Iisalmi

Päinvastoin kuin luulin yöpaikan saaminen Iisalmesta oli kovan etsinnän tulosta. Joko hotelli oli kiinni tai sitten se oli täynnä. Vihdoin saimme huoneen hotellista, jossa henkilökuntaa oli niin vähän(aamulla vain yksi), että saimme huoneen, kun sitouduimme syömään aamiaisen jossain muualla. Korona on varmasti kurittanut hotelleja(kin), koska ne yrittävät nyt tulla toimeen mahdollisimman pienellä henkilökuntamäärällä. Lupasimme olla syömättä hotellissa ja se mahdollisti myös aikaisen lähdön. Marjahaan ABC oli auki. Normaalioloissa ABC-ketjua ei tarvitse mainostaa enkä sitä teekään. Maininnan ansaitsee nimenomaan ABC Marjahaka. Olemme kesän reissulla käyneet melko monessa kahvilassa ja huoltoaseman baarissa. Kaikissa toki on käsidesiä ja kyltit turvaväleistä mutta vain täällä on asia viety astetta pidemmälle. Maksaessaan kassalla ostoksensa saa lapun, jossa lukee, että pöytä on tilapäisesti pois käytöstä suomeksi ruotsiksi ja englanniksi. Se jätetään pöydälle. Henkilökunta desinfioi pöydät ja tuolit jokaisen asiakkaan jälkeen ja pyyhkimiseen käytetään joka pöydässä eri liinaa. Täällä tartuntaketjut katkaistaan todella tehokkaasti.

Iisalmen kaupungintalo on melko vaatimattoman oloinen verrattuna monen pienemmänkin kunnan kaupungintaloon. Jos siinä ei olisi lukenut KAUPUNGINTALO olisin arvellut, että olen eksynyt. Kaupunki tunnetaan Koljonvirran taistelusta, josta Runeberg kertoo Vänrikki Stoolin tarinoissa. Kun odotin toista lastamme, kävimme Iisalmessa koko perheen voimin. Minä luennoin muistaakseni kasvatuksen historiasta kesäyliopistossa. Siinä vaiheessa mahani oli melkoisen iso. En voinut välttää kiusausta ja kerroin tarinan siitä miten saadaan vaimot pysymään kotona. Pidetään ne talvet ilman kenkiä ja kesät raskaana. Minua tosin raskaanaolo ei estänyt poistumista kotoa. Koljonvirralla kävimme risteilyllä ja kuuntelimme esittelyä seudun historiasta. Juhani Ahon museo Mansikkaniemessä on kirjailijan lapsuudenkoti. Muitakin julkkiksia Iisalmi on kasvattanut: Keke Rosberg pääsi ylioppilaksi Iisalmen lukiosta, Jaakko Teppo kävi siellä syntymässä samoin kuin Miina Äkkijyrkkä. Heidän lapsuuskotimuseonsa perustetaan todennäköisesti internettiin.

Lepikon torppa aukesi juuri, kun tulimme sen kohdalle. Vain tuvassa on uuni. Eteisen toisella puolella oleva hienompi huone on talvisin varmasti kylmä. Savusaunaa oli välillä jouduttu korjaamaan. Muutamat hirret olivat uudemman näköisiä. Pihan vinttikaivo on todella iso. Juhannuksena kesäkioskeja oli matkan varrella avoinna useampiakin. Saimme kesän ensimmäiset muurinpohjaletut. Tavallisesti niitä syödään markkinoilla, jotka on nyt koronan takia peruttu tai siskon luona, missä ei koronan takia ole käyty.

Juhannus tai korona oli houkutellut ennätysmäärän pyöräilijöitä tien päälle ja paikoitellen tien sivuunkin poluille maastopyörillä. Liikuntaharrastuksen lisääntyminen on aina iloinen asia. Iltapäivällä kolmen tienoilla alkoi tavallisesti kohtuu hiljaisella tiellä olla autoja ihan ruuhkaksi asti. Juhannuksen paluuliikenne oli alkanut ja kesä- ja muilta mökeiltä oli lähdetty liikkeelle. Linja-autopysäkit tulivat taas tutuiksi.

Ii

Kunnalla on Suomen kunnista lyhin nimi. Jossain tietovisassa varmaan 1960-luvulla kysyttiin kunnan nimeä. Vihjeenä oli tarina, jossa mies oli nukahtanut junanvaunussa. Kun juna pysähtyi, hän havahtui, katsoi ikkunasta ja totesi, että “aha, ollaan toisella asemalla”. Kukaan visailijoista ei keksinyt, että isoilla kirjaimilla kirjoitettu II voidaan lukea myös roomalaiseksi kakkoseksi.

Iin valtuusto ei kokoonnu kunnantalossa vaan Nätteporin valtuustosalissa. Viime kokouksessa päätettiin asemakaavan muutoksesta ja laajennuksesta Tikkasenharjun asuinalueelle. Tavoitteena on parantaa liikenneturvallisuutta ja kehittää kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen olosuhteita. Tämä sopii kunnan sitoumukseen hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä. Kunta on onnistunut puolittamaan päästöt 2007-20017 ja päässyt asiassa valtakunnalliseen kärkeen. Asiaa mainostettiin myös tien varressa olevalla taululla. Seuraavaksi keskitytään jätteiden vähentämiseen ja kiertotalouteen.

Iin Hamina oli jo 1300-luvulla merkittävä perämeren satama ja markkina-alue. Kauppaa käytiin lohella, tervalla ja turkiksilla. Kustaa Vaasa teki siitä virallisen kauppapaikan 1500-luvulla. Alueelle järjestetään erilaisia opastettuja kierroksia ja kotiseutumuseossa on nähtävää kalastukseen, maatalouteen, uittoon ja uittotyöläisteisn majoitukseen liittyen.

Haukipudas

Koska kukaan lapsista ei tullut viettämään juhannusta kanssamme päätimme lähteä jatkamaan reissua Iihin. Totuttuun tapaan ajelimme pikkuteitä, joilla juhannusaattona ei todellakaan liikenne häirinnyt. Reissukaveri alkoi ajatella ääneen myös 4-tien liikennettä. Katselimme karttaa ja totesimme, että 4-tieltä pääsee kyllä melko nopeasti pois, jos liikenne alkaa häiritä. Niinpä kokeilumielessä kurvasimme isolle tielle. Olen kulkenut välin bussilla aika monta kertaa viime vuosina mutta, koska luen jotain mielenkiintoista, katselen maisemia vain silloin tällöin. Se noin 100 km 4-tietä, minkä ajoimme, vahvisti käsitystämme isojen teiden tylsyydestä. Liikennettä oli todella vähän. Ohittajia keskimäärin alle yksi kilometriä kohti. Suurin osa ohittajista pääsi hidastamatta ohi, koska vastaantulevaa liikennettäkään ei juuri ollut ja pisimmätkään odotusajat ohittajilla eivät venyneet kahtakymmentä sekuntia pidemmiksi.

Meillä oli grillimakkarat mukana kylmälaukussa, jos sattuisimme löytämään paikan, jossa voisi niitä juhlan kunniaksi grillata. Lehdissä oli lupailtu, että mökit ovat todennäköisesti varattuja ja leirintäalueet täynnä mutta kaupunkihotelleista löytyisi tilaa. Haukiputaalta kyselimme paikkaa. Hotelli Samanttasta vastattiin ja kerrottiin, että vastaanotto on kiinni mutta, kun olemme lähempänä voimme soittaa ja henkilö antaa ohjeet siitä, miten turvalaatikon saa auki. Tämä oli tuttua jo aikaisemmasta paikasta. Vähän ennen Haukipudasta näimme tiellä fasaanin. Tämä on ehdottomasti pohjoisin fasaani, jonka olen bongannut. Pääsimme hotellin pihaan ja soitin kysyäkseni ohjeita. Juhannusaattoa viettävä nainen sanoi, että oikeastaan hän voisi tulla hotellille päästämään meidät sisään niin asia olisi meidän kannaltamme helpompi. Tällaiseen palveluun emme ole aikaisemmin törmänneet. Viihtyisä, siisti huone, hyvä aamupala, kertakäyttöhansikkaita varattuna sitä varten, jos haluaa ottaa ruuan hygienisemmin ja ennen kaikkea ystävällinen henkilökunta, joka ei säästele vaivojaan edes juhannusaattona.

Pudas-alkuisia ja loppuisia paikannimiä on enemmänkin. Siksi piti selvittää, mitä sana tarkoittaa. Joesta voi erkaantua uoma, joka konkun matkan kuluttua liittyy jokeen takaisin. Se on pudas. Yleensä pääuomaa kapeampi.

Hämeenlinna

Jossain Tyrvään tienoilla ohitimme lujaa polkevan pyöräilijän, jolla oli kauas näkyvä keltainen paita. Hän ajoi niin kovaa, että ohi päästäkseni jouduin ajamaan ylinopeutta. Vähän ennen Vammalaa sitten näimme samanlaisia pyöräilijöitä parikin noin parin sadan metrin päässä toisistaan ajavaa ryhmää. Niissä oli yhteensä varmaan kolmisenkymmentä polkijaa. Niiden perässä ajoi pakettiauto, jonka perässä oli iso kyltti. Siinä kerrottiin, että edessä on pyöräilijöitä ja kehotettiin varovaisuuteen. En ajanut kovin lähelle pakettiautoa, jotta kiireisemmillä autoilijoilla oli sopivasti tilaa meidän ja pakettiauton välissä kytätä ohituspaikkaa. Olimme niin lähellä Vammalaa, ettei ollut mitään mieltä lähteä ohittamaan kahta ryhmää. Muitakin pyöräilijöitä oli kohtuullisen paljon liikkeellä. Keli oli mitä mainioin. Sähköpyörät ovat kova vastus kotterolle.

Hämeenlinna on nettisivuillaan kertonut valtuuston kokouspaikan. Se on hyvin ystävällistä. Tosin johtunee siitä, että valtuusto kokoontuu vanhassa raatihuoneessa ja kaupungintalo on paljon tylsemmän näköinen siinä vieressä. Hämeenlinnan vanhassa kaupungissa on säilytetty mukulakivikadut kiitettävästi. Olen 70-luvulta asti ollut mukulakivien kestävyyden ihailija. Tosin niin kuin mummovainaani sanoi, “ei niin suurta hyvää, ettei pientä pahaa”, ne täristävät aivan sietämättömästi. Reissukaveri oli sitä mieltä, että keskustaan ei sitten enää mennä minkään tekosyyn nojalla.

Hämeenlinnassa on vaikka mitä nähtävää. Lasten kanssa on joskus aikanaan käyty Hämeen linnassa. Taidemuseo, Museo Militaria, Vankila, Palanderin talo ja vaikka mitä muuta. Hämeenlinna on myös kuuluuisien muusikoiden synnyinkaupunki. Irwin Goodmanille on omistettu kauppakeskus ja Sibelius on saanut ihan oman kadun ja puiston.

Hannu, muistin kyllä, että olit luvannut sponsoroida yöpymisen sitten, kun tulemme Hämeenlinnaan. Näin korona-aikana päätimme kuitenkin jättää tilaisuuden väliin.

Vaikka olenkin pienviljelijän tytär en tiedä nykymaataloudesta mitään. Villiyrtit ovat tätä nykyä kovassa huudossa. Voikukkien siemenet näyttivät olevan korjuukunnossa. Teiden varsilla oli hehtaarikaupalla voikukkapeltoja. Yhdessä kohtaa niitä oli jo niitetty. Hahtuvapallot peittivät vihreän lähes näkyvistä. Naapurilta voisi kysyä niiden hyötykäytöstä. Hän on jättänyt kadun varteen voikukat kehittymään siemenvaiheeseen saakka vaikka muuten piha on kyllä leikattu.

Arrakoski oli matkamme varrella. Asiasta tiedottavaan kylttiin oli joku humoristi lisännyt alkuun D-kirjaimen. Vähän eri fontti mutta väri hyvin sama. H-kirjain on nyt sitten kierretty. Kirjaimista isompi osuus kuin kunnista on nyt takanapäin.

Hämeenkyrö

Illan suussa alkoi väsyttää ja soittelin muutamaankin lähitienoon paikkaan, missä joko vastasi puhelinvastaaja tai ei kukaan. Aloin jo vähän jännittää, kunnes puheluun vastattiin Taikayön Campingiltä. Sain saunamökin yöksi. Paikka on pienen hiekkatien varrella, nimismiehen kiharaa paikoitellen kiitettävästi ja ohittava auto teki sitä lisää. Ajoin hyvin hitaasti, jotta kaikki mutterit koppimoposta ja amalgaamipaikat hampaista eivät irtoaisi. Paikan ravintolan terassilla oli ilo ylimmillään. Kävimme kirjautumassa sisään ja sillä aikaa koppimopon viereen oli tullut nuori mies ihmettelemään vekotinta. Hän oli aivan innoissaan, kun kerroimme mitä oikein puuhaamme. Hän alkoi oitis miettiä olisiko se hyvä idea hänenkin eläkepäivikseen. Siihen tosin on aikaa niin paljon, että maailma ehtii muuttua moneen kertaan, minkä lisäksi elinaikakerroin nostaa eläkeikää automaattisesti. Lämmitin saunan. Se on kotonakin minun hommiani. Tosin jouduin toteamaan, että puusaunan lämmittäminen, joskin siihen menee enemmän aikaa, on lähempänä minun kykyjäni kuin sähkösaunan lämmittäminen.

Hämeenkyrössä oli oivat opasteen kunnantalolle ja hieno parkkipaikka heti vaakunan alla. Vaakunassa on suunnitellut Gustaf von Numers ja siinä on  puna-sinikatkoinen juomasarvi. Tarinan mukaan Kyrön sarven on lahjoittanut Ruotsin kuningas kyröläiselle talonpojalle palkkioksi tämän neuvokkuudesta. Hieno tarina. Ei vain alkuunkaan pidä paikkaansa. Sarven historia jatkuu ainakin Vilkunan mukaan esikristilliselle ajalle. Katolinen kirkko on saanut juomasarven lahjaksi keskiajalla. Isommissa häissä sitä sai lainata kirkolta ja siitä maksettiin vuokraa. Aluksi sarvi oli ilman jalkaa, koska siitä juotiin mietoja juomia ja sarvi tyhjennettiin kerralla. Kun paloviina yleistyi, sarvi kiersi juhlaväen keskuudessa ja siitä otettiin vain siemaus, joten siinä piti olla jalka, ettei arvokas juoma mene hukkaan. Sarvi roikkui juhlien välillä kirkon katossa.

Hämeenkyrönväylää on alettu rakentaa. Kunnanjohtaja esittelee videolla hanketta. Rakennusalueelta poistuu puustoa ja se yritetään korvata muualla kunnan mailla. Istutukset ovat jo alkaneet. Rakennusalue ulottuu Tippavaaraan saakka. Mitähän mieltä Vanha Isäntä on asiasta.

Hyvinkää

Onkohan korona tehnyt jotain suomalaiselle palvelukulttuurille. Olimme jo ajaneet tovin, kun huomasimme, että Reimari oli avattu. Siellä voi nautiskella virvokkeista ja ihastella yhtä Suomen upeinta maisemaa eikä vain ohi vilahtaen vaan rauhassa voi antaa silmän ja mielen levätä. Menimme sisälle ja huomasimme, että vitriinissä oli Omar-munkkeja. Ne eivät kuitenkaan ole reissukaverin suosikkimunkkeja ja hän kysyi: “Eikö ole munkkeja?”. Kassan takana oleva nainen sanoi: “Ei ole, mutta paistetaan.” Hetken kuluttua reissukaverilla oli vastavalmistunut munkki lautasella tai rehellisesti sanottuna kaksi. Tällaista ei ole sattunut aikaisemmin. Voihan olla, että kyseessä oli vain hyvä tuuri. Sitä oli ainakin seuraavassa kahvipaikassa Lappilan kyläyhdistyksen kylätuvalla, mihin osuimme vähän sen jälkeen, kun siellä oli vastapaistetut korvapuustit otettu uunista. Hyvillä mielin ajelimme Hikiän kautta Hyvinkäälle. Hikiällä olen viettänyt aikaa sukulaisten luona. Muistikuvani ovat paikasta hyvin hämärät eikä tien varrelle sattunut yhtään sellaista paikkaa, jonka olisin muistanut 1960-luvulta.

Hyvinkään taajamakyltin jälkeen oli hyvin rauhallisesti, yllättävän vähän liikennettä, kunnes yhtäkkiä autoja oli ruuhkaksi asti. Kaupungintalon osoite löytyi sujuvasti vaikka kepsi ei signaalia saanutkaan. Reissukaveri opetteli lukemaan kaupunkikarttaa. Kuvassa olevien portaiden yläpäässä on ihan todella kaupungintalo-teksti seinällä. Nykyinen koppimopomme yltää melkoisiin saavutuksiin mutta tämän lähemmäs taloa en edes yrittänyt. Samalla suoralla on myös liuta museoita; Hyvinkää-seuran museo, Hyvinkään Karjala-Seuran museo ja Kaupunginmuseo. Taidemuseo on vähän matkan päässä ja siellä on Helene Schjerfbeck-huone. Siellä viipyy varmasti pitkään. Vähän kauempana on kaksi ateljeetaloa, Humala ja Krapula. Tyko Sallinen asui Krapulassa ja Jalmari Ruokokoski Humalassa. Kun etukäteen sopii ajan niin niihinkin pääsee ilmeisesti tutustumaan. Kun talot täyttivät 100 vuotta 2016 niihin järjestettiin tutustumiskäyntejä. Kuvien perusteella käymisen arvoisia taloja.

Hyvinkää laatii kestävän talouden ohjelmaa, koska viime vuoden talous oli 20 miljoonaa alijäämäinen. Korona on tuskin tilannetta parantanut eivätkä valtion ylimääräiset avustukset kata kaikkia koronan aiheuttamia kuluja. Tavoitteena on  etsiä sellaisia säästökohteita, joilla olisi mahdollisimman vähän vaikutusta asukkaiden arjen sujumiseen.

Karttula

Alkuperäisen reittisuunnitelman mukaan tänne ei ollut tarkoitus tulla lainkaan mutta kiersimme yhden tietyön. Asfaltti oli kuorittui 10 kilometrin matkalta ja vaikka nimismiehen kiharaa ei ollut kohtuuttomasti, päätimme kiertää sen tieosuuden. Reissukaveri elätteli myös toivetta päästä aamukahville ja siksi kurvasimme keskustan kautta. Siellä oli hyvin hiljaista eikä yhtään avointa kahvilaa näkynyt reitin varrella. Maisemia senkin edestä. Parin kilometrin päässä keskustasta oli tämä laituri. Jos harrastaisin uintia,houkutus laiturin käyttöön olisi suuri. En kiistä uinnin hyviä terveysvaikutuksia mutta vesi on märkää.

Lepikon torppa

Tämä kesä on alkanut suljettuja museoita ihaillessa. Aamulla varhain, kun lähdimme hotellista Kekkosen syntymäkoti oli kiinni. Siihen ehtii kyllä tutustua myöhemminkin. Se on sen verran lähellä risteileviä reittejä. Meillä on tapana ajella niin pitkälle kuin tuntuu hyvältä ja sitten kysellä majapaikkaa. Edellisenä yönä olin nukkunut huonosti. Sellaisia öitä tulee aina silloin tällöin. Tavallisestihan se ei eläkeläistä haittaa mutta väsyneenä ajaminen vastaa 1-2 promille humalassa ajoa ja siksi alkoi Pielavedellä tuntua, ettei enää ole syytä jatkaa. Soitimme hotelliin, jonka reissukaveri bongasi. Hotellin omistaja kertoi, että huoneita on kyllä vapaana mutta käytäviä ei ole siivottu, joten hän pelkäsi, että hotellista jää matkailijalle huono kuva. Lupasimme mennä nukkumaan ja kävellä käytävillä mahdollisimman vähän. Hän jopa antoi alennusta huonehinnasta. Nukahdin niin nopeasti, että pääsy huoneeseen pelasti, jos ei nyt henkiä niin ainakin kotteron muovivaurioilta. Julkisivussa lukee komeasti Restentti. Talo on upea kivilinna. Sen ravintolaa lehtijutut nimittävät legendaariseksi. Koronan vuoksi ravintola ja yökerho olivat suljettuna samoin kuin takapihalla oleva Taka-Ressu terassi. Hyvin nukutun yön jälkeen oli turvallista jatkaa reissua kohti Hyvinkäätä.

Iisalmen maalaiskunta

Jotkut tiet onnistuvat välttämään kauniit maisemat todella perusteellisesti. 5-tie Iisalmesta pohjoiseen on yksi näistä. Isot tiet ovat muutenkin tylsiä.

Iisalmen pitäjä käsitti perustamisvuonnaan 1627 koko Ylä-Savon. Siitä ovat vuosien saatossa eronneet Pielavesi, Lapinlahti, Kiuruvesi, Sonkajärvi ja Vieremä. Iisalmen epäitsenäisellä kauppalallakin on yli satavuotias historia. Se perustettiin Haukiniemelle jo 1860. Epäitsenäinen tarkoitti tuohon aikaan sitä, että kauppalalla oli kyllä oma kunnallishallinto muttei omaa verotusoikeutta. Vähän niinkuin sote-maakunnat, kun ne aloittavat.

Kajaanin maalaiskunta

Sitä luulisi, että oman kodin ikkunanäkymiin kyllästyy ja matkaillessa etsisi jotain muuta. Näin ei kuitenkaan ole minun kohdallani. Kuvan näkymä on juuri sellainen minkä kohdalla kotteron vauhti hiljenee vaikka samantyyppistä maisemaa voi ihailla omasta ikkunasta. Koska olen suurimman osan elämästäni asunut saaressa, vettä ja vihreää rentouttaa. Ei lapsuudenkodistanikaan pitkä matka ollut järven rantaan ja mutapassiin vielä lyhyempi. Vanhemmat sisarukset siinä jopa pystyivöt uimaan mutta minun lapsuuteeni mennessä se oli jo niin soistunut, etten siihen tarkoituksella koskaan pulahtanut. Alkutalvesta mutapassin jäällä pystyi luistelemaan.

Kajaanin maalaiskunta on siitä mielenkiintoinen, että Kajaanin kaupunki on vanhempi kuin maalaiskunta. Tosin se lakkautettiin siinä vaiheessa, kun yhdistetty Kajaanin maaseurakunta ja kaupunkiseurakunta perustettiin.

Hyrynsalmi

Viime syksynä, kun totesimme, että Hyrynsalmella on jo talvi ja sinne mennään vasta keväällä, reissukaveri povasi, että siitä tulee kallis reissupätkä. Ihmettelin miksi. Hän kertoi, että Kainuu on Tommi-puukon kotiseutua ja siellä sellaiseen voi törmätä ja sehän on sitten pakko ostaa eikä niitä saa halvalla. Tommi-puukon nimi tulee tietysti ulkomailta. Englantilainen Thomas Woodward opetti Kainuusta kotoisin olevalle seppä Kalle Keräselle uuden tavan karkaista puukonteriä. Keränen alkoi valmistaa hyväteräisiä puukkoja ja antoi niille oppi-isänsä kunniaksi nimen Tommi-puukko. Niiden valmistus levisi Hyrynsalmen alueella ja lähitienoilla. Urho Kekkonenkin mainosti puukkoa saatuan sellaisen lahjaksi Setti Keräseltä. Kekkonen lahjoitti näitä puukkoja sekä kotimaassa että ulkomailla. Huoltoasemat ovat muualla Suomessa ihan turvallisia paikkoja. Kainuussa niistä voi löytää Tommi-puukkoja. Reissukaverin matkaan tarttui kaksoistommi.

Hyrynsalmella oli hiljaista. Kunnantalo löytyi nopeasti. Se on kiinni heinäkuun loppuun saakka. Asiointi puhelimitse, sähköisesti tai sovittuina tapaamisina. Seuraavassa valtuuston kokouksessa on esillä vuoden 2019 tilinpäätös ja tarkastuskertomus. Keskustassa ei näkynyt urheiluliikkeitä ja opaste johdatti Kaunislehdon talomuseolle, joten Hyrynsalmen keskustassa emme viettäneet paljon aikaa vaan suunnistimme sinne. Facebook-sivujen mukaan sen piti olla auki mutta siellä tehdään korjaustöitä eikä se ole avoinna vierailijoille. Katselimme rakennuksia hetken aidan takaa.

Täällä näkyi ihan uusi kyltti tien vieressä. Turvaväli. Ihmettelin hetken, mitä tämä tarkoittaa. Sitten alkoi tiessä olla noin 50 metrin välein isoja valkoisia kuvioita ja oivalsin merkityksen. Jos edellä ajava auto ei ole ehtinyt ylittää täplää, kun itse sellaisen ylität, ajat liian lähellä. Tällaista riskiähän minulla ei ole. Jään hyvinkin turvavälin päähän ohittajasta hyvin nopeasti. Traktoreita olen joskus ohittanut. Se tuntui juhlavammalta kuin polkupyöräilijän ohitus. Nyt on tullut teille nopeita traktoreita, joilla saa ajaa jopa 60km tunnissa. Ihan niin kovaa se ei ajanut, kun laskin sen ohi bussipysäkillä. Tuntui mukavalta ajaa jonon hännillä. Tavallisestihan minä olen jonon kärjessä. Lapsena kuulin vitsin, jossa pikkupoika kehui, että heillä on nopein auto, koska he ovat aina jonon kärjessä. Nyt ajoin aika pitkän jonon viimeisenä. Turvavälin ansiosta perästä tulevat autot ajoivat aina ohi ja säilytin paikkani jonossa.

Pylkönmäki

Kaunis sunnuntaipäivä ja suuntasimme Pylkönmäelle. Lehdestä luin, ettei Pylkönmäellä jossain vaiheessa ollut edes kauppaa. Nyt siellä näkyi olevan kaksikin. Ihan vierekkäin. Toisesta sai mainoksen mukaan myös noutoruokaa. Koska korona, olemme päättäneet olla käyttämättä paikallisia palveluita. Voihan olla, että olen saanut sen lähikauppareissulla eilen. En tiedä sitä vielä itse mutta riski on, että tartutan sen jollekin. Niin mielelläni kuin tukisinkin paikallisia palveluita, joilla ei Pylkönmäelläkään varmasti mene hyvin näinä aikoina, niin tänään olivat vielä koronarajoitukset voimassa. Huomisesta alkaa sitten juhla. Hieno paikka, pöytä ja kaikki, siisti. Paikallinen toimija siivoaa paikan. Vähän lohduttaa reissukaveria, että saa juoda kuksasta kahvit luonnon lähellä; kulttuurimaisemaa ja vesistökin pilkistää taustalla. Ei se tietysti ole huoltoaseman munkkikahvien veroista mutta tyhjää parempi.