Hyvinkää

Onkohan korona tehnyt jotain suomalaiselle palvelukulttuurille. Olimme jo ajaneet tovin, kun huomasimme, että Reimari oli avattu. Siellä voi nautiskella virvokkeista ja ihastella yhtä Suomen upeinta maisemaa eikä vain ohi vilahtaen vaan rauhassa voi antaa silmän ja mielen levätä. Menimme sisälle ja huomasimme, että vitriinissä oli Omar-munkkeja. Ne eivät kuitenkaan ole reissukaverin suosikkimunkkeja ja hän kysyi: “Eikö ole munkkeja?”. Kassan takana oleva nainen sanoi: “Ei ole, mutta paistetaan.” Hetken kuluttua reissukaverilla oli vastavalmistunut munkki lautasella tai rehellisesti sanottuna kaksi. Tällaista ei ole sattunut aikaisemmin. Voihan olla, että kyseessä oli vain hyvä tuuri. Sitä oli ainakin seuraavassa kahvipaikassa Lappilan kyläyhdistyksen kylätuvalla, mihin osuimme vähän sen jälkeen, kun siellä oli vastapaistetut korvapuustit otettu uunista. Hyvillä mielin ajelimme Hikiän kautta Hyvinkäälle. Hikiällä olen viettänyt aikaa sukulaisten luona. Muistikuvani ovat paikasta hyvin hämärät eikä tien varrelle sattunut yhtään sellaista paikkaa, jonka olisin muistanut 1960-luvulta.

Hyvinkään taajamakyltin jälkeen oli hyvin rauhallisesti, yllättävän vähän liikennettä, kunnes yhtäkkiä autoja oli ruuhkaksi asti. Kaupungintalon osoite löytyi sujuvasti vaikka kepsi ei signaalia saanutkaan. Reissukaveri opetteli lukemaan kaupunkikarttaa. Kuvassa olevien portaiden yläpäässä on ihan todella kaupungintalo-teksti seinällä. Nykyinen koppimopomme yltää melkoisiin saavutuksiin mutta tämän lähemmäs taloa en edes yrittänyt. Samalla suoralla on myös liuta museoita; Hyvinkää-seuran museo, Hyvinkään Karjala-Seuran museo ja Kaupunginmuseo. Taidemuseo on vähän matkan päässä ja siellä on Helene Schjerfbeck-huone. Siellä viipyy varmasti pitkään. Vähän kauempana on kaksi ateljeetaloa, Humala ja Krapula. Tyko Sallinen asui Krapulassa ja Jalmari Ruokokoski Humalassa. Kun etukäteen sopii ajan niin niihinkin pääsee ilmeisesti tutustumaan. Kun talot täyttivät 100 vuotta 2016 niihin järjestettiin tutustumiskäyntejä. Kuvien perusteella käymisen arvoisia taloja.

Hyvinkää laatii kestävän talouden ohjelmaa, koska viime vuoden talous oli 20 miljoonaa alijäämäinen. Korona on tuskin tilannetta parantanut eivätkä valtion ylimääräiset avustukset kata kaikkia koronan aiheuttamia kuluja. Tavoitteena on  etsiä sellaisia säästökohteita, joilla olisi mahdollisimman vähän vaikutusta asukkaiden arjen sujumiseen.

Karttula

Alkuperäisen reittisuunnitelman mukaan tänne ei ollut tarkoitus tulla lainkaan mutta kiersimme yhden tietyön. Asfaltti oli kuorittui 10 kilometrin matkalta ja vaikka nimismiehen kiharaa ei ollut kohtuuttomasti, päätimme kiertää sen tieosuuden. Reissukaveri elätteli myös toivetta päästä aamukahville ja siksi kurvasimme keskustan kautta. Siellä oli hyvin hiljaista eikä yhtään avointa kahvilaa näkynyt reitin varrella. Maisemia senkin edestä. Parin kilometrin päässä keskustasta oli tämä laituri. Jos harrastaisin uintia,houkutus laiturin käyttöön olisi suuri. En kiistä uinnin hyviä terveysvaikutuksia mutta vesi on märkää.

Lepikon torppa

Tämä kesä on alkanut suljettuja museoita ihaillessa. Aamulla varhain, kun lähdimme hotellista Kekkosen syntymäkoti oli kiinni. Siihen ehtii kyllä tutustua myöhemminkin. Se on sen verran lähellä risteileviä reittejä. Meillä on tapana ajella niin pitkälle kuin tuntuu hyvältä ja sitten kysellä majapaikkaa. Edellisenä yönä olin nukkunut huonosti. Sellaisia öitä tulee aina silloin tällöin. Tavallisestihan se ei eläkeläistä haittaa mutta väsyneenä ajaminen vastaa 1-2 promille humalassa ajoa ja siksi alkoi Pielavedellä tuntua, ettei enää ole syytä jatkaa. Soitimme hotelliin, jonka reissukaveri bongasi. Hotellin omistaja kertoi, että huoneita on kyllä vapaana mutta käytäviä ei ole siivottu, joten hän pelkäsi, että hotellista jää matkailijalle huono kuva. Lupasimme mennä nukkumaan ja kävellä käytävillä mahdollisimman vähän. Hän jopa antoi alennusta huonehinnasta. Nukahdin niin nopeasti, että pääsy huoneeseen pelasti, jos ei nyt henkiä niin ainakin kotteron muovivaurioilta. Julkisivussa lukee komeasti Restentti. Talo on upea kivilinna. Sen ravintolaa lehtijutut nimittävät legendaariseksi. Koronan vuoksi ravintola ja yökerho olivat suljettuna samoin kuin takapihalla oleva Taka-Ressu terassi. Hyvin nukutun yön jälkeen oli turvallista jatkaa reissua kohti Hyvinkäätä.

Iisalmen maalaiskunta

Jotkut tiet onnistuvat välttämään kauniit maisemat todella perusteellisesti. 5-tie Iisalmesta pohjoiseen on yksi näistä. Isot tiet ovat muutenkin tylsiä.

Iisalmen pitäjä käsitti perustamisvuonnaan 1627 koko Ylä-Savon. Siitä ovat vuosien saatossa eronneet Pielavesi, Lapinlahti, Kiuruvesi, Sonkajärvi ja Vieremä. Iisalmen epäitsenäisellä kauppalallakin on yli satavuotias historia. Se perustettiin Haukiniemelle jo 1860. Epäitsenäinen tarkoitti tuohon aikaan sitä, että kauppalalla oli kyllä oma kunnallishallinto muttei omaa verotusoikeutta. Vähän niinkuin sote-maakunnat, kun ne aloittavat.

Kajaanin maalaiskunta

Sitä luulisi, että oman kodin ikkunanäkymiin kyllästyy ja matkaillessa etsisi jotain muuta. Näin ei kuitenkaan ole minun kohdallani. Kuvan näkymä on juuri sellainen minkä kohdalla kotteron vauhti hiljenee vaikka samantyyppistä maisemaa voi ihailla omasta ikkunasta. Koska olen suurimman osan elämästäni asunut saaressa, vettä ja vihreää rentouttaa. Ei lapsuudenkodistanikaan pitkä matka ollut järven rantaan ja mutapassiin vielä lyhyempi. Vanhemmat sisarukset siinä jopa pystyivöt uimaan mutta minun lapsuuteeni mennessä se oli jo niin soistunut, etten siihen tarkoituksella koskaan pulahtanut. Alkutalvesta mutapassin jäällä pystyi luistelemaan.

Kajaanin maalaiskunta on siitä mielenkiintoinen, että Kajaanin kaupunki on vanhempi kuin maalaiskunta. Tosin se lakkautettiin siinä vaiheessa, kun yhdistetty Kajaanin maaseurakunta ja kaupunkiseurakunta perustettiin.

Hyrynsalmi

Viime syksynä, kun totesimme, että Hyrynsalmella on jo talvi ja sinne mennään vasta keväällä, reissukaveri povasi, että siitä tulee kallis reissupätkä. Ihmettelin miksi. Hän kertoi, että Kainuu on Tommi-puukon kotiseutua ja siellä sellaiseen voi törmätä ja sehän on sitten pakko ostaa eikä niitä saa halvalla. Tommi-puukon nimi tulee tietysti ulkomailta. Englantilainen Thomas Woodward opetti Kainuusta kotoisin olevalle seppä Kalle Keräselle uuden tavan karkaista puukonteriä. Keränen alkoi valmistaa hyväteräisiä puukkoja ja antoi niille oppi-isänsä kunniaksi nimen Tommi-puukko. Niiden valmistus levisi Hyrynsalmen alueella ja lähitienoilla. Urho Kekkonenkin mainosti puukkoa saatuan sellaisen lahjaksi Setti Keräseltä. Kekkonen lahjoitti näitä puukkoja sekä kotimaassa että ulkomailla. Huoltoasemat ovat muualla Suomessa ihan turvallisia paikkoja. Kainuussa niistä voi löytää Tommi-puukkoja. Reissukaverin matkaan tarttui kaksoistommi.

Hyrynsalmella oli hiljaista. Kunnantalo löytyi nopeasti. Se on kiinni heinäkuun loppuun saakka. Asiointi puhelimitse, sähköisesti tai sovittuina tapaamisina. Seuraavassa valtuuston kokouksessa on esillä vuoden 2019 tilinpäätös ja tarkastuskertomus. Keskustassa ei näkynyt urheiluliikkeitä ja opaste johdatti Kaunislehdon talomuseolle, joten Hyrynsalmen keskustassa emme viettäneet paljon aikaa vaan suunnistimme sinne. Facebook-sivujen mukaan sen piti olla auki mutta siellä tehdään korjaustöitä eikä se ole avoinna vierailijoille. Katselimme rakennuksia hetken aidan takaa.

Täällä näkyi ihan uusi kyltti tien vieressä. Turvaväli. Ihmettelin hetken, mitä tämä tarkoittaa. Sitten alkoi tiessä olla noin 50 metrin välein isoja valkoisia kuvioita ja oivalsin merkityksen. Jos edellä ajava auto ei ole ehtinyt ylittää täplää, kun itse sellaisen ylität, ajat liian lähellä. Tällaista riskiähän minulla ei ole. Jään hyvinkin turvavälin päähän ohittajasta hyvin nopeasti. Traktoreita olen joskus ohittanut. Se tuntui juhlavammalta kuin polkupyöräilijän ohitus. Nyt on tullut teille nopeita traktoreita, joilla saa ajaa jopa 60km tunnissa. Ihan niin kovaa se ei ajanut, kun laskin sen ohi bussipysäkillä. Tuntui mukavalta ajaa jonon hännillä. Tavallisestihan minä olen jonon kärjessä. Lapsena kuulin vitsin, jossa pikkupoika kehui, että heillä on nopein auto, koska he ovat aina jonon kärjessä. Nyt ajoin aika pitkän jonon viimeisenä. Turvavälin ansiosta perästä tulevat autot ajoivat aina ohi ja säilytin paikkani jonossa.

Pylkönmäki

Kaunis sunnuntaipäivä ja suuntasimme Pylkönmäelle. Lehdestä luin, ettei Pylkönmäellä jossain vaiheessa ollut edes kauppaa. Nyt siellä näkyi olevan kaksikin. Ihan vierekkäin. Toisesta sai mainoksen mukaan myös noutoruokaa. Koska korona, olemme päättäneet olla käyttämättä paikallisia palveluita. Voihan olla, että olen saanut sen lähikauppareissulla eilen. En tiedä sitä vielä itse mutta riski on, että tartutan sen jollekin. Niin mielelläni kuin tukisinkin paikallisia palveluita, joilla ei Pylkönmäelläkään varmasti mene hyvin näinä aikoina, niin tänään olivat vielä koronarajoitukset voimassa. Huomisesta alkaa sitten juhla. Hieno paikka, pöytä ja kaikki, siisti. Paikallinen toimija siivoaa paikan. Vähän lohduttaa reissukaveria, että saa juoda kuksasta kahvit luonnon lähellä; kulttuurimaisemaa ja vesistökin pilkistää taustalla. Ei se tietysti ole huoltoaseman munkkikahvien veroista mutta tyhjää parempi.