Merisavu syntyy, kun
kylmää ilmaa virtaa lämpimän kostean alustan päälle.
Tavallisesti sitä esiintyy talvella. Alustalta haihtuu vesihöyryä,
joka jäähtyy ja tiivistyy sumuksi. Lämpimänä iltapäivänä keli
oli mitä mainioin, aurinko paistoi, hiljainen tuuli ja sitten
yllättäen sankka merisavu. Yläpuolella näkyi sininen taivas ja
sumu oli niin sakea, että rannat, jotka eivät todellakaan olleet
kaukana hävisivät näkyvistä. Tiheimmillään näkyvyys oli
lyhyempi kuin lautan mitta. Väkisin ryhtyi ajattelemaan
purjelaiva-aikaa ja sen aikaisia navigointikeinoja. Ei ihme, että
Ahvenanmerellä on pohjassa hylkyjä melkoisesti.
Kuvassa on
kurjenpolvi mutta mikä niistä. Joko verikurjenpolvi tai
kapealehtikurjenpolvi minun kasvikirjojeni mukaan. Näitä näkyi
Ahvenanmaalla moninpaikoin tien pientareella. Verikurjenpolvea voi
ostaa myös puutarhoilta. Sen luontainen levinneisyysalue on
Eteläinen Suomi. Kapealehtikurjenpolvea kasvaa vain Ahvenanmaalla
tai kasvoi silloin, kun kirja painettiin. Levinneisyysalueethan
muuttuvat. Kauniita. Jalka nousi kaasulta aina, kun niitä näkyi ja
liikenne salli. Ahvenanmaalla salli hyvin usein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti