Kaustinen

 

Ruskamatka Kaustisille oli värien juhlaa vaikkei aurinko pilkahtanut kuin hetkeksi. Keltaisten, punaisten, oranssien, ruskeiden, harmaiden, vihreiden ja violettien eri sävyt levittäytyivät tien varsille. Sen lisäksi saimme aimo kulttuuripläjäyksen. Soivien kivien kyläreitti kulki Kreeta Haapasalon patsaalta Santerin kaffilan kautta Konsta Jylhän kotitalolle, joka on yksityiskäytössä ja sitä saattoi ihailla vain ulkoa. Sieltä käveltiin Pelimannitalon kautta Kansantaiteenkeskukseen ja Kalliopaviljonkiin. Tämän lisäksi ajoimme osan Wirkkaloiden taiteilijapolusta. Ilmari Wirkkalan Kalevalainen triptyykki löytyy Kansantaiteen keskuksesta ja Tapio Wirkkalan patsaita voi ihailla Vetelissä.

Sykkivä, soiva Kaustinen muistuttaa minua siitä, etten ymmärrä mitään musiikista. Yrittämisen puutteesta minua ei voi syyttää sillä olen lukenut yli hyllymetrin musiikkikirjallisuutta, kuunnellut suurimman osan merkittävinä pidetyistä musiikkiteoksista sekä klassisen musiikin, kansanmusiikin, kirkkomusiikin että populaarimusiikin alalta. Silti en ymmärrä mitään. Joistakin pidän, toisista en. Nyt tiedän ainakin mistä pidän. Yllätyin, että kuuntelin mielelläni Wagneria. Minua lohdutti lukea tutkimuksesta, jossa todettiin, että musikaalisten ihmisten aivot toimivat eritavalla kuin ei-musikaalisten. Sen jälkeen olen vain kuunnellut varovasti mieleistäni musiikkia.

Matkalla Kaustisiin muistelimme erästä ystäväämme, joka pyöräili Säynätsalosta Kaustisille useana vuonna. Hän harrasti pyöräilyä kesät talvet. Erään kerran tapasimme hänet Päijänteen jäällä, missä oli jään päällä silkkaa vettä, sen päällä lumisohjoa toistakymmentä senttiä ja sen päällä sitten samanverran kuivempaa lunta. Me paarustimme parin kilometrin lenkkiämme, kun hän tuli pyörällä vastaan. Hän jopa kehui, että on hyvä pyöräilykeli. Näytti, että hän aikoi tehdä muutaman kymmenen kilometrin lenkin.

Kaustisen valtuusto on valinnut edustajat eri elimiin ja seuraavana tulevatkin sitten tärkeät talouspäätökset. Marraskussa päätetään veroäyrin suuruudesta eli siitä, minkä verran kuntalaiset maksavat kunnalle veroja ja joulukuussa päätetään, mitä näillä kerätyillä rahoilla sitten tehdään.

Kauniainen

 Edellisen kerran, kun kävimme Espoossa, ajoimme kohtuullisen isoja teitä. Nyt Kauniaisiin mennessämme ajoimme ohi Velskolan Pitkäjärven ja Bodomjärven. En olisi uskonut, että niin kapeaa, mäkistä ja mutkaista tietä voisi löytyä Espoosta. Huikea kokemus. En tosin paluumatkan lisäksi tule koskaan ikinä milloinkaan toistamaan tapahtunutta. Muutenkin kiva syksyinen reissupätkä. Lehtipuut ovat alkaneet paljastaa oikeaa väriään ja samalla seudulla, missä Karkkilan pätkällä näimme kauriita oli niitä nytkin ja vieläpä enemmän, suorastaan pieniä laumoja. Lammin ja Turengin välinen tie on oikea koppimopotie: hyvä asfaltti, kapea, mutkainen ja vähän liikennettä. Etelässä muut tiellä liikkujat käyttäytyivät lisäksi hyvin sivistyneesti. Vasta, kun ylitimme Jyväskylän rajan, saimme ensimmäisen keskisormen esittelyn. Vähän hävettää mutta ei tässä iässä viitsi lähteä enää muuttamaan.

Kauniainen on onnistunut pitämään kunnallisveroäyrinsä Suomen alhaisimpana. Kaupungilla on komea kaupungintalo. Ilmeisesti koronan vuoksi valtuusto kokoontuu kuvan koulukeskuksessa, koska sieltä voi lähettää tapahtumat suorana verkkoon. Kokoukseen ei pääse yleisöä. Yritin kysyä parkkipaikalla olevilta missä päin koulukeskusta valtuusto kokoontuu, että olisin saanut kotteron sopivalle hollille. Perhe, joka oli lähdössä ulkoilemaan, kertoi, että he ovat Helsingistä, eivätkä tiedä. Siksi kuvassa on paljon rakennuksia. Koppimopo ei ole ihan laillisella paikalla, joten emme jatkaneet kyselyä eikä siihen aikaan voinut soittaakaan enää kuntaan ja kysyä. Häivyimme vähin äänin. Niin vähin kuin koppimopolla on mahdollista.

Kauniaisissa on siis todistetusti houkuttelevat ulkoilumaastot, kun sinne tullaan Helsingistä asti. Suunnitelmat hiihtokeskuksen rakentamisesta Kasavuoreen eivät toteutuneet ja nyt se on luonnonsuojelualue. Kauniainen on pinta-alaltaan Suomen pienin kunta. Jos se olisi jossain pohjoisempana, sen olisi voinut ajella ristiin rastiin rajalta toiselle. Etelän liikenteen seassa emme kuitenkaan sitä tehneet. Kauniaisten historia alkaa huvilayhdyskuntana ja AB Grankullan toiminnan tuloksena. 1900-luvun alussa yhtiöt tekivät paitsi voittoa myös rakennuttivat teitä, perustivat kouluja ja huolehtivat poliisitoimesta. Kauniainen sai taajaväkisen yhdyskunnan oikeudet 1915 ja siitä tuli kauppala 1920 ja kaupunki 1972. Kauniaisten taaja-aste on 100%.

Kauhava

 

Kouluaikana kysyttiin, minkä kunnan vallesmannin virkaan hakijoiden pitää liittää itsestään valokuva hakemukseen. Siihen aikaan valokuvaa ei tavallisesti liitetty hakemukseen, Nythän sellainen lienee jo pakollinen. Vastaus oli tietysti Kauhava. Sinne otetaan vain rumia vallesmanniksi.

Ohitimme Iisakki Järvenpään puukkotehtaan. Kysyin reissukaverilta, mennäänkö sinne. Puukkotehdas olisi ollut vielä auki. Hän sanoi, ettei ,mennä. Vähän matkan päästä hän totesi, ettei halua kuitenkaan käyttää 300-500€ uuteen puukkoon ja sen se maksaisi, jos sinne menisi. Pelkkä katselu ei keräilijälle olisi riittänyt. Ensi kesänä toivottavasti toteutuvat puukko- ja käsityöfestivaalit ihan livenä eikä vain virtuaalisesti kuten tänä vuonna. Sinne mennään jo senkin vuoksi, että siellä valitaan Kauhavan Ruma Vallesmanni.

Kauhava osaa ottaa rajoituksetkin resurssina. Viime talvena järjestettiin kahdella järvellä Kauhavan pienimmät pilkkikisat. Niihin sai osallistua 9 kilpailijaa ja yksi toimitsija. Alahärmään on rakennettu häjyylyperinteen keskus. Syksyä valaisemaan on loka-maarraskuun vaihteeseen suunniteltu valoviikkoa, jolloin valaistaan julkisia rakennuksia ja kouluissa, päiväkodeissa ja vanhuspalveluissa on valoon liittyvää toimintaa. Kauhavalla on kuvattu yhdeksän elokuvaa ja kunnan sivuilla esitellään elokuvien kuvauspaikkoja. Halutessaan voi tehdä road tripin eri elokuvien kuvauspaikoille. Vanhin elokuva on Yrjö Nortan ja Toivo Särkän ohjaama Pohjalaisia, joka valmistui 1936 ja uusin Taavi Vartian Rölli ja kultainen avain vuodelta 2013. Siihen väliin mahtuu sitten mm. Häjyt, Lakeuden kutsu ja Kotiinpaluu. Oiva ehdotus kotimaan matkailulle.

Kauhajoki

 

Täältä löytyi todella hieno hotelli, jossa myös hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Aamupalalla reissukaverin arvostamia lihapullia ja pikkunakkeja, tilava ja siisti huone. Kun menin tarkastamaan kylpyhuoneen sieltä pääsi omaan yksityiseen saunaan, jossa sai juuri sellaiset löylyt, joista nautin. Pitkään. Tänä kesänä olemme maksaneet yöstä enemmänkin emmekä ole saaneet rahoille ollenkaan tämän luokan vastinetta.

Kauhajoki mainostaa itseään sloganilla “sopivasti kaikkea ja vielä enemmän”. Kun tutkii patikointi-, pyöräily- ja hiihtoreittejä, voi allekirjoittaa edellisen: on kansallispuistoa, peltotietä keskellä kulttuurimaisemaa, pitkospuita ja maastopyöräilyreittejä. Jos ei halua lähteä niin sanotusti merta edemmäs kalaan, löytyy keskustan tuntumasta jokirantapuisto. Koska mahdollisuus oli rentouttavaa saunomiseen jäi jokirantapuisto näkemättä.

Kriisiaikaan Kauhajoki on tarjonnut turvallisen ympäristön. Talvisodan aikana eduskunta kokoontui siellä. Eduskuntamuseo on auki sunnuntaisin. Pohjalaiseen talonpoikaiseen rakennusperinteeseen voi tutustua Hämes-Havusessa samalla, kun käy ihailemassa Hyypänjokilaakson maisema-aluetta. Siellä voi tutustua rakennusryhmään, jossa on kaksi umpipihaa. Talosta on mahdollista varata juhlatilaksi joko päätupa, jonne mahtuu 150 henkeä ruokailemaan tai yläkerroksen pienempi vain sadalle hengelle sopiva tila. Muitakin upeita rakennuksia kunnasta löytyy, joita voi sitten tarpeen tullenkäyttää juhliinsa.

Kauhajoelta kotoisin oleva puukkojunkkari Pukkilan-Jaska tunnetaan ehkä paremmin kuin Euroopan ensimmäinen naiseläinlääkäri Agnes Sjöberg. Hän väitteli eläinlääketieteen tohtoriksi tiettävästi ensimmäisenä naisena maailmassa. Hän sai luvan valmistua 1913. Hänen sukupuolensa vuoksi asia käsiteltiin ministeriössä. Agnes Sjöberg sai aluksi opiskelupaikan Sveitsistä muttei päässyt opiskelemaan, koska kaikkia Venäjän kansalaisia epäiltiin vallankumouksellisiksi. Seuraavaksi hän kokeili onneaan Dresdenin yliopistossa. Siellä hän oli ainoa nainen 300 miesopiskelijan joukossa eivätkä edes suomalaiset opiskelijat suhtautuneet häneen ystävällisesti, päinvastoin. Siksi hän valmistui Berliinistä 1916. Jopa kapellimestari Jorma Panula lienee tutumpi kauhajokelainen kuin uutta uraa naisille aukova Sjöberg.

Kaskinen

 

Olemme edellisen kerran käyneet Kaskisissa 1980-luvulla, kun vielä oli toiminnassa Kaskinen – Gävle laivayhteys. Alkuperäisen suunnitelman mukaan täällä oli tarkoitus yöpyä. Soittelimme lähes kaikkiin Visit Kaskinen sivuston paikkoihin. Pari oli täynnä, pariin ei saanut yhteyttä, pari oli tältä kesältä jo lopettanut toiminnan ja yksi oli koronan vuoksi jättänyt koko kesän väliin. Siitä oli kuulemma maininta sivustolla, joka oli jäänyt huomaamatta, kun etsin vain yhteystietoja. Ei siis auttanut muu kuin käydä paikkakunnalla vain pikaisesti.

Kaskinen on puutalokaupunki ja Suomen pienin kaupunki. Kaskinen on vanhoja kaupunkeja eikä siis syntynyt siten, että kunta on päättänyt kutsua itseään kaupungiksi. Sen perusti Kustaa III 1785 ja on siten viimeinen Ruotsin vallan aikana perustettu kaupunki. Kaupungin asemakaava on 1760-luvulta ja Bladhin talo on rakennettu 1788. Kaupunki on säästynyt tulipaloilta ja siksi siellä on vielä vanhoja puutaloja, joista suurin osa näytti olevan hyvässä kunnossa.

Kaskisen tapahtumakalenterissa on silakkamarkkinat lokakuussa ja samalla voi tutustua kalastusmuseoon. Nuorisolle on kahtena iltana viikossa avoinna nuorisotalo, jossa voi tavata kavereita tai sitten maanantaisin tutustua leivonnann ja ruuanlaiton saloihin. Nuorisovaltuuston toiminta on vapaa-aikaa ja kulttuuria mutta vanhusneuvoston sosiaali ja terveyspalvelua. Kaupungissa toimii myös Mökkiläisparlamentti ja sen löytää Kunta ja hallinto otsikon alta. Viimeisin sivustolla oleva tieto on lokakuulta 2019. Siinä luvataan, että parlamentti kokoontuu seuraavana kesänä Kalarantapäivien yhteydessä. Silloin ei tiedetty koronasta mitään. Kalarannassa voi käydä hukkuneiden kalastajien muistomerkillä. Se on pystytetty Mooseksen yönä 4.-5.9.1854 hirmumyrkyssä menehtyneiden muistoksi.

Karvia

 

Kaarina, siis siskoni ei se kunta, oli suositellut Anne Mattilan taidekahvilaa, koska siellä olisi testattavat munkit. Reissukaveri pitää epävirallista tilastoa kesän parhaasta munkista. Tämän kesän toistaiseksi paras on löytynyt Turengista. Olisi ollut mielenkiintoista selvittää löytyisikö täältä voittaja. Olisimme ehtineet juuri ennen sulkemisaikaa mutta suunnittelemallamme reitillä oli taas kunnostettu tietä soratieksi. Koska soratien pituutta ei kerrottu, vaihdoimme reittiä ja jouduimme ajamaan parikymmentä kilometriä pidemmän matkan. Sen seurauksena myöhästyimme ja kahvio oli juuri mennyt kiinni.

Karvia on ollut vaurasta seutua jo 1800-luvulla. Siitä todistavat Kantin saha- ja myllyalue, Harmaluoman puromylly ja Niemenmaan tuulimylly. Tällainen määrä myllyjä tarvittiin kaiken viljan jauhattamiseen. 1635 perustettiin sotaväenottoja pakoilemaan pyrkiviä sotilaskarkureita varten Karvianjoen ja Kyrönkankaantien risteykseen hirsivarusteinen linnake. Se on päässyt Karvian kunnan vaakunaan. Varavankila jatkoi silmälläpidon perinnettä 1935-1960. Vankila oli suovankila, jossa vankityövoimalla raivattiin suosta peltoa. Kiljunteon yhteydessä joku vanki käsitteli tulta varomattomasti sillä seurauksella, että melkoinen osa talousrakennuksista paloi. Kun vankila lopetti toimintansa sen jäljellä oleviin rakennuksiin sijoitettiin erityistyölaitos, jonne passitettiin totaalikieltäytyjiä. Työlaitoskin lopetti toimintansa 1969. Nyt alueella voi tutustua vartijoille rakennettuihin tyyppitaloihin.

Karstula

 

Pysähdyimme paikallisella Teboililla ja ihailimme yrittäjäpariskunnan voittamia autourheilupalkintoja. Seinällä oli myös kuva presidenttiparista, joka oli käynyt samassa paikassa kahvilla. Keskustelun kuluessa kerroimme omasta koppimoporeissustamme ja yrittäjän mielestä paikallislehteen voisi vinkata uutisaiheen. Kun kaarsimme kunnantalon parkkipaikalle, siellä oli toimittaja odottamassa. Mielenkiinnolla odotamme lehtijuttua. Viispiikkinen ilmestyy keskiviikkoisin ja oli ehtinyt juuri ilmestyä, kun kävimme paikalla.

Karstula mainostaa itseään kokoaan suurempana ja mainettaan parempana. Neuvoteltu ja toteutumatta jäänyt kuntaliitos olisi kasvattanut kuntaa ja ollut minun mieleeni. Olisin säästynyt ainakin kahdelta kuntakäynniltä vaikka kunnan nimi olisikin muuttunut. K:lla alkavia kuntia kun on niin paljon, että tuntuu, ettei reissu etene ollenkaan. Karstulassa riittää nähtävää: automuseo, pitäjänmuseo ja kulttuurikävelyreittejä. Kuuluisin karstulalainen lienee Nätti-Jussi. Hän kävi Karstulassa syntymässä vaikka suurimman ajan elämästään työskenteli pohjoisen metsätyömailla. Nätti-Jussi oli ilmiömäinen tarinankertoja. Rovaniemelle on pystytetty muistomerkki ja Karstulassa on hänen nimeään kantava ravintola. Nätti-Jussista on tehty lauluja ja hänen tarinoitaan on julkaistu useammassa kirjassa.

Liikennemerkit varoittivat metsäpeurasta. En muista nähneeni tällaista liikennemerkkiä aiemmin. Vielä isompi tapaus oli, että pellolla näimme metsäpeuran, joka päätti sitten ylittää tien meidän takaamme. Vastaantuleva auto joutui hiljentämään vauhtia. Näin pitkään piti elää, että näki metsäpeuran ensimmäisen kerran livenä. Ei ollenkaan turha reissu.

Karkkila

 

Vähän ihmettelin Karkkilan kaupungintalon osoitetta: Valtatie 26 D. En ole tottunut siihen, että kaupungintalon tai edes kunnantalon osoitteessa on merkitty rappu. Tavallisesti talo käsittää koko rakennuksen. Paikan päällä aloin ymmärtää paremmin. Vanhat tehdasrakennukset on otettu uuteen käyttöön ja kaupungintalo on yhdessä niistä. Siitä olisi saanut upean kuvan mutta valtuusto kokoontuu Karkkila-salissa. Talon päädyssä on kyltti. Tällä puolella on kuitenkin vaakuna ja kieltämättä helpommin sai kotteron parkkiin. Nuorisoa istui rakennuksen oven edessä. Meinasin jo ottaa kuvan, kun muistin, että sen julkaisemiseen tarvitaan lupa ja nuoriso oli niin nuorta, että olisi pitänyt etsiä vanhemmat paikalle. Onneksi Karkkilan nuoriso on ystävällistä ja väistivät siksi aikaa, että sain kuvan otettua.

Karkkila voisi olla ruotsiksi Godisstad muttei ole vaan Högfors. Vanhan tehtaan alueella on loistava museo ja Karjaanjoen vartta pitkin pääsee kävelemään Koskireittiä. Olemme käyneet täällä ennenkin. Karkkila toki käyttää nimensä mielleyhtymää hyväkseen ja on järjestänyt Karkkipäivän talvella. Kyseessä on messut, joilla on esitelty yrittäjien ja paikallisten osaajien taitoja. Viime talvena ne jäivät väliin. Toivottavasti ensi talvena onnistutaan. Karkkilalla menee muutenkin hyvin. Väkiluku on kääntynyt kasvuun. Alkuvuodesta on kirjattu sekä muuttovoittoa että luonnollista väestönkasvua.

Karkkilaan oli tarkoitus tulla jo aiemmin. Öljynvaihdon yhteydessä huomattiin muutakin. Kun variaattoriin oli vaihdettu ulompi etulautanen, keskipakokiilan liukupalat ja hihna, koppimopo kulki ihan eri vauhtia. Aiemmin ylinopeutta pystyi ajamaan vain kolmenkympin alueella. Nyt joutui mittarilukemaa katsomaan myös neljänkympin alueilla. Rajoitin toimii edelleen. Yli 45km/tunnissa se kulkee vain jyrkässä alamäessä. Remonttia odotellessa ehti syksy saapua. Ajoradan ja kevyen liikenteen väliin istutetut pihlajat notkuivat marjojen painosta. Tilhillä riittää syötävää. Marja-aroniat saavat jäädä rauhaan. Niistä muuten saa oivallista viiniä, jos osaa tehdä. Minä en edes yritä. Horsmien lehdet paljastavat tiilenpunaisen värinsä ja niiden siemenet olivat valmiina lentämään seuraavalle hakkuuaukiolle. Kauriit söivät pellolla, mitä viljelijöiltä oli jäänyt. Fasaanit osasivat olla viisaasti tien sivussa. Orava onnistui väistämään edellä ajavaa autoa ja odotti meidän ohiajoa keskiviivalla. Hirvi teki taas sen tempun, mitä se ei kuulemma koskaan tee ja kääntyi pientareelta takaisin metsään vaikka oli selvästi ollut aikeissa ylittää tien. Tämä hirvi oli todella iso. Kotterosta ei olisi jäänyt mitään, jos se olisi päättänyt kävellä yli. Sitä, olivatko pellolla ruokailevat kurjet jo muuttomatkalla vai olivatko pesineet jossain lähistöllä, ei voi tietää. Aamulla lähtiessämme keskitaivas oli kauttaaltaan pilvessä. Joka puolella metsänrajassa oli aivan sinistä taivasta ja aurinko paistoi pilven alareunan takaa. Tuli mieleen scifielokuva, jossa suuret avaruusalukset olivat pysähtyneet suurkaupunkien yläpuolelle juuri samannäköisesti. Aurinko häivytti vähitellen pilvet eikä niiden takaa paljastunut edes pientä avaruusalusta.