarkoitukseen. Kynttilälyhty luo iltahärässä tunnelmaa. Karjaan kirkonkylän muuttuminen kauppalaksi 1930 aiheutti kunnan jakautumisen kauppalaan ja maalaiskuntaan. Kunnat yhdistyivät 1969 vuoden alusta ja 1977 kauppala muuttui kaupungiksi. Ennen kaupungin liittymistä suurempaan kokonaisuuteen sen kunnallisveroprosentti oli Suomen korkein. Kunta oli kaksikielinen, enemmistä asukkaista oli ruotsinkielisiä. Senioreille oli viime kesänä tarjolla drop-in Puistovoimistelua Bulevardin puistossa keskiviikkoisin klo 16:30-17:30. Osa voimistelusta tapahtuu makuulla, koska muistutettiin, että oma alusta on hyvä olla mukana. Syksyllä voi sitten aloittaa kuntosaliharjoittelun Villa Anemonen kuntosalilla. Lapsille ja nuorille tarjotaan liikuntamahdollisuuksia leikkipuistoissa. Parkouria ajattelee aina uutena liikuntamuotona mutta siitähän on yli 20 vuotta, kun poikani aloitti sen harrastamisen. Bulevardi Parkourissa on ihan rakennettua ympäristöä parkouria varten vaikka alunperin käytettiin kaupungeissa valmiiksi olevia rakenteita. Jotta Parkourpuistoon on turvallista liikkua läheiseltä Katarinaskolanilta, suljetaan osa Bulevardista moottoriajoneuvoliikenteeltä. Samalla koulu saa lisää ulkoilualueitta.

Karjaan maalaiskunta

 

Ajeluihin tuli muiden harrastusten vuoksi pieni tauko. Pääsin Päijänteelle melomaan. Vesi oli tosi matalalla. Muuramejoen rantapenkat olivat kuin esihistoriallisia luolia, koska näkyviin tuli veden kovertamia onkaloita. Kampinsalmen kiviä oli nyt enemmän vaarallisen lähellä pintaa kuin normaalin veden korkauden aikaan. Kaakkosaaren eteläpään edustalla oleva kivikehä oli juuri  ja juuri pinnan yläpuollella. Sinnehän piti tietysti mennä tepastelemaan. Upeita elämyksiä ja ihan outo seuraus. Olisin kuvitellut, että olisin saanut kolmen päivän melontaretkistä hartiat tai selän tai käsivarret kipeiksi. Outoa oli, että polvet kipeytyivät. Onhan minulla nivelrikkoa mutta näin kipeät ne eivät ole koskaan olleet. Eivät vieläkään ihan kunnossa. Taukoja ja polvien oikomista tuhka tiheään.

Karjaan maalaiskunnan seudulla on nuoremmalla roomalaisajalla esiintynyt merkittävä asutuskeskittymä. Kroggårdmalmenin rautakautisen tarhakalmiston löydöt osoittavat, että alueella on ollut yhteyksiä Virumaan ja Länsi-Viron tai Saarenmaan suuntaan. Toisen ristiretken jälkeen seudulle muutti ruotsinkielistä väestöä ja alue ruotsalaistui täysin 1400-luvulla. Kustaa Vaasa perusti seudulle rautaruukin ja sen myöhempi omistaja väitti Mustiota itsenäiseksi kunnaksi. Aika monet jopa uskoivat asian. Kun seuraava omistaja ehdotti kuntaliitosta, todettiin, ettei sellaista kuntaa ole olemassakaan. Karjaan maalaiskuntaakaan ei tekoälyn mukaan ole ollut olemassa. Tavallisesti olen uskonut aika herkästi tekoälyn tuottamaa tekstiä. Googlen mukana hävisi paljon hyviä kapakkakeskusteluja. Riitti, kun erimielisyyden aihe selvitettiin googlaamalla. Tekoäly on tuonut keskustelun takaisin. Ainakin hetkellisesti. Vähän selaamalla löytyy sitten erilaistakin tietoa. Toivottavasti tämä tuottaa kriittistä ajattelua eikä kapakkatappeluita. Karjaan kirkonkylä nimettiin taajaväkiseksi yhdyskunnaksi ja siitä alkoi tie kohti maalaiskuntaa. Kunnan rajalla tervehtii iloinen traktorikuski ohiajavia. Traktorilla on perässään joku kone, jonka tarkoitusperä jäi minulle mysteeriksi.

Raahe

 

Raaheen tutustuin joskus lähes 50 vuotta sitten, kun sisareni asui siellä. Silloin kävimme myös Kruununmakasiinimuseossa, jonka harvinaisuuksiin kuuluu maailman vanhin säilynyt sukelluspuku. Museon sivuilla siitä käytetään nimitystä Wanha Herra. Kokeileva arkeologia on valmistanut Nuoren Herran samoista materiaaleista ja valmistusmenetelemillä. Sillä haluttiin kokeilla puvun toimivuutta. Vanha Herra on kyllä kiertänyt maailmaa eri näyttelyissä mutta veteen sitä ei ole haluttu laittaa. Kopiopuvulla sen sijaan sukellus onnistui aivan odotusten mukaisesti. Wanha Herra on rakennettu joskus 1700-luvulla.Sen avulla on voitu tutkia laivojen kuntoa tarvitsematta vetää niitä kuivatelakalle.

Pietari Brahe, Suomen kenraalikuvernööri, perusti Raahen kaupungin vuonna 1649. Aluksi kaupungin nimi oli Salo, koska se ajateltiin perustaa keskiaikaisen markkinapaikan paikalle. Vesistö oli kuitenkin liian matalaa ja kaupunki perustettiin läheiselle niemelle. Vuonna 1652 kaupungin nimeksi otettiin Brahestad, perustajansa kunniaksi. Se suomentui sitten sujuvasti Raaheksi. Kaupunki eli kauppapurjehduksesta ja laivanrakennuksesta. 1600-luvun nälkävuodet heikensivät kaupungin asemaa ja naapurikaupungit yrittivät saada lakkautetuksi sen kaupunkioikeudet. Isoviha uhkasi kaupungin olemassaoloa jopa enemmän kuin kateelliset naapurikaupungit. Sodan päättymisen jälkeen asukasluku oli vain reilut sata. Jälleenrakennus onnistui ja 1791 Raahe sai tapulikaupunkioikeudet eli se sai käydä suoraa ulkomaankauppaa. Tavaroita ei tarvinnut enää viedä välikäsille Turkuun tai Tukholmaan. Kuten puukaupungit yleensäkin myös Raahe paloi säännömukaisesti. Vuoden 1810 palossa tuhoutui raatihuone ja ylipuolet kaupungista. Köyhimmän kansan asuttama kaupunginosa oli lähes ainoa, joka säästyi. Krimin sodan aikaan 1854 englantilaiset polttivat osia kaupungista. Purjelaivakauden lopulla 1860-1870-luvuilla Raahe oli Suomen suurin laivanvarustajakaupunki.

Nykyisin Raahen vanha kaupunki on yksi matkailukohteista. Raatihuone on komea mutta valtuusto kokoontuu Tapahtumatalo Raahessa. Viime kokouksessa pakollisten valintojen jälkeen lähetettiin valmisteltavaksi valtuustoaloite Priden huomioimiseksi Raahessa. Sama aloite oli tehty jo edellisellä valtuustokaudella. Pitänee seurata saako nykyinen valtuusto asian käsiteltyä.

Yövyimme Oulaisissa 1916 valmistuneessa vaivaistalossa. Emme tosin sen vanhassa osassa vaan 1938 valmistuneen kunnalliskodin puolella. Törmänhovissa toimii hotellin lisäksi tilausravintola ja leipomo. 1930-luvulla kunnaliskotia suunnitteleva ei ajatellut hetkeäkään esteettömyyttä. Pääovelle on portaat ja sisällä niitä on lisää. Tänä päivänä ihmisen, joka pystyisi kävelemään ne portaat toiseen kerrokseen, olisi tosi vaikea päästä hoitolaitokseen. Niin se maailma muuttuu.

Hauho

 

Hauhon vaakunaan on kuvattu neljä oravaa. Kuva viittaa verokapinaan vuodelta 1329. Kuningas Maunu Eerikinpoika määräsi Suomen piispalle Pentille maksettavan palkan suuruudeksi jokaiselta suvulta neljä turkisnahkaa. Asukkaat kieltäytyivät maksamasta, minkä vuoksi paavi julisti hauholaiset pannaan. Pannaan julistetut eivät saaneet ajaa partaansa eivätkä leikata tukkaansa. Tämäkin verokapina päättyi siihen, että piispa sai palkkansa.

Hauholla on ollut asutusta jo kivikaudella. Nykyinen asutus periytyy rautakaudelta 500-luvulta. 1400-luvulta on asiakirjoissa mainintoja useammastakin Hauhon kylästä. Hauholainen nuoriso käyttäytyi holtittomasti jo 1800-luvulla. Ylioppilas Eric Gustaf Ehrstöm piti matkapäiväkirjaa 1811. Hän oli ihmetellyt, miksi nuoria tyttöjä ja poikia oli kirkonmenojen aikana jalkapuussa. Häpeärangaistuksen ansaitsevana holtittomuutena pidettiin tuohon aikaan sitä, että nuoret olivat juhannuspäivänä saarnan aikana viskelleet toisilleen kukkia. Juice Leskinen on on kunnioittanut paikkakuntaa tekemällään laululla. Hauhon nimi on laulun mukaan perua jenkin ja germaanin ihmettelyistä.

Matkan varrella kiinnitti huomiota leppien ja pajujen ruskettuneet lehdet sekä Lounais-Suomen koivukujien koivujen riutunut ulkonäkö. Ovatko puut kärsineet helteistä vai onko niihin iskenyt jokin tauti. Ilmastonmuutosta vai ihan kotimaista riesaa?

Pöytyä

 

Sotilasrasitus hermostutti 1590-luvun alussa myös Pöytyän talonpoikia ja he nousivat pienehköön kapinaa. Suomen ensimmäisen sanomalehden, Suomenkielisiä Tieto-Sanomia, toimittaja Anders Lizelius toimi aikoinaan Pöytyällä pappina. Hän on saanut muistokiven vanhan kirkkomaan aidan viereen. Hän aloitti myös paikkakunnalla perunanviljelyn, perusti lainajyvästön ja vuonna 1756 ryhtyi käyttämään suomen kieltä pitäjänkokouksissa ehkä ensimmäisenä Suomessa.

Pöytyän valtuusto kokoontuu Riihikosken koululla. Kunta houkuttelee omakotirakentajia lupaamalla sähköauton vuodeksi käyttöön uudelle tontin ostajalla. Tällaista keinoa en ole aiemmin havainnutkaan. Luovuus kukoistaa. Suomen suurin lego-museo on Pöytyällä. Koppimopoilijan kelpaa ajella Aurajoen matkailutietä, joka seurailee Aurajoen rantaa. Yläneen kotiseutumuseossa oli viimeisiä päiviä esillä näyttely Helyjä ja heinäseipäitä, kun kävimme Pöytyällä. Kuhankuonossa on mahdollisuus retkeilyyn. Kurjenrannan kansallispuisto ja Vaskijärven luonnonpuisto sopivat luontoelämyksiä kaipaaville.

Ilmastonmuutos tuo yhä uusia vieraslajeja. Aurajoessa esiintyy keltalammikki. Lehdet muistuttavat ulkonäöltään lummetta, kukat ovat keltaisia. Kasvi on kelluva vesikasvi, joka muodostaa tiheitä kasvustoja veden pinnalle. Se leviää ilmeisen herkästi virtaavassa vedessä. Siksi torjunta on syytä aloittaa nopeasti. Aurajokisäätiö kartoittaa tilannetta ja kokeilee torjuntakeinoja.