Pyhtää

 

Susikopinharjulta oli löytynyt idolinkatkelma. Kaivauksessa idolikatkelmia löytyi lisää. Joukossa oli sellaisia katkelmia, joiden kaltaisia ei aikaisemmissa löydöissä ole esiintynyt. Trollbergin asuinpaikka ajoitettiin kivikauden loppuun tai varhaismetallikauden alkuun. Pyhtää seurakunta mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1380. Silloin se oli nykyistä suurempi. Turun rauha jakoi kunnan kahtia. Pyhtää jäi Venäjän puolelle ja joen länsiosasta tuli Ruotsinpyhtää, joka myöhemmin liitettiin Loviisaan. Luontomatkailija voi valita Itäisen Suomenlahden kansallispuiston, Valkmusan kansallispuiston ja Strukan kanavan käsikäyttöisten sulkujen välillä. Kanava johtaa kirkonkylästä Suomenlahdelle. Ohiajelijaa ilahdutti kunnan tekemä työ vieraslajien hävittämisessä. Niitä ei juurikaan sattunut silmään kunnan alueella.

Pyhtää on itäisin kaksikielinen kunta Suomessa. Ruotsinkielisiä on enemmän kirkonkylän seudulla. Väestön painopiste on lähempänä Kotkaa. Siksi ehkä valtuusto kokoontuu Huutjärven koululla. Pihalla on ilahduttavan monipuolisesti liikuntavälineitä. Kesäkuun kokouksessa edustajavalintojen lisäksi käsiteltiin tilinpäätös ja Siltakylän-Heinlahden asemakaavamuutos. Kesäasuntojen korttelialue muuttuu omakotirakentamisen korttelialueeksi. Etätyön yleistymiseen ilmeisesti uskotaan vankasti. Pyhtää on poikkeus pikkukunnissa. Sen asukasluku on säilynyt melko vakaana. Valojen sammuttamisen ajankohtaa Puolangan malliin ei kannata edes laskea.

Puumala

 

Keriniemen alueella kokeiltiin maatutkan hyödyllisyyttä arkeologisissa tutkimuksissa. Kukonharjaan venäläiset rakensivat Suvorovin sotakanavat länsirajansa puolustamiseksi 1790-luvulla. Eipä aikaakaan niin puolustuslinja jäi aika kauas länsirajasta, kun raja siirtyi Tornion- ja Muonionjoelle. Puumalan salmen ylittävä 781 m pitkä silta korvasi lossiliikenteen. Siltatornissa toimii kahvila. Ihailimme sitä torilta samalla, kun katselimme ohittavia laivoja. Höyrylaivaristeilyllekin olisi ollut mahdollisuus. Satoi sen verran reippaasti, ettemme edes harkinneet. Koko matkan Mikkelistä Imatralle saimme toki ihailla Saimaan maisemia. Vettä ja vihreää, eikä siihen edes kyllästy. Käyntiämme edellisenä päivänä oli vietetty Puumalapäivää.

Uusi valtuusto pääsi paitsi tekemään vaalikauden pakolliset valinnat ja käsitteli myös tilinpäätöksen. Se oli ylijäämäinen. Uutisissakin kerrottiin, että kesäasukkaiden kiinteistöveroilla on kunnan taloudelle suuri merkitys. Laatuasuminen onkin yksi Puumalan painopistealueista. Siihen liittyen kaavoitetaan omarantaisia tontteja ja helpotetaan vapaa-ajan asuntojen muuttamista vakituisiksi asunnoiksi. Kuuluisin puumalalainen lienee laulun Nestori Miikkulainen, joka oikeasti oli Nestori Reponen. Hän soitteli norpalle haitaria eikä huuliharppua. Seppä-Nesto oli notkea mies ja hauskutti lapsia heittämällä jalkansa niskan taakse.

Puolanka

 

Sellaisia teitä, joita ei olisi ajettu aiemmin, on enää vähän. Puolankaan ajettiin Oulujoen pohjoispuolta, jota aiemmin on ajettu vain vähän matkaa Muhoksen kohdalla. Olin juuri lukenut jutun siitä, miten kaupunkiasuminen masentaa ja pelkkä luonnon kuvien näkeminen parantaa. Pessimisti-lehteä lainatakseni: ”Puolangalla on kaikki mitä matkailija haluaa: puhdasta luontoa, kauniita maisemia, hakkuuaukeita”. Lisäksi tien varsien kymmenet erilaiset kukat parantavat mielialaa. Ihan toista kuin etelän monokulttuuri. Voikukkapellot ovat päässeet höytyväasentoon. Niiden siementen korjuun voisi jo aloittaa. Sen sijaan niittyleinikkiä ja koiranputkea kasvavat pellot ovat vielä täydessä kukassa. Etelässä nekin alkavat korvautua monokulttuurilla. Puolankaa lähestyttäessä on iso kyltti, jossa on teksti ”Seuraavana Puolanka vielä ehdit kääntyä takaisin”. Emme kääntyneet, koska kunnantalosta piti ottaa kuva. Talo löytyi nopeasti, ihan ilman kepsiä. Parkkipaikalle pääseminen sen sijaan tuotti päänvaivaa.

Puolangan Auhosta tutkittiin kivikautinen asuinpaikka ja pyyntikuoppa-alue sekä Lylykylästä rautakuonan löytöpaikka. Lähistöltä avattiin myös kuoppamiilun pohja. Seutu on vanhaa saamelaisasutusta. Sinne muutti Savosta uudisasukkaita 1500-luvulla. Kainuun korkein vaara, Paljakka, sijaitsee Puolangalla. Muita mahdollisuuksia luontomatkailuun tarjoavat Kiiminkijoen melontareitit, Heinijoen 24-metrinen Hepoköngäs ja Olvassuon keskellä oleva luonnonpuisto. Luonnonpuistoon päästäkseen täytyy hakea lupa. Näitä kaikkia kuvaillaan Pessimisti-lehdessä huomattavasti paremmin kuin minä ikinä osaisin. Lisäksi lehdessä luetellaan paikkakunnan kahdeksan hautausmaata. Pessimismitalosta voi ostaa korttipakan, joka esittelee Puolangan tyhjiä taloja. Niitä voisi ostaa ilmeisesti aivan kohtuuhintaan. Pessimismitalossa vierailimme vaikka mainoslause kertoo, että ”Turha sinne on pysähtyä”. Siellä on tarjolla ”pakkopullaa ja kylmää kahvia”. Muualla hehkutetaan positiivisuutta. Puolanka profiloituu pessimistiseksi. Pessimisti ei pety. Pessimismipäiviä vietetään koko vuosi. Säästösyistä tämän vuoden päivät ovat tosin päivän lyhyemmät kuin viime vuonna. Muutaman vuoden säästökuurin jälkeen on taas varaa pitempiin pessimismipäiviin. Puolangan kaksipäiväinen LankaFest alkoi samana iltana, kun päivällä kävimme ottamassa kuvan. Suuri joukko Heavy Metal-yhtyeitä esittäytyy kaksipäiväisillä festareilla. Pääsimme seuraamaan Karvanoppamusikaalin harjoituksia Pessimismitalon ulkonäyttämöllä. Katsomo on katettu, joten sateella kastuvat vain näyttelijät. Kuntaa johtaa pormestari, joka valittiin uuden valtuuston ensimmäisessä kokouksessa. Samalla valittiin kunnanhallitus, puheenjohtajat ja edustajat lautakuntiin ja yhteistyöelimiin. Paikkakunnalla on meneillään myös avohakkuukansallispuistohanke. Avohakkuujoogasta on tulossa uusi trendiharrastus. Sen hyvää tekeviä vaikutuksia on tutkinut Puolangan tiedeakatemian tutkimusprofessori Ö.Ö. von Moilanen. Uusimmassa Pessimisti-lehdessä hahmotellaan Puolangan tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä. Siinä on oikein tieteelisen näköistä kaavaa käyttäen laskettu, että 23.2.2058 sammuvat Puolangan viimeiset valot. Tapahtumatoimikunta suunnittelee juhlallisuuksia kyseiselle päivälle. Niiden sisällöstä ilmoitetaan lähempänä juhlapäivää.

Punkalaidun

 

Punkalaitumen vaakunassa on riukuaita. Siihen aikaan, kun lehmiä paimennettiin metsässä, riuikuaidat pystytettiin viljapeltojen ympärille. Vasta myöhemmin aidattiin pelloilla olevia laitumia. Punkalaitumen perustamiskirjan on allekirjoittanut Pietari Brahe1639. Kunnallinen tisehallinto alkoi Punkalaitumella 1868. Valtuusto kokoontuu tyylikkäässä1925 rakennetussa kunnantalossa, joka valittiin Suomen kolmen kauneimman kunnantalon joukkoon. Olen ihan samaa mieltä valitsijoiden kanssa. Kesäkuun kokouksessa valittiin kunnanhallitus, lautakunnat ja edustajat ylikunnallisiin elimiin. Vuosien varrella kuntaliitoskin on ollut esillä. Väestön väheneminen ja vanheneminen ovat tässäkin kunnassa haaste.

Matkailijalle nähtävää riittää. Konatun kellari on Punkalaitumen Sarkkilan ja Oriniemen kylien rajamailla sijaitseva lohkareluola. Sitä on käytetty muun muassa piilopaikkana ruotujakolaitoksen aikaan. Alunperin sen ovat rakentaneet hiidet, jotka asustivat seudulla ennen ihmisiä. Luolan suuaukko on noin 2 metriä syvä, 3 metriä pitkä ja 2 metriä leveä. Luola on noin 2-3 metriä pitkä, jonka jälkeen kivenlohkareet tukkivat sen. Perille vie metsäautotie. Kotterolle se on ihan liian haastava. Sen sijaan Yli-Kirran talonpoikaismuseo olisi ollut tavoitettavissa. Se ei ollut auki maanantaina, kun kunnassa vierailimme. Mauri Kunnas on saanut Yli-Kirrasta vaikutteita Koiramäki kirjoihinsa. Kesäviikonloppuisin avoinna oleva museoalue tarjoaa aikamatkan maaseudun historiaan, perinteisiin työtapoihin ja Mauri Kunnaksen Koiramäen tunnelmaan. Kaikkien aikojen maatalousnäyttely on 5.-6.7. Ohjelmassa on puinti- ja kyntönäytöksiä, traktoriparaati ja hevoskierto, plankkusaha, klapikone ja pärehöylä, riukuaitaa ja pärekaton tekoa sekä paljon muuta ja kaikki Koiramäen hengessä.

Pukkila

 

Pudasjärveltä palatessa vein kotteron korjaamolle, koska öljynvaihdon yhteydessä oli todettu, että etupyörien laakereissa on väljyyttä ja oikeaan takapyörään on ehkä viisainta vaihtaa jarrurumpu. Sitä oli jo ehditty korjailla liimauksilla. Jotain omituista varaosassa oli, mikä huomattiin jo korjaamolla. Korjaamo oli asiasta yhteydessä varaosan maahantuojaan. Sieltä vakuutettiin, että asia on kunnossa eikä katsastajakaan kiinnittänyt huomiota muuhun kuin takajarrujen heikkouteen ja epätasapainoon. Selvä. Kuukausi aikaa kierrellä Suomea. Seuraavan öljynvaihdon yhteydessä korjautetaan sitten jarrut kohdalleen. Eikun Pukkilaan. Sinne ajetaan tietysti Korpilahden Vespuolen kautta. Maisemareittiä Luhankaan ja siitä eteenpäin. Kärkisissä alkoi kuulua omituista klonksumista. Mielenkiintoinen ääni, mistähän se kuuluu. Minähän en äänen suuntaa tunnista, koska oikea korva on lähes kuuro eikä reissukaverikaan ollut ihan varma. Yritettiin selvittää asiaa ja Vaaruvuoressa alkoi tuntua, ettei sitä kolinaa kyllä Pukkilaan ja takaisin viitsi kuunnella ja käännyttiin takaisin. Osoittautui, ettei maahantuojan vakuuttelu pitänyt paikkaansa. Jarrurumpu oli maanataikappale. Taisivat olla samanlaisia kaikki muutkin toimituserän jarrurummut, koska ehjää odoteltiin melkein kuukausi. Aloin jo pelätä, etten saa uusintakatsastukseen kotteroa ajoissa. Tällä kertaa pelko osoittautui aiheelliseksi. Takajarrujen voimaa ei saatu millään kohoamaan eikä tasapainoa palautettua. Pitää purkaa jotain lisää ja hankkia varaosia. Eli tarkastuskatsastukseen ei enää ehditä. Mennään sitten vähän heikommilla jarruilla Pukkilaan. On niillä käyty Posiollakin.

Juhannuspäivänä laitettiin kunnolla päälle, ajettiin melkein koko matka sateessa ja kotteron huurtumisen takia piti pitää lämmitystä päällä. Silti reissukaverilla oli ajoittain hanskat kädessä. Pipokin oli mukana mutta sitä ei sentään tarvittu. Sateesta huolimatta luontohavaintoja tehtiin kiitettävästi. Pellon yläpuolella matalalla lekutteli haukka, jäniksiä eksyi tielle useampiakin ja kauris ylitti tien rauhallisesti. Sorsapoikue pysäytti vastaantulevia autoja jonoksi asti. Puukkopäivien reissulla olimme ihailleet valkovuokkoja. Nyt Vääksystä etelään kiinnitti huomiota kohtuullisen korkea, punainen kukka. Sitä kasvoi paikoitellen laajoina mattoina. Saattoi olla mäkitervakko. Se pystyi kasvamaan jopa hyvin lähellä lupiineja.

Suomessa on muutamia kuntia, joissa toimiva samanniminen yritys on ehkä tunnetumpi kuin itse kunta. Näitä ovat ainakin Nokia, Outokumpu ja Pukkila. Kunta saa ilmaista mainosta. Pukkilassa on muutenkin hyvät suhteet yritystoimintaan. Valtuuston kokouksetkin pidetään tavallisesti paikallisen pankin kokoushuoneessa. Viimeisin kokous tosin oli Hyvinvointikeskus Onnissa. Koska kokous oli uuden valtuuston ensimmäinen, siinä valittiin kunnanhallitus ja edustajat eri lautakuntiin ja yhteistoimintaelimiin. Myös viime vuoden tilinpäätös käsiteltiin. Pukkilassakin talous on tiukilla. Silti siellä panostetaan myös liikuntaa ja kultturiin. Keskustan alueella on mahdollisuus kulttuurikävelyyn. Reitin varrella voi ihailla Noarkosken rantapuistoa, Elämänkaari-veistossarjaa, Eläinhahmot-reliefiä ja piipahtaa Galleria Koivulinnaan tutustumaan kesänäyttelyyn tai samassa pihapiirissä olevaan kotiseutumuseoon. Vuoden 1918 tapahtumien muistomerkillä voi miettiä maailman menoa. Tihkusateen vuoksi kulttuurikävelyä ei edes harkittu.

Mössi

Tavallisesti katson kahteen kertaan, että otan oikeaa polttoainetta, kun tankkaan koppimopon. Nyt olin vakuuttunut siitä, että tottakai letku on Oulaisissakin se oikeanpuoleinen, koska siellä se oli kahdella edelliselläkin tankkauksella. No ei ollut. Tankkiin meni 10 litraa bensaa. Onneksi reissukaveri huomasi mössini ja osasi avata suunsa. Sitten alkoi soittokierros paikallisille korjaamoille. Valitsin ensimmäiseksi lähinnä olevan. Sieltä vastasi hyvin ystävällinen ihminen, joka oli muuttamassa korjaamoaaan toiseen paikkaan. Hän kertoi, että lähellä on toinen paikka, jossa tehdään moisia korjauksia myös. Hyvin ystävällistä häneltä auttaa eteenpäin. Kiitokset hänelle. Soitto viereiseen korjaamoon tavoitti kiltin ihmisen, joka kertoi, että kalenteri on aivan täynnä. Sen jälkeen hän etsi kahden kilpailevan korjaamon puhelinnumerot. Tuhannet kiitokset hänelle. Ensimmäisen numeron takaa vastasi nuori, kohtelias ihminen, joka valitteli, että Mika ei ole nyt paikalla ja hän itse ei ole tankin tyhjennystä tehnyt. Hän vaikutti niin huolestuneelta siitä, ettei palvelua voinut tarjota, että kerroin, että on minulla vielä yksi puhelinnumero, johon voin soittaa. Sovimme, että soitan sinne ja, jos siellä ei onnistu, niin hän yrittää ottaa sillä aikaa selvää, mitä temppuja pitää tehdä, että matka pääsee jatkumaan. Kiitokset hänellekin.Neljänteen puheluun vastasi ymmärtäväinen ihminen, joka lupasi, että homma hoituu mutta ei ihan varmaa ole ehtiikö homma valmiiksi tänään. Sanoin ottavani riskin. Kyllähän Oulaisista joku yöpaikkakin löytyy ja nyt on valoisaa, niin ei tarvitse ajaa pimeässä, vaikka homma ei valmistuisi kovin nopeasti. Sanoin tilaavani hinausauton. Ojan Autosähkö OY:n ihminen oli sitä mieltä, ettei se kannata, koska olemme niin lähellä. Hän lähettää auton hakemaan. Nyt olen yhtä kokemusta rikkaampi. Koppimopo on hinattu korjaamolle ja minä istuin ohjaamassa. Uusia vaurioita ei aiheutunut hinauksesta. Siinä vaiheessa olin aika ylpeä itsestäni vaikka hinausmatkaa ei ollutkaan kuin pari sataa metriä. Olimme varautuneet odottamaan pitkään ja mietimme jo mihin jäämme yöksi. Minun matkavakuutukseni tuskin korvaa itse aiheutettua matkan keskeytymistä mutta reissukaverihan ei ole vastuussa minun törppöilystä, joten hänen yöpymisensä voisi mennä vakuutuksen piikkiin. Tässä tapauksessa odottavan aika ei ehtinyt käydä pitkäksi vaan yllättävän nopeasti ja ihanan edullisesti pääsimme jatkamaan matkaa. Kiitokset kaikille ystävällisille puhelimeen vastaajille ja erityiskiitokset Ojan Autosähkö OY:n henkilökunnalle.

Tätä huoltamoa voi lämpimästi suositella kaikille.
 

Pudasjärvi

 

Arkeologiset kaivaukset tehdään usein silloin, kun alueelle rakennetaan jotakin. Pudasjärvellä Iijoen sivuhaaran Härmänjoen rannalta tutkittiin kivi- ja varhaismetallikautinen asuinpaikka. Vastaavia asuinpaikkoja on Iijoen rannalla muitakin. Härmäjoen rannan asuinpaikka on ollut käytössä mesoliittisesta kivikaudesta myöhäiseen rautakauteen. Auralankankaan tutkitut pyyntikuopat olivat läpimitaltaan kolme metriä ja syvyydeltään 1,5-1,9 metriä. Muodoltaan ne ovat olleet pyöreähköja ja alaspäin kapenevia. Pyyntikuopat muodostavat harvahkon toista kilometriä pitkän jonon. Saamelaisasutuksen aikaan viittaavat lukuisat paikannimet. 1200-luvulta lähtien seudusta tuli rannikkoasukkaiden eräaluetta, mikä syrjäytti saamelaisasutuksen. 1570-luvulta lähtien seutua asuttivat savolaiset kaskiviljelijät. Vaikka asutusta on ollut niinkin pitkään, asukkaita ei ole kovin paljon. Siksi Pudasjärvi on Suomen harvimmin asuttu kaupunki.

Pudasjärven keskustan pääsee ohittamaan sujuvasti. Olemme onnistuneet ohituksessa silloinkin, kun tarkoituksena on ollut ajaa keskustaan. Tällä kertaa osasin varoa ohitusta emmekä tehneet ylimääräisiä sakkokierroksia. Valtuusto kokoontuu pääsääntöisesti Hyvän Olon Keskus Pirtissä. Viimeisin kokous oli kuitenkin Pohjantähden auditoriossa. Kuva on pääsääntöisestä kokouspaikasta. Matkailijalle esitellään kunnan sivuilla Syötteen matkailualuetta ja kansallispuistoa. Pudasjärveä Posiolta päin lähestyttäessä tunturit näkyvät hienosti. Reissukaveri tarvitsi Nuutajärven Puukkopäivillä rollaattoria. Siksi Syötteen monipuoliset reitit jätettiin väliin. Iijoen rantoja reissukaveri katseli kalastajan silmin. Minä katselen maisemia vain esteettisin silmin. EU:n vanhimmat kalliot löytyvät Pudasjärven Siuruankankaalta. Korpisen kylässä on yksi Suomen suurimmista hiidenkirnuista. Sen halkaisija on noin 30 metriä ja syvyys 15 metriä. Ohtakankaalla on Kirkashete-niminen suonsilmä, jonne ihmiset ovat heitelleen kolikoita ja esittäneet toiveita ehkä jo vuosisatojen ajan.

Pudasjärvellä on järjetetty Korkokenkäkukkamekkosuohiihdon Ämmankisoja. Ne saattaisivat kiinnostaa jopa osallistumismielessä. Täytyy jättää harkintaan. Korkokengät ja kukkamekko löytyvät, sukset jätettiin muutossa uusille asukkaille. Varmaan jostain saisi lainaksi. Viime vuonna kisat pidettiin. Tämän vuoden ajankohtaa en löytänyt.

Posio

 

Viime syksy oli säiden suhteen mielenkiintoinen. Kun tulimme Porvoosta, näytti siltä, että Posiolla on yöpakkasia. Edellisestä syksystä olimme oppineet, että lämpötila mitataan kahden metrin korkeudelta. Kun säätiedotuksessa luvataan yöpakkasia, tien pinnassa on muutama aste kylmempää. Siksi päätin viedä koppimopon talvisäilytykseen. Sitten satoi lunta etelää myöten ja olin hyvin tyytyväinen päätökseeni. Sen jälkeen tuli Lappiin helleaalto. Ennätyslämmintä marraskuussa ja hetkittäin mietimme jo, että haen ajokin pois ja piipahdamme Posiolla. En hakenut.

Kevät oli sitten myös mielenkiintoinen. Lähes helleaalto huhtikuussa, minkä jälkeen etelää myöten satoi lunta ja Posiolla oli yöpakkasia pitkälle toukokuuhun. Mutta tulihan se kevät sieltä viimein. Tätä kirjoitettaessa sinne on luvattu takatalvea ja räntäsateita. Reissukaverin kiinnostus käsintehdyistä puukoista vei meidät kuitenkin ensin Nuutajärven Puukkopäiville. Sikäli hienoa, että nyt saatiin vertailukohta kevään etenemiselle. Nuutajärvellä kukkivat tuomet. Kiuruvedellä ei vielä ollut koivuissa hiirenkorvia ja mitä lähemmäs Lappia edettiin, sitä enemmän näkyi ojissa ja metsässä lumilaikkuja ja jäitä järvissä. Näimme myös poroja. Se kruuna aina Lapin matkan. Teeren keväisen kukerruksen kuuleminen oli aiemmin mahdollista myös Muuratsalon lenkeillä. Kainuun ja Lapin teiden hiljaisuudessa se oli hieno elämys. Paluumatka oli sitten siirtymistä varhaiskeväästä varhaiskesään.

Kunnan ensimmäinen arkeologinen inventointi tehtiin 1993-1994. Reilun kuukauden aikana löydettiin aikaisemmin tuntemattomia kohteita reilut pari sataa Suolijärven ja Posiojärven entisiltä rannoilta ja Kitkan länsipäästä. Joukossa on pyyntikuopparyhmiä, kivikautisia asuinpaikkoja ja kodansijoja. Kunnan nimi viittaa saamelaisasutukseen ja sitä tuo esille myös kunnan vaakuna. 1500- ja 1600-luvulla alue kuului Kitkan lapinkylän alueeseen. Uusia asukkaita yritetään Posiolle houkutella vauvarahalla. Asiasta päätettiin 2022 ja huhtikuun kokouksessa vauvarahan maksamista päätettiin jatkaa toistaiseksi. Kun lapsi on kirjoilla Posiolla syntymävuotensa viimeisenä päivänä, hän saa 1000 euroa ja seuraavien kahden vuoden aikana hän saa 500 euroa vuodessa, jos on edelleen kirjoilla kunnassa.

Nähtävyyksistä luonnon lisäksi voi mainita Pentik-mäen museo- veistos- ja myymäläalueen. Kahviossa on ihan hyvät tarjoilut ja niitä nauttiessa voi ihailla keramiikkataidetta. Kaarlo Maaninka on kotoisin Posiolta ja Käärijälläkin on sinne sidoksia.