Muistan lapsuudesta tarinan kulkumiehestä, joka tuli pitäjään ja sanoi, että pitäjä tuntuu olevan varakas. Paikalliset vahvistivat oletuksen oikeaksi ja halusivat tietää, mistä kulkumies oli asian päätellyt. Kulkumies kertoi huomanneensa, että pitäjän tiet olivat hyvin mutkaisia. Sehän osoitti, että tietä oli ollut niin paljon, ettei se suoraan mahtunut. Luulin aiemmin, että kyse oli vain hauskasta anekdootista. Mitä kauemmas pohjoiseen olen ajanut, sitä enemmän olen miettinyt sanontaa: Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli. Kiimingin ja Yli-Iin välillä oli pitempiäkin suoria kuin kuvassa, mutta linja-autopysäkkejä, joille koppimopon olisi voinut jättää kuvan ottamisen ajaksi, ei ollut. Lounais-Suomessa sen sijaan on mutkaisia teitä, bussipysäkkejä ja BKT per capita enemmän kuin kuvan seudulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti