Raahe

 

Raaheen tutustuin joskus lähes 50 vuotta sitten, kun sisareni asui siellä. Silloin kävimme myös Kruununmakasiinimuseossa, jonka harvinaisuuksiin kuuluu maailman vanhin säilynyt sukelluspuku. Museon sivuilla siitä käytetään nimitystä Wanha Herra. Kokeileva arkeologia on valmistanut Nuoren Herran samoista materiaaleista ja valmistusmenetelemillä. Sillä haluttiin kokeilla puvun toimivuutta. Vanha Herra on kyllä kiertänyt maailmaa eri näyttelyissä mutta veteen sitä ei ole haluttu laittaa. Kopiopuvulla sen sijaan sukellus onnistui aivan odotusten mukaisesti. Wanha Herra on rakennettu joskus 1700-luvulla.Sen avulla on voitu tutkia laivojen kuntoa tarvitsematta vetää niitä kuivatelakalle.

Pietari Brahe, Suomen kenraalikuvernööri, perusti Raahen kaupungin vuonna 1649. Aluksi kaupungin nimi oli Salo, koska se ajateltiin perustaa keskiaikaisen markkinapaikan paikalle. Vesistö oli kuitenkin liian matalaa ja kaupunki perustettiin läheiselle niemelle. Vuonna 1652 kaupungin nimeksi otettiin Brahestad, perustajansa kunniaksi. Se suomentui sitten sujuvasti Raaheksi. Kaupunki eli kauppapurjehduksesta ja laivanrakennuksesta. 1600-luvun nälkävuodet heikensivät kaupungin asemaa ja naapurikaupungit yrittivät saada lakkautetuksi sen kaupunkioikeudet. Isoviha uhkasi kaupungin olemassaoloa jopa enemmän kuin kateelliset naapurikaupungit. Sodan päättymisen jälkeen asukasluku oli vain reilut sata. Jälleenrakennus onnistui ja 1791 Raahe sai tapulikaupunkioikeudet eli se sai käydä suoraa ulkomaankauppaa. Tavaroita ei tarvinnut enää viedä välikäsille Turkuun tai Tukholmaan. Kuten puukaupungit yleensäkin myös Raahe paloi säännömukaisesti. Vuoden 1810 palossa tuhoutui raatihuone ja ylipuolet kaupungista. Köyhimmän kansan asuttama kaupunginosa oli lähes ainoa, joka säästyi. Krimin sodan aikaan 1854 englantilaiset polttivat osia kaupungista. Purjelaivakauden lopulla 1860-1870-luvuilla Raahe oli Suomen suurin laivanvarustajakaupunki.

Nykyisin Raahen vanha kaupunki on yksi matkailukohteista. Raatihuone on komea mutta valtuusto kokoontuu Tapahtumatalo Raahessa. Viime kokouksessa pakollisten valintojen jälkeen lähetettiin valmisteltavaksi valtuustoaloite Priden huomioimiseksi Raahessa. Sama aloite oli tehty jo edellisellä valtuustokaudella. Pitänee seurata saako nykyinen valtuusto asian käsiteltyä.

Yövyimme Oulaisissa 1916 valmistuneessa vaivaistalossa. Emme tosin sen vanhassa osassa vaan 1938 valmistuneen kunnalliskodin puolella. Törmänhovissa toimii hotellin lisäksi tilausravintola ja leipomo. 1930-luvulla kunnaliskotia suunnitteleva ei ajatellut hetkeäkään esteettömyyttä. Pääovelle on portaat ja sisällä niitä on lisää. Tänä päivänä ihmisen, joka pystyisi kävelemään ne portaat toiseen kerrokseen, olisi tosi vaikea päästä hoitolaitokseen. Niin se maailma muuttuu.

Hauho

 

Hauhon vaakunaan on kuvattu neljä oravaa. Kuva viittaa verokapinaan vuodelta 1329. Kuningas Maunu Eerikinpoika määräsi Suomen piispalle Pentille maksettavan palkan suuruudeksi jokaiselta suvulta neljä turkisnahkaa. Asukkaat kieltäytyivät maksamasta, minkä vuoksi paavi julisti hauholaiset pannaan. Pannaan julistetut eivät saaneet ajaa partaansa eivätkä leikata tukkaansa. Tämäkin verokapina päättyi siihen, että piispa sai palkkansa.

Hauholla on ollut asutusta jo kivikaudella. Nykyinen asutus periytyy rautakaudelta 500-luvulta. 1400-luvulta on asiakirjoissa mainintoja useammastakin Hauhon kylästä. Hauholainen nuoriso käyttäytyi holtittomasti jo 1800-luvulla. Ylioppilas Eric Gustaf Ehrstöm piti matkapäiväkirjaa 1811. Hän oli ihmetellyt, miksi nuoria tyttöjä ja poikia oli kirkonmenojen aikana jalkapuussa. Häpeärangaistuksen ansaitsevana holtittomuutena pidettiin tuohon aikaan sitä, että nuoret olivat juhannuspäivänä saarnan aikana viskelleet toisilleen kukkia. Juice Leskinen on on kunnioittanut paikkakuntaa tekemällään laululla. Hauhon nimi on laulun mukaan perua jenkin ja germaanin ihmettelyistä.

Matkan varrella kiinnitti huomiota leppien ja pajujen ruskettuneet lehdet sekä Lounais-Suomen koivukujien koivujen riutunut ulkonäkö. Ovatko puut kärsineet helteistä vai onko niihin iskenyt jokin tauti. Ilmastonmuutosta vai ihan kotimaista riesaa?

Pöytyä

 

Sotilasrasitus hermostutti 1590-luvun alussa myös Pöytyän talonpoikia ja he nousivat pienehköön kapinaa. Suomen ensimmäisen sanomalehden, Suomenkielisiä Tieto-Sanomia, toimittaja Anders Lizelius toimi aikoinaan Pöytyällä pappina. Hän on saanut muistokiven vanhan kirkkomaan aidan viereen. Hän aloitti myös paikkakunnalla perunanviljelyn, perusti lainajyvästön ja vuonna 1756 ryhtyi käyttämään suomen kieltä pitäjänkokouksissa ehkä ensimmäisenä Suomessa.

Pöytyän valtuusto kokoontuu Riihikosken koululla. Kunta houkuttelee omakotirakentajia lupaamalla sähköauton vuodeksi käyttöön uudelle tontin ostajalla. Tällaista keinoa en ole aiemmin havainnutkaan. Luovuus kukoistaa. Suomen suurin lego-museo on Pöytyällä. Koppimopoilijan kelpaa ajella Aurajoen matkailutietä, joka seurailee Aurajoen rantaa. Yläneen kotiseutumuseossa oli viimeisiä päiviä esillä näyttely Helyjä ja heinäseipäitä, kun kävimme Pöytyällä. Kuhankuonossa on mahdollisuus retkeilyyn. Kurjenrannan kansallispuisto ja Vaskijärven luonnonpuisto sopivat luontoelämyksiä kaipaaville.

Ilmastonmuutos tuo yhä uusia vieraslajeja. Aurajoessa esiintyy keltalammikki. Lehdet muistuttavat ulkonäöltään lummetta, kukat ovat keltaisia. Kasvi on kelluva vesikasvi, joka muodostaa tiheitä kasvustoja veden pinnalle. Se leviää ilmeisen herkästi virtaavassa vedessä. Siksi torjunta on syytä aloittaa nopeasti. Aurajokisäätiö kartoittaa tilannetta ja kokeilee torjuntakeinoja.

Pälkäne

 

Kesä on kääntymässä lopuilleen. Peltoaukeiden värit vaihtelevat vihreästä, kellanvihreän kautta kellanruskeisiin ja tuleentuneen viljan eri sävyihin. Leikkuupuimurit ovat aloittaneet työnsä. Vastaleikatun viljan tuoksu kantautui koppimopoon saakka. Toki muitakin maatalouteen liittyviä hajuja oli tunnistettavissa. Näimme yksinäisen kauriin poikkoilevan viljapellossa ja kaurisemon kahden vasan kanssa ylittävän tien. Ajoimme peuravaaratietä useampaan kertaan edes takaisin mutta siellä ei näkynyt muuta liikettä kuin autoja. Joskus metsän laidassa on ähty yksinäinen peura. Kurkipareja ja -perheitä näkyi ilahduttavan runsaasti, samoin pikkuhaukkoja.

Pälkäneen Kostianvirta on syntynyt uudella ajalla 1604, kun Pälkänevesi mursi uuden uoman järvien välisen kannaksen läpi. Suuren Pohjan sodan aikana 1713 käytiin Kostianvirralla taistelu, jossa ei onnistuttu pysäyttämään venäläisten etenemistä. Paikalla on rekonstruoitu hirsivarustuksen pätkä. Lukutaidon historiaakin paikkakunnalla on tehty. Viipurista paennut kirjanpainaja Daniel Medelplan kaiversi puusta aapisen painolaatat 1719. Niillä painettiin Gezeliuksen aapinen.

Pälkäneellä on lukuisia järviä ja se sijaintinsakin puolesta sopii hyvin mökkikunnaksi. Sen vuoksi Pälkäne aktivoituu kesäksi , kun asukasluku yli kaksinkertaistuu kesäasukkaiden ansiosta. On street food tapahtumaa ja viinijuhlaa. Aitoon kirkastusjuhlat kerää festarikansaa laajemmaltakin alueelta.

Pälkäneellä toimii Anna Tapion koulu, joka on yksityinen sisäoppilaitos peruskouluikäisille nuorille. Siellä opiskellaan kolmessa vuodessa perusopetuksen vuosiluokat 7, 8 ja 9. Lisäksi opiskellaan valinnaisia  matkailu-, ravitsemus- ja talousalan ammatillisesti suuntautuneita opintoja.

Pälkäneen valtuusto kokoontuu Nuijantalossa. Siellä on myös taidekahvila, jonka perustaja tekee työtä “rakkaudesta rautalankaan ja paakkelsseihin”. Käydessämme kunnassa Nuijantalossa oli juhlakansaa niin paljon, ettemme kuvan ottamisen lisäksi viitsineet jäädä häiritsemään.

Pyhäranta

 

Olin juuri entisen työtoverini ja reissun dieselsponsorini luona, kun korjaamolta soitettiin. Yön pimeinä tunteina, kun unettomuus vaivaa, olin jo yrittänyt vakuutella itselleni, että koppimoporeissu Akaa-Pyhäntäkin on saavutus. Korjaamolta oli viime kuussa ehdotettu uuden koppimopon hankintaa. Olin silloin yrittänyt viestittää vahvaa luottamustani korjaamon ammattilaisten ongelmanratkaisukykyyn. Nytkö tulisi puhelu, jossa he kertoisivat, ettei luottamukselleni ollut katetta ja voisin toimittaa kotteron pois rumentamasta heidän parkkipaikkaansa. Onneksi istuin jo valmiiksi, kun vastasin. Lisäksi luottamukseni osoittautui perustelluksi. Olisin voinut halata kaikkia Motofix Jyskän miehiä, jos ei olisi ollut vaaraa, että sitä pidettäisiin seksuaalisena ahdisteluna. He olivat keksineet konstin, jonka ansiosta koppimopo meni katsastuksesta läpi ja Akaa-Äänekoski -reissua pääsee jatkamaan. Pyhärantaa kohti siis. Polttoainevuotojen takia aina, kun lähdettiin tauolta, tutkittiin parkkipaikka siltä varalta, että joku polttoaineletku olisi taas alkanut vuotaa.

Pyhärannassa Rihtniemen Kyläranta on säilyttänyt menneiden aikojen tunnelman ranta-aittoineen ja verkkotarhoineen. Niemen kärki on Piispankallio. Tarinan mukaan piispa Henrikin laiva haaksirikkoutui paikalle. Lähistöllä on kivilatomus ja tarinan mukaan pari paimenpoikaa yritti pelastaa laivaväkeä mutta he hukkuivat itse. Vainajat haudattiin paikalle ja pelastuneet rakensivat haudan päälle kiviröykkiön ja ympäröivät sen kivikehällä.

Valtuusto kokoontuu Ihoden koululla. Syksyllä odottaa talousarvion laatiminen.

Olemme pyrkineet tukemaan paikallista yrittäjyyttä lukuun ottamatta isoja kaupunkeja, joista yritämme päästä mahdollisimman nopeasti pois. Ihoden koululle mennessämme näimme tien varrella ison kyltin, joka mainosti, että kahvila on auki. Koska ajoimme takaisin samaa tietä, ajattelimme pistäytyvämme iltapalalle. Pihassa oli lupaavasti suuri määrä autoja. Ihmisiä ei tosin näkynyt yhtään ja lähempi tutkailu osoitti, ettei kahvila ollut auki ja autot olivat viereisen autokaupan myynnissä olevia ajoneuvoja. Hyvän näköisen auton saisi puolella siitä hinnasta, jonka olisin joutunut maksamaan käytetystä koppimoposta, jossa tosin olisi ollut ilmastointi. Siihen tarvitsisi rahakkaamman sponsorin.

Pyhäntä

 

Kesä on edennyt niin pitkälle, että tienvarsien kukkaloisto koostuu mesiangervoista, horsmista, päivänkakkaroista, erilaisista kellokukista ja ohdakkeista sekä laikuittain muista kukista. Heinätyöt ovat eri vaiheissa. Reissukaveri, joka on ikänsä elänyt teollisuuspaikkakunnalla, ihmetteli peltojen ojia. Hän ei muistanut, että ne aikaisemmin olisivat kasvaneet horsmaa, mesiangervoa ja pajua. Eiväthän ne kasvaneetkaan. Minun lapsuudessani 50- ja 60-luvulla ojat kaivettiin lapiolla sellaiseen aikaan, kun muilta ajankohtaisemmilta töiltä ehdittiin. Nyt ne kaivetaan koneilla ja se on kallista.

Pyhännän kesäesite on täynnä järjestettyä toimintaa. Kunta tekee aktiivista yhteisdtyötä eri toimijoiden kanssa. On jalkapallo- ja pesiskerhoa, frisbeegolfia keskiviikkoisin, tavataan torstaina yhteislaulua, onkicup ja vaikka mitä. Perttuliviikolla on sitten vielä tihennetty tahtia: Hanurikonsertti, karaoketanssit, maastojuoksukisat Siikajokilaaksossa, lauluilta, Pyrostock Iisakin torilla, onkikilpailua ja toripäivää. Esitteen lopussa on ”Missä kävit haaste”. Kertomalla kolme käyntikohdetta voi osallistua arvontaan. Jotenkin onnistuimme käymään kunnassa sellaisena päivänä, jolloin järjestettyä ohjelmaa ei ollut. Nähtävää riitti toki ilman järjestettyjä tapaamisiakin. Kirjailija Pentti Haanpää on viettänyt Pyhännällä kesiään ja hänen kesäasuntoonsa voi tutustua, kun sopii esittelyn. Lohipurolla on noin sata muinaista pyyntikuoppaa, jotka koekairauksissa on todettu eri ikäisiksi. Hautalammin järvenpohjassa on siipiruuhi. Kansannevan-Muurainsuon alueella on soidensuojelualue.

Seuraavaan kuntaan lähdetään sitten ehkä. Jarruja ei ole saatu kuntoon ja polttoaineletkuja kotterossa on sitten vaikka kuinka. Siitä on jo kaksi korjattu ja kolme vielä tiputtaa. Onneksi vasta, kun päästiin kotipihaan. Ajokielto astuu voimaan ylihuomenna. Pidetään peukkuja.

Pyhäjärvi/Pyhäsalmi/Pyhäjärvi Ol.

Pyhäjärvi aloitti Pyhäjärvi Ol:nä, pudotti Ol:n pois 1969, koska viimeinenkin toisen läänin Pyhäjärvi oli poistunut kuntien joukosta. Viipurin läänin Pyhäjärvi jäi Neuvostoliitolle ja Uudenmaan läänin Pyhäjärvi liitettiin Karkkilaan. Kunta vaihtoi nimensä Pyhäsalmeksi keskustaajaman mukaan, kun kunnasta tuli kaupunki. Asia ei ollut kaikkien kaupunkilaisten mieleeen. Muistelen kuulleeni asiasta kritiikkiä. Sitä ilmeisesti tuli riittävästi, koska 1.1.1996 kunnan nimi palasi Pyhäjärveksi. Nykyisin Pyhäjärvi on Suomen toiseksi pienin kaupunki. Ihan pian se ei tule pääsemään Suomen pienimmäksi kaupungiksi vaikka väkiluku jatkaisi laskuaan viime aikaista tahtia. Näkyvin Pyhäjärven maamerkki lienee Vaskikello, huoltoasema, jonka pihassa on satakunta erikokoista kelloa isosta kirkonkellosta pieneen vellikelloon. Isosta tiestä hivenen kauempana on Euroopan syvin ja nykyaikaisin metallikaivos, jonka jätekivivuori näkyy pitkän matkaa ohi kulkevalle tielle. Uutiset kertoivat, että kaivosta ollaan sulkemassa ja sen annetaan täyttyä vedellä. Olisiko tulevaisuuden matkailuvalttina luolasukellus. Nyt matkailijaa houkutellaan luonnolla, hiihtoreiteillä, risteilyillä, uimarannoilla ja luontopolouilla sekä golf-kentällä.

Ajattelimme yöpyä Pyhäsalmella, siis Pyhäjärven keskustaajamassa. Hotelli Pyhäsalmi oli siihen mielestämme sopiva paikka. Soitimme hotellille Nivalasta. Puhelimessa ystävällinen naisääni toivotti ensimmäiseksi tervetulleeksi hotelli Pyhäsalmelle. Sitten soi puhelin ja naisääni kertoi, että heillä on ruuhkaa ja kehotti odottamaan, sitten puhelin taas soi ja sitten kerrottiin, etteivät ehdi nyt vastaamaan mutta voimme jättää soittopyynnön. Vastausta soittopyyntöön odottelemme edelleen. Kaupungintalolle ajaessamme ohitimme hotellin, jossa puhelintiedon perusteella oli ruuhkaa. Pihassa ei ollut yhtään autoa eikä rakennuksessa valoja. Internettiin jää roikkumaan vaikka mitä asioita eikä se ole ihmeellistä mutta roikkuvaan puhelinvastaajaan en ole aiemmin törmännyt.

Pyhäjoki

 

Tämä kesä kuluu odotusten merkeissä. Nyt odotettiin aikaa korjaamolle, jotta saataisiin jarrut katsastuskuntoon. Posiolta Pyhtäälle on ajeltu huonoilla jarruilla. Jos niistä ei olisi kerrottu hylätyllä katsastuskerralla en olisi osannut olla ollenkaan huolissani, koska en huomannut mitään eroa aiempaan. Sen sijaa omituisen öljyvuodon huomasin ihan itse. Korjaamolla paljastui, ettei vuotanut asia ollutkaan öljyä vaan dieseliä. Onneksi ei oltu kovin kaukana kotoa ja tutulta korjaamolta, kun vuoto huomattiin. Se saatiin korjattua. Jarrujen epätasapainoa ei. Nyt neuvottelevat kommimopogurujen kanssa sillä aikaa, kun me matkustelemme pitkin poikin Suomea.

Pyhäjoen seutu on vanhaa saamelaisasutusta. Sieltä on löydetty joitakin kivikautisia esineitä. Hanhikiveä on pidetty Pähkinäsaaren rauhan 1323 rajanapyykkinä Pohjanlahden rannalla. Hanhikiven niemellä sijaitsevassa siirtolohkareessa on kerrottu olleen risti ja kruunu. Enää 1900-luvulla ne eivät ole olleet havaittavissa. Annalan  kotisseutumuseon alueella on peräti 22 rakennusta ja runsaasti pohjalaiseen talonpoikaistaloon liittyvää esineistöä. Pyhäjoen ylittävä Isosilta vuodelta 1837 on Suomen vanhimpia puusiltoja. Kunta on perustettu vuonna 1865. Pyhäjoki erotettiin Saloisista itsenäiseksi seurakunnaksi 1573 ja silloin siihen kuuluivat ainakin Kärsämäki, Haapavesi, Oulainen ja Merijärvi. Niistä ajoista kunta on pienentynyt. Ei siis ole ihme, että myös kuntaliitosta on mietitty. Toistaiseksi on pidetty itsenäisenä kuntana toimimista viisaampana. Valtuusto kokoontuu lukion tiloissa. Kesäkuun valtuustossa esillä olivat henkilövalinnat kunnanhallitukseen, lautakuntiin ja ylikunnallisiin yhteistyöelimiin. Kunnan strategiapaperin otsikkona on Pyhäjoella virtaa. Silloin suunniteltiin Hanhikiveen ydinvoimalaa. Venäjän hyökkäyssota vaikutti ratkaisevasti kunnan tulevaisuuden näkymiin. Seuraava strategiapaperi voi näyttää hyvin erilaiselta.

Matkailijalle tarjotaan luontoa Koskipuistossa, mistä avautuu näkymä Hourukoskelle. Saaren penkkatie rakennettiin suojaamaan jokivarren alavia maita tulvilta. Nyt siellä voi retkeillä kävellen tai pyöräillen. Kielosaaresta lähtee luontopolku. Pitkospuita pitkin pääsee lintutornille. Laitoimme kepsiin lukion osoitteen. Jostain syystä se alkoi käyttäytyä omituisesti. Peräkkäin ilman taukoja käskettiin kääntymään vasemmalla ja oikealla. Ei siis sitä tavallista: käänny vasemmalla, sitten oikealle vaan käänny vasemmalle, käänny oikealle. Kepsin sekoiluista huolimatta löysimme perille.

Pyhtää

 

Susikopinharjulta oli löytynyt idolinkatkelma. Kaivauksessa idolikatkelmia löytyi lisää. Joukossa oli sellaisia katkelmia, joiden kaltaisia ei aikaisemmissa löydöissä ole esiintynyt. Trollbergin asuinpaikka ajoitettiin kivikauden loppuun tai varhaismetallikauden alkuun. Pyhtää seurakunta mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1380. Silloin se oli nykyistä suurempi. Turun rauha jakoi kunnan kahtia. Pyhtää jäi Venäjän puolelle ja joen länsiosasta tuli Ruotsinpyhtää, joka myöhemmin liitettiin Loviisaan. Luontomatkailija voi valita Itäisen Suomenlahden kansallispuiston, Valkmusan kansallispuiston ja Strukan kanavan käsikäyttöisten sulkujen välillä. Kanava johtaa kirkonkylästä Suomenlahdelle. Ohiajelijaa ilahdutti kunnan tekemä työ vieraslajien hävittämisessä. Niitä ei juurikaan sattunut silmään kunnan alueella.

Pyhtää on itäisin kaksikielinen kunta Suomessa. Ruotsinkielisiä on enemmän kirkonkylän seudulla. Väestön painopiste on lähempänä Kotkaa. Siksi ehkä valtuusto kokoontuu Huutjärven koululla. Pihalla on ilahduttavan monipuolisesti liikuntavälineitä. Kesäkuun kokouksessa edustajavalintojen lisäksi käsiteltiin tilinpäätös ja Siltakylän-Heinlahden asemakaavamuutos. Kesäasuntojen korttelialue muuttuu omakotirakentamisen korttelialueeksi. Etätyön yleistymiseen ilmeisesti uskotaan vankasti. Pyhtää on poikkeus pikkukunnissa. Sen asukasluku on säilynyt melko vakaana. Valojen sammuttamisen ajankohtaa Puolangan malliin ei kannata edes laskea.

Puumala

 

Keriniemen alueella kokeiltiin maatutkan hyödyllisyyttä arkeologisissa tutkimuksissa. Kukonharjaan venäläiset rakensivat Suvorovin sotakanavat länsirajansa puolustamiseksi 1790-luvulla. Eipä aikaakaan niin puolustuslinja jäi aika kauas länsirajasta, kun raja siirtyi Tornion- ja Muonionjoelle. Puumalan salmen ylittävä 781 m pitkä silta korvasi lossiliikenteen. Siltatornissa toimii kahvila. Ihailimme sitä torilta samalla, kun katselimme ohittavia laivoja. Höyrylaivaristeilyllekin olisi ollut mahdollisuus. Satoi sen verran reippaasti, ettemme edes harkinneet. Koko matkan Mikkelistä Imatralle saimme toki ihailla Saimaan maisemia. Vettä ja vihreää, eikä siihen edes kyllästy. Käyntiämme edellisenä päivänä oli vietetty Puumalapäivää.

Uusi valtuusto pääsi paitsi tekemään vaalikauden pakolliset valinnat ja käsitteli myös tilinpäätöksen. Se oli ylijäämäinen. Uutisissakin kerrottiin, että kesäasukkaiden kiinteistöveroilla on kunnan taloudelle suuri merkitys. Laatuasuminen onkin yksi Puumalan painopistealueista. Siihen liittyen kaavoitetaan omarantaisia tontteja ja helpotetaan vapaa-ajan asuntojen muuttamista vakituisiksi asunnoiksi. Kuuluisin puumalalainen lienee laulun Nestori Miikkulainen, joka oikeasti oli Nestori Reponen. Hän soitteli norpalle haitaria eikä huuliharppua. Seppä-Nesto oli notkea mies ja hauskutti lapsia heittämällä jalkansa niskan taakse.

Puolanka

 

Sellaisia teitä, joita ei olisi ajettu aiemmin, on enää vähän. Puolankaan ajettiin Oulujoen pohjoispuolta, jota aiemmin on ajettu vain vähän matkaa Muhoksen kohdalla. Olin juuri lukenut jutun siitä, miten kaupunkiasuminen masentaa ja pelkkä luonnon kuvien näkeminen parantaa. Pessimisti-lehteä lainatakseni: ”Puolangalla on kaikki mitä matkailija haluaa: puhdasta luontoa, kauniita maisemia, hakkuuaukeita”. Lisäksi tien varsien kymmenet erilaiset kukat parantavat mielialaa. Ihan toista kuin etelän monokulttuuri. Voikukkapellot ovat päässeet höytyväasentoon. Niiden siementen korjuun voisi jo aloittaa. Sen sijaan niittyleinikkiä ja koiranputkea kasvavat pellot ovat vielä täydessä kukassa. Etelässä nekin alkavat korvautua monokulttuurilla. Puolankaa lähestyttäessä on iso kyltti, jossa on teksti ”Seuraavana Puolanka vielä ehdit kääntyä takaisin”. Emme kääntyneet, koska kunnantalosta piti ottaa kuva. Talo löytyi nopeasti, ihan ilman kepsiä. Parkkipaikalle pääseminen sen sijaan tuotti päänvaivaa.

Puolangan Auhosta tutkittiin kivikautinen asuinpaikka ja pyyntikuoppa-alue sekä Lylykylästä rautakuonan löytöpaikka. Lähistöltä avattiin myös kuoppamiilun pohja. Seutu on vanhaa saamelaisasutusta. Sinne muutti Savosta uudisasukkaita 1500-luvulla. Kainuun korkein vaara, Paljakka, sijaitsee Puolangalla. Muita mahdollisuuksia luontomatkailuun tarjoavat Kiiminkijoen melontareitit, Heinijoen 24-metrinen Hepoköngäs ja Olvassuon keskellä oleva luonnonpuisto. Luonnonpuistoon päästäkseen täytyy hakea lupa. Näitä kaikkia kuvaillaan Pessimisti-lehdessä huomattavasti paremmin kuin minä ikinä osaisin. Lisäksi lehdessä luetellaan paikkakunnan kahdeksan hautausmaata. Pessimismitalosta voi ostaa korttipakan, joka esittelee Puolangan tyhjiä taloja. Niitä voisi ostaa ilmeisesti aivan kohtuuhintaan. Pessimismitalossa vierailimme vaikka mainoslause kertoo, että ”Turha sinne on pysähtyä”. Siellä on tarjolla ”pakkopullaa ja kylmää kahvia”. Muualla hehkutetaan positiivisuutta. Puolanka profiloituu pessimistiseksi. Pessimisti ei pety. Pessimismipäiviä vietetään koko vuosi. Säästösyistä tämän vuoden päivät ovat tosin päivän lyhyemmät kuin viime vuonna. Muutaman vuoden säästökuurin jälkeen on taas varaa pitempiin pessimismipäiviin. Puolangan kaksipäiväinen LankaFest alkoi samana iltana, kun päivällä kävimme ottamassa kuvan. Suuri joukko Heavy Metal-yhtyeitä esittäytyy kaksipäiväisillä festareilla. Pääsimme seuraamaan Karvanoppamusikaalin harjoituksia Pessimismitalon ulkonäyttämöllä. Katsomo on katettu, joten sateella kastuvat vain näyttelijät. Kuntaa johtaa pormestari, joka valittiin uuden valtuuston ensimmäisessä kokouksessa. Samalla valittiin kunnanhallitus, puheenjohtajat ja edustajat lautakuntiin ja yhteistyöelimiin. Paikkakunnalla on meneillään myös avohakkuukansallispuistohanke. Avohakkuujoogasta on tulossa uusi trendiharrastus. Sen hyvää tekeviä vaikutuksia on tutkinut Puolangan tiedeakatemian tutkimusprofessori Ö.Ö. von Moilanen. Uusimmassa Pessimisti-lehdessä hahmotellaan Puolangan tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä. Siinä on oikein tieteelisen näköistä kaavaa käyttäen laskettu, että 23.2.2058 sammuvat Puolangan viimeiset valot. Tapahtumatoimikunta suunnittelee juhlallisuuksia kyseiselle päivälle. Niiden sisällöstä ilmoitetaan lähempänä juhlapäivää.

Punkalaidun

 

Punkalaitumen vaakunassa on riukuaita. Siihen aikaan, kun lehmiä paimennettiin metsässä, riuikuaidat pystytettiin viljapeltojen ympärille. Vasta myöhemmin aidattiin pelloilla olevia laitumia. Punkalaitumen perustamiskirjan on allekirjoittanut Pietari Brahe1639. Kunnallinen tisehallinto alkoi Punkalaitumella 1868. Valtuusto kokoontuu tyylikkäässä1925 rakennetussa kunnantalossa, joka valittiin Suomen kolmen kauneimman kunnantalon joukkoon. Olen ihan samaa mieltä valitsijoiden kanssa. Kesäkuun kokouksessa valittiin kunnanhallitus, lautakunnat ja edustajat ylikunnallisiin elimiin. Vuosien varrella kuntaliitoskin on ollut esillä. Väestön väheneminen ja vanheneminen ovat tässäkin kunnassa haaste.

Matkailijalle nähtävää riittää. Konatun kellari on Punkalaitumen Sarkkilan ja Oriniemen kylien rajamailla sijaitseva lohkareluola. Sitä on käytetty muun muassa piilopaikkana ruotujakolaitoksen aikaan. Alunperin sen ovat rakentaneet hiidet, jotka asustivat seudulla ennen ihmisiä. Luolan suuaukko on noin 2 metriä syvä, 3 metriä pitkä ja 2 metriä leveä. Luola on noin 2-3 metriä pitkä, jonka jälkeen kivenlohkareet tukkivat sen. Perille vie metsäautotie. Kotterolle se on ihan liian haastava. Sen sijaan Yli-Kirran talonpoikaismuseo olisi ollut tavoitettavissa. Se ei ollut auki maanantaina, kun kunnassa vierailimme. Mauri Kunnas on saanut Yli-Kirrasta vaikutteita Koiramäki kirjoihinsa. Kesäviikonloppuisin avoinna oleva museoalue tarjoaa aikamatkan maaseudun historiaan, perinteisiin työtapoihin ja Mauri Kunnaksen Koiramäen tunnelmaan. Kaikkien aikojen maatalousnäyttely on 5.-6.7. Ohjelmassa on puinti- ja kyntönäytöksiä, traktoriparaati ja hevoskierto, plankkusaha, klapikone ja pärehöylä, riukuaitaa ja pärekaton tekoa sekä paljon muuta ja kaikki Koiramäen hengessä.

Pukkila

 

Pudasjärveltä palatessa vein kotteron korjaamolle, koska öljynvaihdon yhteydessä oli todettu, että etupyörien laakereissa on väljyyttä ja oikeaan takapyörään on ehkä viisainta vaihtaa jarrurumpu. Sitä oli jo ehditty korjailla liimauksilla. Jotain omituista varaosassa oli, mikä huomattiin jo korjaamolla. Korjaamo oli asiasta yhteydessä varaosan maahantuojaan. Sieltä vakuutettiin, että asia on kunnossa eikä katsastajakaan kiinnittänyt huomiota muuhun kuin takajarrujen heikkouteen ja epätasapainoon. Selvä. Kuukausi aikaa kierrellä Suomea. Seuraavan öljynvaihdon yhteydessä korjautetaan sitten jarrut kohdalleen. Eikun Pukkilaan. Sinne ajetaan tietysti Korpilahden Vespuolen kautta. Maisemareittiä Luhankaan ja siitä eteenpäin. Kärkisissä alkoi kuulua omituista klonksumista. Mielenkiintoinen ääni, mistähän se kuuluu. Minähän en äänen suuntaa tunnista, koska oikea korva on lähes kuuro eikä reissukaverikaan ollut ihan varma. Yritettiin selvittää asiaa ja Vaaruvuoressa alkoi tuntua, ettei sitä kolinaa kyllä Pukkilaan ja takaisin viitsi kuunnella ja käännyttiin takaisin. Osoittautui, ettei maahantuojan vakuuttelu pitänyt paikkaansa. Jarrurumpu oli maanataikappale. Taisivat olla samanlaisia kaikki muutkin toimituserän jarrurummut, koska ehjää odoteltiin melkein kuukausi. Aloin jo pelätä, etten saa uusintakatsastukseen kotteroa ajoissa. Tällä kertaa pelko osoittautui aiheelliseksi. Takajarrujen voimaa ei saatu millään kohoamaan eikä tasapainoa palautettua. Pitää purkaa jotain lisää ja hankkia varaosia. Eli tarkastuskatsastukseen ei enää ehditä. Mennään sitten vähän heikommilla jarruilla Pukkilaan. On niillä käyty Posiollakin.

Juhannuspäivänä laitettiin kunnolla päälle, ajettiin melkein koko matka sateessa ja kotteron huurtumisen takia piti pitää lämmitystä päällä. Silti reissukaverilla oli ajoittain hanskat kädessä. Pipokin oli mukana mutta sitä ei sentään tarvittu. Sateesta huolimatta luontohavaintoja tehtiin kiitettävästi. Pellon yläpuolella matalalla lekutteli haukka, jäniksiä eksyi tielle useampiakin ja kauris ylitti tien rauhallisesti. Sorsapoikue pysäytti vastaantulevia autoja jonoksi asti. Puukkopäivien reissulla olimme ihailleet valkovuokkoja. Nyt Vääksystä etelään kiinnitti huomiota kohtuullisen korkea, punainen kukka. Sitä kasvoi paikoitellen laajoina mattoina. Saattoi olla mäkitervakko. Se pystyi kasvamaan jopa hyvin lähellä lupiineja.

Suomessa on muutamia kuntia, joissa toimiva samanniminen yritys on ehkä tunnetumpi kuin itse kunta. Näitä ovat ainakin Nokia, Outokumpu ja Pukkila. Kunta saa ilmaista mainosta. Pukkilassa on muutenkin hyvät suhteet yritystoimintaan. Valtuuston kokouksetkin pidetään tavallisesti paikallisen pankin kokoushuoneessa. Viimeisin kokous tosin oli Hyvinvointikeskus Onnissa. Koska kokous oli uuden valtuuston ensimmäinen, siinä valittiin kunnanhallitus ja edustajat eri lautakuntiin ja yhteistoimintaelimiin. Myös viime vuoden tilinpäätös käsiteltiin. Pukkilassakin talous on tiukilla. Silti siellä panostetaan myös liikuntaa ja kultturiin. Keskustan alueella on mahdollisuus kulttuurikävelyyn. Reitin varrella voi ihailla Noarkosken rantapuistoa, Elämänkaari-veistossarjaa, Eläinhahmot-reliefiä ja piipahtaa Galleria Koivulinnaan tutustumaan kesänäyttelyyn tai samassa pihapiirissä olevaan kotiseutumuseoon. Vuoden 1918 tapahtumien muistomerkillä voi miettiä maailman menoa. Tihkusateen vuoksi kulttuurikävelyä ei edes harkittu.

Mössi

Tavallisesti katson kahteen kertaan, että otan oikeaa polttoainetta, kun tankkaan koppimopon. Nyt olin vakuuttunut siitä, että tottakai letku on Oulaisissakin se oikeanpuoleinen, koska siellä se oli kahdella edelliselläkin tankkauksella. No ei ollut. Tankkiin meni 10 litraa bensaa. Onneksi reissukaveri huomasi mössini ja osasi avata suunsa. Sitten alkoi soittokierros paikallisille korjaamoille. Valitsin ensimmäiseksi lähinnä olevan. Sieltä vastasi hyvin ystävällinen ihminen, joka oli muuttamassa korjaamoaaan toiseen paikkaan. Hän kertoi, että lähellä on toinen paikka, jossa tehdään moisia korjauksia myös. Hyvin ystävällistä häneltä auttaa eteenpäin. Kiitokset hänelle. Soitto viereiseen korjaamoon tavoitti kiltin ihmisen, joka kertoi, että kalenteri on aivan täynnä. Sen jälkeen hän etsi kahden kilpailevan korjaamon puhelinnumerot. Tuhannet kiitokset hänelle. Ensimmäisen numeron takaa vastasi nuori, kohtelias ihminen, joka valitteli, että Mika ei ole nyt paikalla ja hän itse ei ole tankin tyhjennystä tehnyt. Hän vaikutti niin huolestuneelta siitä, ettei palvelua voinut tarjota, että kerroin, että on minulla vielä yksi puhelinnumero, johon voin soittaa. Sovimme, että soitan sinne ja, jos siellä ei onnistu, niin hän yrittää ottaa sillä aikaa selvää, mitä temppuja pitää tehdä, että matka pääsee jatkumaan. Kiitokset hänellekin.Neljänteen puheluun vastasi ymmärtäväinen ihminen, joka lupasi, että homma hoituu mutta ei ihan varmaa ole ehtiikö homma valmiiksi tänään. Sanoin ottavani riskin. Kyllähän Oulaisista joku yöpaikkakin löytyy ja nyt on valoisaa, niin ei tarvitse ajaa pimeässä, vaikka homma ei valmistuisi kovin nopeasti. Sanoin tilaavani hinausauton. Ojan Autosähkö OY:n ihminen oli sitä mieltä, ettei se kannata, koska olemme niin lähellä. Hän lähettää auton hakemaan. Nyt olen yhtä kokemusta rikkaampi. Koppimopo on hinattu korjaamolle ja minä istuin ohjaamassa. Uusia vaurioita ei aiheutunut hinauksesta. Siinä vaiheessa olin aika ylpeä itsestäni vaikka hinausmatkaa ei ollutkaan kuin pari sataa metriä. Olimme varautuneet odottamaan pitkään ja mietimme jo mihin jäämme yöksi. Minun matkavakuutukseni tuskin korvaa itse aiheutettua matkan keskeytymistä mutta reissukaverihan ei ole vastuussa minun törppöilystä, joten hänen yöpymisensä voisi mennä vakuutuksen piikkiin. Tässä tapauksessa odottavan aika ei ehtinyt käydä pitkäksi vaan yllättävän nopeasti ja ihanan edullisesti pääsimme jatkamaan matkaa. Kiitokset kaikille ystävällisille puhelimeen vastaajille ja erityiskiitokset Ojan Autosähkö OY:n henkilökunnalle.

Tätä huoltamoa voi lämpimästi suositella kaikille.
 

Pudasjärvi

 

Arkeologiset kaivaukset tehdään usein silloin, kun alueelle rakennetaan jotakin. Pudasjärvellä Iijoen sivuhaaran Härmänjoen rannalta tutkittiin kivi- ja varhaismetallikautinen asuinpaikka. Vastaavia asuinpaikkoja on Iijoen rannalla muitakin. Härmäjoen rannan asuinpaikka on ollut käytössä mesoliittisesta kivikaudesta myöhäiseen rautakauteen. Auralankankaan tutkitut pyyntikuopat olivat läpimitaltaan kolme metriä ja syvyydeltään 1,5-1,9 metriä. Muodoltaan ne ovat olleet pyöreähköja ja alaspäin kapenevia. Pyyntikuopat muodostavat harvahkon toista kilometriä pitkän jonon. Saamelaisasutuksen aikaan viittaavat lukuisat paikannimet. 1200-luvulta lähtien seudusta tuli rannikkoasukkaiden eräaluetta, mikä syrjäytti saamelaisasutuksen. 1570-luvulta lähtien seutua asuttivat savolaiset kaskiviljelijät. Vaikka asutusta on ollut niinkin pitkään, asukkaita ei ole kovin paljon. Siksi Pudasjärvi on Suomen harvimmin asuttu kaupunki.

Pudasjärven keskustan pääsee ohittamaan sujuvasti. Olemme onnistuneet ohituksessa silloinkin, kun tarkoituksena on ollut ajaa keskustaan. Tällä kertaa osasin varoa ohitusta emmekä tehneet ylimääräisiä sakkokierroksia. Valtuusto kokoontuu pääsääntöisesti Hyvän Olon Keskus Pirtissä. Viimeisin kokous oli kuitenkin Pohjantähden auditoriossa. Kuva on pääsääntöisestä kokouspaikasta. Matkailijalle esitellään kunnan sivuilla Syötteen matkailualuetta ja kansallispuistoa. Pudasjärveä Posiolta päin lähestyttäessä tunturit näkyvät hienosti. Reissukaveri tarvitsi Nuutajärven Puukkopäivillä rollaattoria. Siksi Syötteen monipuoliset reitit jätettiin väliin. Iijoen rantoja reissukaveri katseli kalastajan silmin. Minä katselen maisemia vain esteettisin silmin. EU:n vanhimmat kalliot löytyvät Pudasjärven Siuruankankaalta. Korpisen kylässä on yksi Suomen suurimmista hiidenkirnuista. Sen halkaisija on noin 30 metriä ja syvyys 15 metriä. Ohtakankaalla on Kirkashete-niminen suonsilmä, jonne ihmiset ovat heitelleen kolikoita ja esittäneet toiveita ehkä jo vuosisatojen ajan.

Pudasjärvellä on järjetetty Korkokenkäkukkamekkosuohiihdon Ämmankisoja. Ne saattaisivat kiinnostaa jopa osallistumismielessä. Täytyy jättää harkintaan. Korkokengät ja kukkamekko löytyvät, sukset jätettiin muutossa uusille asukkaille. Varmaan jostain saisi lainaksi. Viime vuonna kisat pidettiin. Tämän vuoden ajankohtaa en löytänyt.

Posio

 

Viime syksy oli säiden suhteen mielenkiintoinen. Kun tulimme Porvoosta, näytti siltä, että Posiolla on yöpakkasia. Edellisestä syksystä olimme oppineet, että lämpötila mitataan kahden metrin korkeudelta. Kun säätiedotuksessa luvataan yöpakkasia, tien pinnassa on muutama aste kylmempää. Siksi päätin viedä koppimopon talvisäilytykseen. Sitten satoi lunta etelää myöten ja olin hyvin tyytyväinen päätökseeni. Sen jälkeen tuli Lappiin helleaalto. Ennätyslämmintä marraskuussa ja hetkittäin mietimme jo, että haen ajokin pois ja piipahdamme Posiolla. En hakenut.

Kevät oli sitten myös mielenkiintoinen. Lähes helleaalto huhtikuussa, minkä jälkeen etelää myöten satoi lunta ja Posiolla oli yöpakkasia pitkälle toukokuuhun. Mutta tulihan se kevät sieltä viimein. Tätä kirjoitettaessa sinne on luvattu takatalvea ja räntäsateita. Reissukaverin kiinnostus käsintehdyistä puukoista vei meidät kuitenkin ensin Nuutajärven Puukkopäiville. Sikäli hienoa, että nyt saatiin vertailukohta kevään etenemiselle. Nuutajärvellä kukkivat tuomet. Kiuruvedellä ei vielä ollut koivuissa hiirenkorvia ja mitä lähemmäs Lappia edettiin, sitä enemmän näkyi ojissa ja metsässä lumilaikkuja ja jäitä järvissä. Näimme myös poroja. Se kruuna aina Lapin matkan. Teeren keväisen kukerruksen kuuleminen oli aiemmin mahdollista myös Muuratsalon lenkeillä. Kainuun ja Lapin teiden hiljaisuudessa se oli hieno elämys. Paluumatka oli sitten siirtymistä varhaiskeväästä varhaiskesään.

Kunnan ensimmäinen arkeologinen inventointi tehtiin 1993-1994. Reilun kuukauden aikana löydettiin aikaisemmin tuntemattomia kohteita reilut pari sataa Suolijärven ja Posiojärven entisiltä rannoilta ja Kitkan länsipäästä. Joukossa on pyyntikuopparyhmiä, kivikautisia asuinpaikkoja ja kodansijoja. Kunnan nimi viittaa saamelaisasutukseen ja sitä tuo esille myös kunnan vaakuna. 1500- ja 1600-luvulla alue kuului Kitkan lapinkylän alueeseen. Uusia asukkaita yritetään Posiolle houkutella vauvarahalla. Asiasta päätettiin 2022 ja huhtikuun kokouksessa vauvarahan maksamista päätettiin jatkaa toistaiseksi. Kun lapsi on kirjoilla Posiolla syntymävuotensa viimeisenä päivänä, hän saa 1000 euroa ja seuraavien kahden vuoden aikana hän saa 500 euroa vuodessa, jos on edelleen kirjoilla kunnassa.

Nähtävyyksistä luonnon lisäksi voi mainita Pentik-mäen museo- veistos- ja myymäläalueen. Kahviossa on ihan hyvät tarjoilut ja niitä nauttiessa voi ihailla keramiikkataidetta. Kaarlo Maaninka on kotoisin Posiolta ja Käärijälläkin on sinne sidoksia.