Enontekiö

Reissukaverin Lappi alkaa ensimmäisistä variksentallaamista kuusista. Niistä kapeista, joiden oksat osoittavat alaspäin. Minun Lappiani ovat enemmän jylhät tunturit, joiden rinteillä tänä vuonna oli vielä lunta. Näin myöhään kesällä olen lunta nähnyt vain Käsivarren Lapin suurtuntureilla mutta siitähän ei ole kauaakaan, kun täällä satoi viimeksi lunta. Enontekiötä lähestyttäessä kuuset vähenivät ja niiden tilalle tulivat tunturikoivikot ja puistomaiset mäntykankaat. Kun aluskasvillisuutena on vain jäkälää, sammalta ja matalia varpuja, metsäkin näyttää siltä, että sitä on vuosisatoja hoidettu kuin englantilaista puutarhaa. Silmä toki lepää myös soissa, varsinkin kun siellä täällä näkyy pieniä lampareita. Ja tietysti porot, yksittäin, kaksittain, laumoina tien pientareella ja tiellä. Takaa tulija oletti, että porotokka, lähemmäs kymmenen poroa, jotka olivat levittäytyneet koko tien leveydelle, väistäisi hänen autoaan, joka oli merkittävästi isompi kuin koppimopo, ja siksi ohitti minut. Porot suhtautuivat siihenkin yhtä piittaamattomasti kuin minun ajopeliini. Vasta, kun vastakkaisesta suunnasta tulevasta autosta nousi mies ja taputti käsiään, porot siirtyivät vähän syrjään. Ohittaja ja minä pääsimme poroista ohi, mutta ystävälliseltä taputtajalta meni hetki palata autoon ja sillä aikaa porot olivat jälleen tiellä. Peruutuspeilistä näki, miten rauhallisia ja tyytyväisiä ne olivat, kun olivat löytäneet hyvän paikan.

Enontekiöön tullessamme olin jo melkoisen nälkäinen. Ajattelin, että ajaa päräytän ensimmäisen ravintolan eteen ja sitten syömään. Ravintolan parkkipaikka oli ihan täynnä, samoin viereisen grillikioskin. Kunnantalon edustalla olevalta levikkeeltä sain paikan, siitä kuva. Väkeä oli kylällä ja osalla oli lehmänkelloja tai täällä varmaan poronkelloja, joita kalisuttivat. Vastaan juoksi ihmisiä reppu selässä. Ihan pieni reppu, ei mikään rinkka, ja valokuvaaja kuvasi saapuvia. Olimme saapuneet keskelle Polkujuoksun maaliintuloa. Polkujuoksussa juostaan valinnainen matka: 135, 55 tai 30 km. Näille voi nostaa hattua. Enää Haltille kävely polkua pitkin usean päivän aikana ei tunnu ollenkaan sellaisesta saavutukselta kuin Haltin huipulla vuosia sitten. Samaan aikaan Enontekiössä oli meneillään myös toinen extreme-tapahtuma: Hullun polkasu. Siinä pyöräillään Äkäslompolosta Jäämerelle uimaan. Pyöräily vielä menisi, mutta viileässä vedessä uiminen ei houkuta. Käsivarren Lapissa opin, että kylmässä vedessä uiminen on mahdotonta. Kylmä vesi on jäässä.