Minun ajotaidoilla maisemien ihailu rajoittuu usein pientareisiin. Etelämpänä ne ovat kiusallisen usein lupiinipeltoa. Kaunis kukka, mutta kilometrikaupalla samaa käy tylsäksi. Luonnon monimuotoisuus viehättää enemmän.
Mitä pohjoisemmaksi mentiin, sitä enemmän pientareella oli eri lajeja. Kyllä täälläkin oli lupiinilaikkuja, mutta kymmeniä kilometrejä kauniita, monenlaisia kasveja, joista keskikouluaikaan tiesin latinalaiset nimet, suvut ja heimot. Nyt muistan enää calluna vulgariksen ja convallaria majaliksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti